Askartelua

Olen jo jonkin aikaa himoinnut yläkerran portaikkoon vanhaa pallovalaisinta. Yhdessä vaiheessa sain kaivettua vanhempien ullakolta kaksi vanhaa valaisinta, mutta molemmista puuttui se osa, mikä piti kuvun paikoillaan.

(Olennainen osa kaikenlaista askartelua on Herra Kettu, hän on vinkulelu, jonka Taika toi apuun. En osaa työskennellä pöydillä, röhnötän aina lattialla ja Taikaa kiinnostaa.)

Muutama viikko sitten törmäsin yhteen valaisimeen Facebookin kirppiksellä ja mies kävi noutamassa sen, kun liikkui samoilla kulmilla. Siinä valaisimessa oli taas vääränlainen kupu, mutta kaikki muut osat oli tallessa. Niinpä askartalin kolmesta valaisimen raadosta yhden toimivan. Osia on vielä toiseenkin, kun saan vielä toisen pidikkeen kuvun kiinnitykseen. Sähköosat hain Clas Ohlsonilta.

Portaikosta ei ole tainnutkaan olla hirveästi kuvia. Seinille on tulossa tauluja ja erilaisia kehyksiä. Joskus.

Tykkään koristeellisista vanhoista listoista. Nämä eivät ole vanhat, vaan ainoat rintamamiestalohtavat (Onko se sana? Saa nyt olla.) listat, mitä me löydettiin. Tätä on nyt tulossa kaikkialle. Tämän talon alkuperäiset listat ovat päätyneet varmaan saunapuiksi jossain edellisessä remontissa. Veranta oli ainoa paikka, jossa on vielä alkuperäiset lattialistat. Mies näki hirveän vaivan, että sai listat nätisti rappusiin. Ne on koottu kymmenistä pienistä pätkistä. Portaiden potkulaudat ovat uudet. Entiset olivat liimassa, lahonneet tai niissä oli vielä kuoret jäljellä. Vajaakanttinen raakalauta ei toimi portaissa.

Kasasin ja pesin pari muutakin vanhaa valaisinta, mutta niille ei ole vielä remontoitua paikkaa olemassa.

Mitäs muuta tänne kuuluu. Veranta ei ole edistynyt. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei varmaan tule valmista edes jouluksi. Päädyttiin nyt kuitenkin lakattuihin paneeleihin ja sopivaa sävyä onkin metsästetty varsinaisen blogiyhteistyön merkeissä. Laurakaisa oli ihana ja vertasi lähettämääni sävykarttaa heidän verantansa paneeleihin. Nyt meillä on joku suunta. Paha vaan, että Herdinsin vesipetsien paperinen sävykartta on ihan eri maailmasta, kuin rautakaupassa ollut puulle petsattu sävykartta. Paperiversiossa ollut kirsikka oli jotain ihan muuta. Mutta nyt meillä on paria sävyä ostettuna ja huomenna varmaan aletaan testata sävyjä.

Me käytiin Lapissa ja Norjassa lomailemassa pari viikkoa sitten. Kirjoittelen siitä reissusta vielä erikseen.

Ilmastointiremppa

 Yksi ikuisuusprojekti on selätetty. Yläkerran poistoilmaventtiilin vaihto. Entinen oli liian pieni ja omaan silmään ruma, mutta onneksi Menneitten Majasta löytyi samanlainen vanha ritiläversio kuin mitä talossa on ollut ennestäänkin. Onneksi nämä vanhat varaosat kulkevat myös postin kyydissä, ei siis tarvinnut ajaa Ouluun asti.

Tämä on ollut sellainen homma, mikä piti tehdä jo yläkertaa purkaessa valmiiksi, koska siitä tulee sotkua. Asiaa ajateltiin myös lattiaa tehdessä, seuraavan kerran lattiaa maalatessa ja lopulta ennen tapetointia. Mutta kuinkas kävikään. Se vaan tuntui niin ylitsepääsemättömältä ja vaikealta, kun tulee sitä sotkua ja jos reiästä ei saa siistiä, niin mitä tehdään. Puhuttiin timanttiteristä ja rälläkästä. Oikeastihan tässä meni varmaan vähän reilu tunti omalla iskuporalla. Se niistä odotuksista.

Hormi on alunperin ilmeisesti ruokailuhuoneen tulihormi. Ajattelimme yläkerrassa olleen jonkinlaisen lieden, mutta ilmeisesti keittiössä on ollut jotain niin edistyksellistä kuin sähköuuni. Tarkastimme asian pitkällä johdolla, hormi menee alas asti. Takka on edellisten asukkaiden toimesta purettu pois joskus 90-luvulla ja hormiin on puhkaistu reikä yläkerran poistolle. Tämä onkin tällä hetkellä ainoa poistoilmaventtiili yläkerrassa. Pitää jossain vaiheessa puhkaista toinenkin, kun saamme selvyyden hormeista, mikä kuuluu millekin tilalle. Nuohoojan mukaan ne puikkelehtii ristiin ja rastiin, sijainnit piipun kyljessä sisällä ei siis vastaa katolla näkyviä aukkoja. Reikiä on piipussa yhteensä kymmenen, keskikerroksessa niistä on käytössä kolme, tulevan keittiöremontin jälkeen neljä, jos löydämme keittiön puuliedelle jonkun reiän. Kellarissa taas on käytössä kolme, joten kaksi pitäisi vielä olla käyttämättä. Ehkä.

Kehikko kiinnitettiin ruuveilla sivuistaan.

Tadaa! Vain ketju puuttuu.

Lattialla lojuvat raadot ovat kissojen suolistamia leluja.

