Ilmastointiremppa

 Yksi ikuisuusprojekti on selätetty. Yläkerran poistoilmaventtiilin vaihto. Entinen oli liian pieni ja omaan silmään ruma, mutta onneksi Menneitten Majasta löytyi samanlainen vanha ritiläversio kuin mitä talossa on ollut ennestäänkin. Onneksi nämä vanhat varaosat kulkevat myös postin kyydissä, ei siis tarvinnut ajaa Ouluun asti.

Tämä on ollut sellainen homma, mikä piti tehdä jo yläkertaa purkaessa valmiiksi, koska siitä tulee sotkua. Asiaa ajateltiin myös lattiaa tehdessä, seuraavan kerran lattiaa maalatessa ja lopulta ennen tapetointia. Mutta kuinkas kävikään. Se vaan tuntui niin ylitsepääsemättömältä ja vaikealta, kun tulee sitä sotkua ja jos reiästä ei saa siistiä, niin mitä tehdään. Puhuttiin timanttiteristä ja rälläkästä. Oikeastihan tässä meni varmaan vähän reilu tunti omalla iskuporalla. Se niistä odotuksista.

Hormi on alunperin ilmeisesti ruokailuhuoneen tulihormi. Ajattelimme yläkerrassa olleen jonkinlaisen lieden, mutta ilmeisesti keittiössä on ollut jotain niin edistyksellistä kuin sähköuuni. Tarkastimme asian pitkällä johdolla, hormi menee alas asti. Takka on edellisten asukkaiden toimesta purettu pois joskus 90-luvulla ja hormiin on puhkaistu reikä yläkerran poistolle. Tämä onkin tällä hetkellä ainoa poistoilmaventtiili yläkerrassa. Pitää jossain vaiheessa puhkaista toinenkin, kun saamme selvyyden hormeista, mikä kuuluu millekin tilalle. Nuohoojan mukaan ne puikkelehtii ristiin ja rastiin, sijainnit piipun kyljessä sisällä ei siis vastaa katolla näkyviä aukkoja. Reikiä on piipussa yhteensä kymmenen, keskikerroksessa niistä on käytössä kolme, tulevan keittiöremontin jälkeen neljä, jos löydämme keittiön puuliedelle jonkun reiän. Kellarissa taas on käytössä kolme, joten kaksi pitäisi vielä olla käyttämättä. Ehkä.

Kehikko kiinnitettiin ruuveilla sivuistaan.

Tadaa! Vain ketju puuttuu.

Lattialla lojuvat raadot ovat kissojen suolistamia leluja.

Yläkerrassa asutaan jo ihan kunnolla. Pidän virallisen esittelyn, kun kaikki harhailevat huonekalut ovat osanneet paikoilleen. Työhuoneesta tulee nyt vähän sellainen hylättyjen huonekalujen hautausmaa, mutta kelpaa hetken. Pitää vähän tuumailla, että mikä toimii niin pitkulaisessa tilassa. Joudumme ehkä tekemään hankintoja ja myymään aikaisemman asunnon kalusteita pois. Ihan jo kissojen takia. Eräs ympäripehmustettu nojatuoli oli virhe, eräs kissaneiti repii sen(kin) riekaleiksi.

Työhuoneen poppeliruusu

Tarjoilen maistiaisen. Heti näin vaatehuoneen esittelyn perään vielä. Tässä on suorastaan hurjaksi heittäydytty, kun kuvia on kertynyt, eikä ole päässyt laittamaan niitä koneelle. En vaan malta olla nyt laittamatta.

Katosta muuten tuli sittenkin melkein valkea. Se oli harmaa. Tuijotin sitä monta päivää tuon punaisen lattian kanssa ja lopulta hain autotallista valkoista maalia. Raja näkyy tuolla käytävän suulla. Käytävän katto pitäisi vielä maalata. Se mikä kävi makkarissa sinisen kanssa, ei käynyt työhuoneessa punaisen ja vihreän kanssa. Oli liian tunkkainen