Yläkerrassa asutaan jo ihan kunnolla. Pidän virallisen esittelyn, kun kaikki harhailevat huonekalut ovat osanneet paikoilleen. Työhuoneesta tulee nyt vähän sellainen hylättyjen huonekalujen hautausmaa, mutta kelpaa hetken. Pitää vähän tuumailla, että mikä toimii niin pitkulaisessa tilassa. Joudumme ehkä tekemään hankintoja ja myymään aikaisemman asunnon kalusteita pois. Ihan jo kissojen takia. Eräs ympäripehmustettu nojatuoli oli virhe, eräs kissaneiti repii sen(kin) riekaleiksi.

Loppu on lähellä

Enää listat ja loput sähkövermeet! Sitten poksautetaan pullo kuohuvaa ja eletään herroiksi, kun yläkerta on vihdoin valmis.

Sitten voidaan siirtyä seuraavaan kerrokseen, jossa ei toivottavasti tarvitse tehdä näin massiivista remonttia. Kop kop vaan. Keittiön lattian sisukset lyö kuitenkin vielä takaisin.

Päivä noissa käytävänkin tapeteissa meni, vaikka seinää on todella vähän. Tapetti riitti just ja just. Patterin ympäristö jouduttiin kokoamaan paloista, mutta ei sitä huomaa.

Aijai, me ollaan niin ylpeitä.

Sekalainen setti

Blogissa on hiljaista. Voisin selittää sen sillä, että täällä tapahtuu niin hirveesti tällä hetkellä, mutkun ei edes tapahdu.

Porraskäytävä etenee hiljakseen, työhuoneesta puuttuu vielä melkein kaikki listat. Kaiteesta tuli nyt tolpaton. Vielä puuttuu kaidepuu päältä ja osa paneloinnista. Sitten pitäisi vielä jaksaa kertaalleen maalata koko porraskäytävä.

Työhuoneeseen muutti jo yksi huonekalu. Tämä pöytä on miehen suvun kautta saatu. Se on odottanut meitä jo muutaman vuoden vanhassa navetassa. Mahdoton rohjake. Tästä tulee toistaiseksi tietokonepöytä miehelle, myöhemmin valtaan sen ompeluksilleni. Tarkoitus olisi löytää joku kaappi, johon saisi tietokoneen ja kaiken ohjeisrojun tulostimista peleihin.

Ostin jo kesällä uuden maton olohuoneeseen. Kyttäsin tätä mattoa koko edellisen talven, kun hinta oli yli sadan euron. Alennusmyynnit lopulta laskivat hinnan 30 euroon ja silloin iskin.

Lipaston päällä seinällä näkyy yksinäinen messinkinen lautanen, tarkoitus on kerätä niitä siihen useampi.

Jouluun on valmistauduttu valoilla. Jokaisessa alakerran ikkunassa on nyt valkoinen tähti. Nojatuoli on Made by Nemi. Verhoillaan sitten joskus. Nojatuoli on juuri sopiva yhdelle malamuuttikerälle.

Ja sitten viikon sairasuutiset. 

Taika kävi taas perjantaina lääkärissä vatsansa takia. Tein aamulla lähtöä töihin, kun neiti yrjösi kaksi kertaa olohuoneeseen ja vähän sen jälkeen alkoi taas venyttää itseään kipujen takia. Samalla vauhdilla valjaat päälle ja mies vei koiran lääkäriin samalla kun heitti mut töihin. 

 

Sain onneksi itselleni tuuraajan ja pääsin itsekin vahtaamaan tilannetta. Koiralle syötettiin varjoainetta ja otettiin kolmet röntgenit, joilla seurattiin varjoaineen etenemistä. Tukosta ei tällä kertaa löytynyt, mutta maha oli taas kaasuuntunut. Onneksi tilanne laukesi lopulta itsestään, ettei tarvinnut letkuttaa ilmaa pihalle tai avata vatsaa. Perjantain Taika oli tosi väsynyt, mutta lauantaina se oli jo ihan pirteä. Jotain tulehduksen tynkää siellä oli, vatsan ja suoliston limakalvot olivat todella ärtyneet, joten taas on antibioottikuuri päällä.

Itsekin ollaan vähän flunssaisia, mies oli jo aikaisemmin ja eilen mulla alkoi kurkkukipu.

 

Tästä eteenpäin remontti saakin alkaa sitten valmistua vauhdilla. Meille muuttaa ensi vuoden puolella alivuokralainen (+ kolme karvaista sellaista) kellarin takkahuoneeseen, jota olemme käyttäneet maalaustilana tähän asti. Ystävä joutuu luopumaan omasta kodistaan vaikean tilanteen takia, joten tarjouduin vuokraemännäksi. Saa viipyä niin kauan kuin tarvitsee. Meidän torpasta tulee siis kommuuni, aika jännittävää.

Kysymyksiä

Yläkertaan pitäisi rakentaa kaide ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että mitään muuta ei tapahdu, ennen kuin kaiteelle on runko.

Nyt kysynkin mielipidettä asiasta tolppa (pylväs kuulostaa aivan liian mahtipontiselta, tolppa siis.). Olin alkujaan sitä mieltä, että tolppa tulee, mutta nyt olen vähän kahden vaiheilla.

Tässä kaunis ja havainnollistava photoshoppaus:

 

 

 

Kaiteeseen ja mahdolliseen tolppaan tulee panelointi. Alkujaan tuossa oli vinttiä ja puolen metrin pätkä siksak metallikaidetta, joka oli kiinni lattiassa kahdella ruuvilla ja liimalla, ja se oli hakattu vänkyräksi. Periaatteessa olisi ollut hauska laittaa sellaista koko matkalle, mutta olisi pitänyt teettää ja nyt tuohon kaiteeseen saa pistorasian nurkkaan. 

Tämä oli fiksuin vaihtoehto, mitä keksittiin. Saisihan niitä kaikenlaisia valmiita sorvattuja kaiteita, mutta ei ne oikein tunnu meidän taloon sopivilta. Liian hienoja. Ne on just niitä sellaisia, joista sanotaan että niissä on pylväitä. Ja tässä on sitä itse tekemisen meininkiä, mitä tämän ikäisissä taloissa kuuluukin olla.

Ja nyt tuohon saa vaikka jonkun lipaston. Tai todennäköisimmin siihen tulee arkku, johon tulee kissojen hiekkalaatikko sisälle, koska sille ei ole mitään muutakaan paikkaa missään. Vessaan ei mahdu, verannalla ei voi talvella pitää ja kaikkiin muihin paikkoihin pääsee koira. Kissat eivät jostain syystä arvosta vessatoimitusta kyyläävää päätä. Enkä minä sitä kissankakan napostelemista.. 

Millaisia vessaviritelmiä teillä muilla koirallisilla /  koirattomilla kissatalouksilla on? Ärsyttää kyllä, kun sitä hiekkaa kulkeutuu sitten makkariinkin ja uskoin päässeeni siitä eroon tässä kodissa, mutta turha luulo. Pellettien sahanpuru ei kulkeudu, mutta meidän herkkä herra Loki ottaa siitä jostain syystä hirveän stressin ja alkaa mielenosoituksellisesti tekemään kaiken jonnekin muualle jonkun ajan päästä.

Entä millaisia kaiteita teillä on vastaavissa paikoissa? Haen erityisesti rintamamiestalojen kaideratkaisuja, mutta muutkin kelpaa.

Portaat

Valmistuu se. Työhuoneeseen vedettiin eilen viimeinen tapettivuota yhdeksän jälkeen illalla. Eipä siinä vierähtänytkään kuin kuukausi. Alkaa taas tympiä koko touhu.

Portaista tuli punaiset. Paneeliksi seiniin tuli sisarpaneelia. Ulkona portaiden katoksessa on samanlaista vanhaa paneelia, joka on hitusen kapeampaa kuin tämä uusi. Sopii mun mielestä hyvin tähän, kun vähän vastaavaa on käytetty jo entuudestaan muualla. Ennen tuossa seinässä oli lastulevy. Portaiden potkulaudat ovat uutta lankkua, entisissä oli jäätävä kerros bitumiliimaa, kontaktiliimaa, linoleumin palasia ja niin edelleen.

Itse askelmat taas ovat alkuperäistä tavaraa. Ilmeisesti ainut kohta, mihin lattialautaa on tässä talossa käytetty. Sitähän ei siis riittänyt autotallin rakentamisen jälkeen enää taloon. Saivat jäädä rehellisen rähjäisiksi, se on sitä patinaa. Askelmien etureunat olivat myös liiman peitossa, mutta käytin siihen kaksi päivää, että sain taltan kanssa nyljettyä ne puulle ja hioin hiomapaperilla sileeksi. Koska yläkertaan ei jäänyt mitään alkuperäistä homeen takia, halusin säästää edes nämä. Kyllä kannatti, kuulemma hullun hommaa.

Maali on nyt ihan vaan valkoista, koska ei jaksa. Seinille tulee kaide ja sekin on punainen. Lattialautojen päihin, rappusien alkuun, tehtiin vanhasta lattialaudasta tuollainen "otsalauta". Sitä löytyi pari riviä lattiasta muovimaton alta. Kaksi rappua tehtiiin niistä kokonaan uusiksi. Samaa tavaraa ovat.

Vielä siis tuo käytävä, jos sen jouluksi saisi valmiiksi. Sitten voi pitää parin kuukauden välikuoleman, ennen kuin repii keittiön Pandoran lattian auki. Ja sitä ennen pitäisi taikoa ainakin yksi vanha yläkaappi jostain. Toiselle seinälle meillä on kaapistot, nekin ovat jääneet raportoimatta. 

Haettiin ne jo keväällä. Oho, lokakuu.

Työhuoneen poppeliruusu

Tarjoilen maistiaisen. Heti näin vaatehuoneen esittelyn perään vielä. Tässä on suorastaan hurjaksi heittäydytty, kun kuvia on kertynyt, eikä ole päässyt laittamaan niitä koneelle. En vaan malta olla nyt laittamatta.

Katosta muuten tuli sittenkin melkein valkea. Se oli harmaa. Tuijotin sitä monta päivää tuon punaisen lattian kanssa ja lopulta hain autotallista valkoista maalia. Raja näkyy tuolla käytävän suulla. Käytävän katto pitäisi vielä maalata. Se mikä kävi makkarissa sinisen kanssa, ei käynyt työhuoneessa punaisen ja vihreän kanssa. Oli liian tunkkainen. Niin että muutin naisellisesti mieltäni, mies arvosti. Mutta tietää mun kehittävän näistä asioista hyvin pahoja fiksaatioita, joten valkoinen sai hyväksyntänsä. Tiedän, olen hirveä.

Lamppu löytyi kirppikseltä. Vein sen kirjaimellisesti jonkun nenän edestä. Työmatkani kulkee Pelastusarmeijan kirpputorin ohi ja tapana on kurkata näyteikkuna jokaisena aamuna. Jokin kiilsi!Töiden jälkeen ryntäsin apajille ja ostin sen. Eräs rouva oli viereisellä hyllyllä katsomassa jotain ihan muuta ja hän närkästyi kovin valtauksestani. Sain kuulla kassalle asti sitä, että hän oli haluamassa sen ja eihän nuoret edes pidä kristalleista, kenelle muka olin ostamassa sen. En ole sellainen nuori. Olen sellainen nuori, joka kirkuu riemusta, kun saa kauan etsimänsä kristallikruunun 58 eurolla. Tarkoitus oli sijoittaa tämä olohuoneeseen, mutta tässä olikin yllättäen niin tehokas valaistus, että sopii täydellisesti pimeään ja pitkulaiseen työhuoneeseen.

Tapetointi jatkuu viikonloppuna.

Voittajan vaatehuone, vai mikä se oli?

Minä vihaan vaatekaappeja.

Tiedättekö, sellaisia 60 senttiä syviä helvetin syövereitä, johon joutuu laittamaan neljä pinoa aina samalle hyllylle. Etummaiset pinot sortuu lattialle, kun kaivat jotain taaimmaisista. Ei. Sellaiset ei pysy meillä ikinä siistinä. Ja se vaatekaapin siivoaminen, se se vasta ärsyttävää onkin. Siivoat vaatekaapin. Menee muutama päivä, kun siistien pinojen tilalla on epämääräinen rättikasa. Katselet sitä kasaa seuraavat kaksi viikkoa, pengot kasasta välttämättömimmät vaatteet. Sisuunnut ja kiskot kaikki vaatteet lattialle, josta kärsivällisesti viikkaat taas vaatteet pinoihin ja kaikki alkaa alusta. 

 

Olen ollut pariin otteeseen töissä vaatekaupassa ja siellä se pinojen siistinä pysyminen on aika olennainen juttu. Siitähän se suunnittelu sitten lähti eräänä pimeänä maaliskuun iltana liikkeelle. Minä höpötin, mittasin vaatepinoja, sovittelin niitä keittiönkaappeihin ja hain optimaalista leveyttä. Mies piirsi viivottimen kanssa ruutupaperille.

Ja nyt ei muuten pinot huoju tai sotkeudu muihin. Jokaiselle rättityypille on oma lokeronsa ja tietyn paidan etsimisestä selviää ilman opaskoiraa ja kiroilua.

Lähtökohta oli ankea. Meillä ei ole ollut kunnollista vaatesäilytystä kahteen vuoteen. Vaatteet oli survottu väliaikaisen makkarin (ruokailutaimikätahansahuone) nurkassa olevaan lastulevyhirvitykseen, johon oli kyhäilty hyllyjä milloin mistäkin purkutavarasta.

Jo muuton aikaan oli selvää, että yläkerran vaatehuone pitää tehdä kokonaan uusiksi. Vaatehuone sijaitsi vinolla osuudella, eli se madaltui ja kunnollista hyllytilaa oli ehkä metrin verran, puhumattakaan siitä, että koko vaatehuone oli kyhätty selvästi ylijääneistä, maalaamattomista lastulevyn palasista. Kun yläkerta meni kokonaan uusiksi, vaatehuone siirrettiin piipun viereen, missä ennen oli kulkoaukko toiseen yläkerran huoneeseen. Näin vaatehuoneesta sai täyskorkean.

Ovi löytyi vaatehuoneen vanhan oven sisältä. Tämä upea peiliovi oli ronskisti peitetty kovalevyllä molemmilta puolilta. Kovalevy taas oli kiinnitetty tiheään isoilla nauloilla, ettei vahingossakaan karkaa. Ovesta rapsutettiin vanhat maalit, suurimmat reiät ja kolhut kitattiin ja päälle vedettiin kolme kerrosta Uulan ovi- ja ikkunamaalia.

 

Hyllyt tehtiin koivuvanerista, tolppina toimi muiden remonteista ylijäänyt puutavara. Maalin kanssa joutui vähän hakemaan. Ensiksi testattiin Uulan puulattiamaalia, kun oli tarkoitus samalla vähän katsoa, että miltä se Vadelma niminen sävy vaikuttaa, voisiko sillä maalata yläkerran lattian. Maali ei soveltunut vanerille, pinta jäi karheaksi ja lopulta hyllyt maalattiin kellarissa pyörineiden Helmi kalustemaalien sekoituksella. Oli valkoista ja todella tummaa turkoosia ja kas, niistä sai mintunvihreää.

Vaatetanko syntyi lattiasta puretuista putkista. Piippuseinän hyllyt on kiinnitetty päädyistään väliseiniin, samoin tanko. Piippuunhan ei saa kiinnittää mitään, eikä sitä saa peittää, joten tämä oli kätevin ratkaisu tilan hyödyntämiseen.

Pyykkikorille tehtiin oma paikkansa. Näin likaiset vaatteet eivät ehkä loju lattialla, vaan osaavat mennä koriin ja siitä pyykkipäivänä pesuun. Toivossa on hyvä elää.

 

Lamppu on vanha, se säästettiin yläkerran pois puretusta vessasta.

Kyllä muuten osaa Rouva Vattukin olla hyvin tyytyväisen mairea. Kerrankin. Pitäköön Ikea kätevät vaatesäilytyksensä, meillä on jotain parempaa. 

 

Suosittelen tätä kaikille vaatekaappeja vihaaville järjestelyhulluille, jotka eivät kaikesta lajittelusta ja järjestämisestä huolimatta saa edes vaatekaappia pysymään siistinä.

Hökötys ja yläkertaa

Neljä viikkoa lomaa, kaksi remontille ja kaksi lomailuun.

Tuolla Laurakaisan tontilla tulikin jo keskusteltua tästä tekemättömien asioiden listaamisesta ja minähän olen innokas listaaja. Teen milloin mitäkin listoja ja sitten esitetään, että oikeasti tehdään niitä asioita. 

No ei tehdä, kun niitä tehtäviä asioita tulee listan ulkopuoleltakin jatkuvasti tehtäväksi.

Mutta "Lomalla pitää" listalta on nyt yksi asia tehtynä. Makuukammarissa on lamppu. Sähköt puuttuu edelleen, mutta nyt on lamppu.

Löysin paikalliselta kirppikseltä varjostimen rangan tuunattavaksi. Meinasin viritellä tähän jo vaikka mitä kankaita, mutta totesin sen olevan paras sellaisenaan. Jotain kiiltävää piti vielä saada. Kun on rautalangan kanssa näpertänyt 72 irtonaista kristallia ketjuiksi ja kiinnittänyt lamppuun, tuntee itsensä voittajaksi.

Työhuone ja käytävä odottaa lattiamaalia. Piti maalata tänään, mutta migreeni yllätti ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että aivot yrittää paeta silmien kautta pihalle. Mutta yläkerta alkaa olemaan pintahommia vaille valmis. Portaissa täytyy vielä vähän purkaa. Rappujen entiset potkulaudat on niin tahmean mattoliiman peitossa, että ne on pakko vaihtaa kaikki. 

Tässä pikaesittely.

Näköala käytävältä työhuoneeseen. Huone on mallia pitkula, tuolla seinällä ei ole koskaan ollut vinttiä, mikä olisi rajannut huonetta.

 Työhuoneen perältä käytävän suuntaan. Saatiin vinttikomeroon ovi! Ei tarvinnut teettää puusepällä. Kerrankin lykästi, olin sopivasti paikalla eräässä Facebookin purkutavararyhmässä, kun siellä ilmoitettiin erilaisista ovista. On muuten hankala löytää näitä kapeita ja matalia. Kustansi 50e + 14e rahtikuluja. Puusepältä ei olisi tuohon hintaan saanut mitään. Ja onpahan aidosti vanha. Huomatkaa kauniit kirkuvanpunaiset karmit. Vaatinee ehkä uutta maalia. 

Ovessa oli vielä alkuperäinen tarra tehtaalta. Tämä on valmistettu Jyväskylässä Schaumanin vaneritehtaalla. Sieltä se on matkannut Pohjanmaalle ja lopulta meille. Asuin kaksi vuotta Jyväskylässä, eikö olekin sopivaa? Tarra olisi ollut kiva saada pieniin kehyksiin, mutta joku kissa taisi pistää sen naamaansa.

Piipun puoleisessa nurkassa on ollut muinoin toinen keittiö. Siitä ei ollut jäljellä kuin tulpattu viemäri. Joka siis nökötti tulppineen päivineen nurkassa meidän muuttaessa. Kulku tähän päähän tapahtui toiselta sivulta piippua, suoraan toisesta huoneesta.

Rappusista käytävään ja työhuoneeseen. Piipun sivulla oli alunperin toinen vessa. Tullaan ihan hyvin toimeen yhdellä ja sen vessan putkiviritelmät oli sellainen mateenpesä, että ei yhtään harmittanut raahata niitä homeisia lattialastulevyjä ulos. Vintti tuli alunperin rappusiin asti, leveys on pysynyt samana, pituus puolittui. Katon tuuletus on järjestetty muulla tavalla.

Makuuhuoneen ovi sijaitsee suoraan rappujen yläpäässä. Yläkerran neliöala on n. 50 m2. Vasemmalle tulee korkea kaide rajaamaan rappuset ja yläkerran käytävä toisistaan.

Vielä muutama päivä ja sitten meidän Remonttiloma on ohitse. Talo- ja kissavahti saapuu viikonloppuna ja me kaksi + suippokorva suunnataan pohjoiseen. Ensimmäinen pysäkki sijaitsee Savossa ja siitä jatketaan matkaa niin pitkälle kuin tietä riittää tässä maassa. Ei riitä, että menee maalle. Tämä remonttistressi vaatii tujummat lääkkeet, pitää siis mennä erämaahan.

Seuraavan kerran morjestan teitä Norjan rajalta, jos löydän jostain tietokoneen.

Kurkistus

Eilen päästiin jo vähän laittamaan makkaria. Tai siis makuukammaria, se voisi olla soveliaampi nimitys tämän ikäisessä talossa.

Eilen punnerrettiin huonekaluja yläkertaan, pötkötettiin koemielessä sängyssä ja tuli vähän sellainen fiilis, että ihan kuin makoilisi jonkun huonekaluliikkeen lavasteissa. Toistaiseksi nukutaan olohuoneen lattialla Taikan seurana ja vahditaan vähän sen tekemisisiä.

Neiti pyrki sohvalle ja sängylle heti, kun tassut vaan vähän kantoi. Hortoili ja kirmaili päin huonekaluja. Koitin selittää, että olisi paljon helpompaa vaan levätä, mut ei. On paljon kivempää seisoa tököttää kaulurin kanssa, kun on taas jäänyt johonkin jumiin sen kanssa. Nämä ovat jästipäitä rotuna muutenkin, mutta tuntuu siltä, että nyt toipilaana ollessa se jääräpäisyys on vaan kasvanut. "Minä olen kipeä, minä haluan."

Mutta siis, meillä on makuuh.. eikun kammari. Ajatelkaas sitä. Vaatehuoneesta puuttuu vielä hyllyt ja ovi on edelleen maalaamatta. Eikä yläkertaan tule vielä sähköjä jne. Mutta ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, meillä on nukkumiseen tarkoitettu huone. Ihan erikseen. Vau.

Makuuhuoneeseen kurkistus

Kiukuttelin miehelle aamulla, että lattia on vieläkin liian sininen, kun kävimme kurkkaamassa kuivunutta lattiaa. Mutta vika olikin aamun kalpeassa valossa. Se on turkoosihtava, melkein jopa minttu.

Innokkaana likkana raahasin sinne reteän ruudukkaan kirppisjakkaran ja mallailin tapetin kanssa.

Aijaij. Kyllä tuloo hyvä.

Se riivatun sininen.

Saatiinhan niistä harmaista paneeleistakin siniset. Lattiamaali oli purkissa vielä turkoosiin taittavaa jäänsinistä ja nyt se on vauvanvaaleansinistä. Samalla laipiokin muuttui siniseksi.

Nyt sitten arvon, tilaanko vihreää sävytystahnaa vai kirkuvan sinistä. Vihreää, että saisi siitä enemmän turkoosiin taittuvan, tai sinistä ihan kunnon ultramariinin sinistä varten. Vaatehuoneen valkoiset seinätkin näyttää jo vaaleansiniseltä. Tämä on ihan liian pliisua mulle. Apuva.

Kohta maalaan niitä kattopaneeleita taas valkoisella..

Arkea

Makuuhuoneen seinien pohjatyöt on melkein tehty. Tehtiin huokolevyille kaksi esiliisteröintiä ihan vaan varalta. Olohuoneen tuulileijonille ei tehty kuin yksi esiliisteröinti ja tapetti on repeilykohdistaan vähän irti.

Esiliisteröintiin käytettiin vehnäjauholiisteriä. Vähän oli alkuun epäileväinen olo, mutta ihan turhaan. Toimii loistavasti. Saumoihin tuli kuittinauhaa, joka olisi pitänyt liimata pelkällä vedellä. Ei toiminut, laimennettiin liisteriä näppituntumalla ja johan alkoi pysymään. Esiliisteröinti tehtiin muutenkin vähän laihemmalla seoksella, huokolevyt imee liisteriä niin älyttömästi.

Saumojen päälle tulee vielä sanomalehteä, muualle ei tarvitse. Paperoimme yläkerran kauttaaltaan ennen levyjen ja lautojen laittoa. Yläkerta on niin huolellisesti tiivistetty, että mistään ei pitäisi käydä vetokaan. Lämpökin pysyy paremmin kuin alakerrassa. Siellä on aina aamulla lämpöisempää kuin alhaalla. Viime talvena sai vielä pelätä putkien jäätymistä. Ja kaikki on toteutettu perinnehippeyden hengessä hengittävästi. Saa nähdä lähteekö tapetit repeämään seuraavana talvena. Luultavasti lähtevät. Sitä tuskin voi välttää, teki mitä tahansa.

Olen yrittänyt tilata Sateenkaariväreiltä lattiamaalia, mutta pyhät tässä välissä hidasti tilauksen etenemistä. Päästiin nyt ehkä yhteisymmärrykseen sävystä, seuraavaksi toivottavasti saan tietää hinnan ja pääsen tilaamaan. Hyvällä tuurilla saan maalin jo tällä viikolla. 

Kevät etenee hitaasti. Olen yrittänyt sulattaa pihatietä tuhkan ja hiekoitusmurskeen avulla. Viime keväänä pihaan ei päässyt autolla, kun rinne suli todella hitaasti. Sillä jäätiköllä olisi voinut luistella. Ja kun jäätikkö suli, se pehmeni liukkaaksi mössöksi ja seuraava vaihe olikin auton kaivaminen ylös siitä mössöstä. Toivon sulattamisen toimivan, ettei tarvitsisi tänäkin keväänä käydä samaa sirkusta läpi.

Meillä eletään nyt jänniä hetkiä. Nemi, tuo meidän kiukkuinen kissamme paiskasi ruokakuppinsa lattiaan. Ja ennen kuin ehdin yläkerrasta katsomaan, Taika oli jo nuolemassa sirpaleita. Nyt on koiralle syötetty purkkiparsaa koko purkillinen ja neiti tulee muutenkin pysymään ruuassa tämän illan, jotta mahdolliset sirpaleet päätyvät turvallisesti ulos asti. Parsaa siksi, että niissä on pitkiä kuituja. Mahassa täytyy olla jatkuvasti ruokaa kulkemassa suoliston läpi. Koirien suolisto kyllä selvittää melkein mitä tahansa, mutta koskaan ei voi olla liian varma. Yhden sirpaleen nyppäsin kielestä pois, toivottavasti suuhun ei päätynyt enempää. 

Siinä sivussa tuhoutui myös takan edestä mosaiikkia. Se ei kestänyt keraamista kuppia. Kissojen ruokapaikka on takan päällä, se on kaikkein helpointa koirataloudessa. Pitää olla vaan huolellinen, ettei enää jätä niidenkään kuppeja esille. Tähän asti kissojen omat kupit ovat saaneet olla ihan rauhassa.

Tuo katti on kyllä kiero pirulainen. Se on selvästi murhanhimoinen. Nemillä on siis taipumus heitellä tavaroita pöydiltä. Kohteena ovat erityisesti meidän molempien kännykät, kaukosäädin, kynttilätuikut ja kirjat. Avohyllyinen kirjahylly on Nemin mielestä parasta, kun siitä ei helpolla viskeltävät lopu. Vähällä vaivalla saa paiskottua rivistä ison läjän kirjoja lattialle. Ja tätä taipumusta toteutetaan etenkin yöllä, kun palvelijat kehtaavat nukkua, vaikka kissalla on tarpeita. Uskomaton tyyppi.

Meillä ei tulla näkemään hienoja asetelmia kirjahyllyssä tai lipastojen päällä. Ellei niitä ole kiinnitetty karhuteipillä alustaansa. Sitäkin olen joskus tehnyt.

Hahaharmaa

Maalarit maalasi makkarin laipiota uusiksi ja siitä tuli harmaa. Oikeesti, ei leikisti.

Otin varman päälle ja valitsin hieman vihreään taittavan sävyn ja nyt se on kerrankin oikeasti harmaa, ei sininen. Sitä en tiedä, miltä se teidän näytöillänne näyttää. Tai sitten, kun siihen viereen kiskaistaan jokaiselle seinälle sähkönsinistä..

Kerta moni muukin painiskelee näiden harmaiden kanssa (terveisiä Mikkeliin!), julkistan virallisesti tämän Tikkurilan sävyn, joka näyttää oikeasti harmaalta. Se on nimeltänsä Harso. Toki en voi sataprosenttisesti luvata kenellekään, että se on teidän seinällänne harmaa, koska nämä harmaat tuntuu olevan sellaisia henkimaailman juttuja, että niistä ei vaan koskaan tiedä. 

Maali on jotakuinkin maailmanlopun viimeinen purkki puolikiiltävää Intoa. Tätä sävyä on vajaat 9 litraa, valkoista varmaan 18 litraa. Voi sitten sävyttää mieleisekseen, kun tarvitsee. Tällä harmaalla olisi tarkoitus maalata olohuoneessa kissojen tuhoamat paneelit. Jos joltain on mennyt ohi, niin minä en varsinaisesti rakasta himmeitä maaleja ja Uula teki sellaisen kepposen, että lopetti puolikiiltävän Inton valmistuksen.

Mutta paljon parempi kuin se valkoinen. Kyllä se tästä, meillä voi olla ensi viikolla jo maaliakin lattiassa.

Pikakelaus

Ensin ketut kävivät huiskimassa hankia hännällään.

Sitten kolme ihmistä kaivoi uretaania seinästä. Vihoviimeinen homma. Jos joku harkitsee lisäeristävänsä kätevästi tällä tavalla, voin luvata, että seuraava asukas puhuu rumia selkäsi takana.

Lähti, kun kaivoi sorkkaraudalla silpuksi ja imuroi. Seinän takana on sisäeteinen ja seinän alalaidassa oleva aukko on kissojen kulkuaukko. Koska pitäähän niillä olla. Sitä vastalauseiden kuoroa ei kestä kukaan, jos ei ole.

Sitten äherrettiin kiroten viimeisetkin suirut kattopaneelia makkarin laipioon. Viimeinen suiru vei kaksi tuntia ja kahden ihmisen järjen.

Ja sittenkös todettiin, että voi herttileeri, kyllä se valkoinen on aika valkoinen.

Lopulta inspiraatio löytyi teepaketista.

Paneelit saavat harmahtavan kuorrutuksen ja lattiamaali saisi olla jäänsininen. Yöpöytä haluaisi olla vadelmaa ja kaverinaan saisi olla vihreää. Ja oranssia. Ja punaista.

Uulalta ei heru jäänsinistä maalia, Permon saisi sävytettyä ilmeisesti Tikkurilan Vanhan ajan värit värikartasta, mutta se itse Permo sitten. Taitaa olla aika leikkiä pikkukemistiä ja sävyttää itse.

Teekaupan täti tuijottaa liikaa teepaketteja, rakkauteni tähän vadelmateehen alkaa olla huolestuttavaa sorttia..

Kiirettä pittää

Vadelmatalossa on tapahtunut vaikka mitä. On pitänyt blogata miljoonasta asiasta, mutta kevät vaan huristaa eteenpäin, kun minä olen kyynärpäitäni myöten maalissa. Saatte nyt massiivisen sekalaisen remonttipostauksen, kun en malta jakaa useampaan.

Päästiin laittamaan makuuhuoneeseen kattopaneeleita. Paneelit tulevat nyt pitkittäin, ei poikittain, kuten yleensä on tapana laittaa. Saatiin näin nipistettyä huonekorkeutta vähän korkeammaksi, kun vinolle osalle ei tarvinnut laittaa koolauksia. Maali on puolikiiltävää Intoa perusvalkoisena. Löysimme alennuksesta muutaman sangollisen tätä poistuvaa maalia, joten hamstrasimme sen verran, että saamme varmasti maalattua kattopaneelit sillä. Ostimme pellavaöljymaaliakin, mutta yllätyin (senkin) kehnosta peittävyydestä. Laskeskelin, että olisi vaatinut ainakin neljä kerrosta ja siihen vielä useiden päivien kuivattelut päälle. Muuten varmaan oiva maali, kelpaa ensi kesänä aidan maalaamiseen, siinä hommassa kun ei tartte pitää kiirettä.

Valkoisesta laipiosta tulee vinon osuuden takia aika hallitseva ja se vähän hirvittää. Onneksi kellarissa on kuusi rullaa kirjavaa tapettia joka tasoittaa tilannetta, mutta lattiaan täytyy saada jotain väriä. Jos lattiasta tulee harmaa, huoneesta tulee ehkä liian vaalea. Olen pohtinut tilannetta, enkä osaa päättää lattian väriä. Muualle yläkertaan tulee punainen lattia, ehkä se toimisi makuuhuoneessakin. 

Ja sitten asiaan kuuluva saarna. Normaalisti rintamamiestaloissa vinot lappeet eivät ole olleet osa huonetilaa, vaan tälläkin puolella kuuluisi olla sivuvintti. Meidänpä talossa sitä ei ollut. Ja sen takia katon vuotaminen oli saanut niin pahaa jälkeä aikaan toisella sivulla, kun se ei ollut päässyt kuivamaan sivuvintille. 

Toisaalta taas olisi voinut käydä samalla tavalla kuin toisella sivulla, että vedet olisivat valuneet vintin seinää alas ja siitä suoraan välipohjaan, kerta vuotokohdat olivat olleet todella pahoja. Katon tuuletus toteutettiin nyt toisella tavalla ja osa toisesta sivusta otettiin käyttöön. Suorastaan pyhäinhäväistys, mutta päätettiin tehdä sellainen muutos, kun vinttiä ei enää tarvinnut katon kuivatustilaksi. Puolet vintistä on nyt eristettyä varastotilaa, jossa ei ole erikseen lämmitystä. Mutta muistutan kaikkia nyt siitä, että oikeasti sivuvinteillä on muukin tarkoitus kuin hukata tilaa. Jollei katon tuuletusta hoideta muuten, niillä on tärkeä rakenteellinen merkitys ja niiden käyttöön ottaminen saattaa aiheuttaa ongelmia siinä tilanteessa, että katto oikeasti tippaa jostain. Ugh.

Kuvassa näkyvä koppero on vaatehuone. Aikaisemmin vaatehuone oli tuon "alkovin" paikalla vinolla katolla ja se ei toiminut yhtään. Vaatehuoneen paikalla oli taas aukko toiseen huoneeseen. Vaatehuone varmaan jätetään raakalaudalle ja maalataan. Menee silloin pienimmän riesan periaatteella. Jos joskus alkaa ärsyttää, vedetään pinkopahvit päälle.

 Vaatehuoneessa on ovien kokoontumisajot. Peiliovi löytyi entisen vaatehuoneen oven sisältä. Koko täällä asumisen ajan koputtelin kovalevyllä levytettyä ovea ja tiirailin rungon upotuksia sillä silmällä, että siellä on taatusti nätimpi aarre sisällä. Ja olihan siellä. 50-luvulla on ollut yleistä, että vanhoja peiliovia on levytetty piiloon, kun ovat olleet niin rienaavan koristeellisia, eivätkä ole sopineet pula-ajan maailmankuvaan ja muotiin. Ovella on myös vaaleanpunainen sisarus, joka on kellarissa juureskellarin ovena. Olen rapsuttanut vanhaa maalia useamman päivän jo pois, eikä loppua näy. Joudun myös paikkailemaan vanhoja naulanreikiä, mutta eiköhän tästä vielä ovi saada. Ovesta puuttui myös karmit, mies näppäränä teki uudet. Olisi kiva tietää, mistä ovet ovat peräisin, kun ovat varmasti paljon vanhemmat kuin itse talo. Ehkä siitä samasta talosta, jonka vanhoja lahoja pärekattolautoja oli käytetty katon ruodelaudoitukseen.

Vanerinen laakaovi on makuuhuoneen ovi ja se jää lakatuksi, kerta on näin monta vuotta säästynyt maalilta. Se on minusta kaunis. Ja onneksi hyvässä kunnossa, sille ei tarvitse tehdä mitään.

 

Parin viikon takaiset plussakelit aiheutti tässä torpassa harmaita hiuksia. Meidän kellarin takaovi on betonisessa poterossa ja poteroon laskeutuu portaat. Ikävä kyllä sulien aikaan poteroon laskeutuu myös koko lähitienoon vedet. Rännin yli lötsähtelevät loskat tulee suoraan takaoven edustalle ja sulavat järveksi. Siellä on kyllä viemäri, mutta se onneton raukka jäätyy aina umpeen ja katastrofi on valmis. 

Muutama vuosi sitten kaatosateella oli tullut niin paljon vettä, että putki ei ollut ehtinyt vetämään kaikkea ja vedet olivat tulleet kynnyksen yli ja vallanneet koko kellarin. Fiksusti oven edustalle ei oltu tehty mitään, mutta pahiten kärsinyt takkahuone kyllä oli remontoitu muovilla, kipsilevyllä ja lasikuituvillalla paremmaksi.

Joku kaunis kesäpäivä meidän pitää aloittaa tämänkin asian korjaaminen piikkaamalla betonit pois ja kaivautumalla syvemmälle. Viemäriputki saa vaihtua isompaan ja takaovi saa lippakatoksen päällensä. Tehdään samaan tyyliin kuin verannan katto, jotta ei sodi tyylillisesti.

Siihen asti pidetään vesipannu kuumana ja sulatellaan viemäriä auki.

Lauantaina oli kirppispäivä. Löysin vaatehuoneeseen viisi koivuista henkaria 2,50 eurolla. Olen sen sorttinen, että haluan eroon kaikesta muovisesta, tähän lukeutuu vähän hassusti myös henkarit. Meillä ei ole muovisia paistolastoja, kulhoja tai mitään muitakaan. Minulla on menossa suorastaan yhden naisen sota muovisia käyttötavaroita vastaan.

Löysin myös Riihimäen Lasin tuoppeja 50 sentillä kappale. Olen metsästänyt näitä jo pitemmän aikaa ja meinasin kiljua riemusta, kun näin hintalaput. En harrasta oluita, mutta isot tuopit pakottavat minut juomaan tarpeeksi vettä päivän aikana.

Mukaan tarttui myös kaksi puista kynttilänpidikettä, jotka tulevaisuudessa pääsevät koristamaan takkahuonetta ja ruudullisen hameen suoraan 50-luvulta. Arvostan vanhoja suomalaisia vaatteita, niissä on parhaat materiaalit ja saumat eivät purkaudu käsiin. Samaa ei voi sanoa nykyisestä massatuotannosta. 

Nämä vanhat vaatteet myös tuntuvat istuvan minulle paljon paremmin. Kokeilin myös kahta mekkoa, jotka istuivat täydellisesti, mutta arastelin kuoseja ja värejä sen verran, että jätin ne sinne. Vaatekaupoissa alkaa vain keittämään. Jos mekko on ylhäältä sopiva, alhaalta kiristää, jos selkäkappale on istuva, kolttu ei mene kiinni.

Ehdin myös lukemaan kirjastosta raahaamaani kirjapinoa pienemmäksi. Näin salaperäisesti totean, että suosittelen kaikille.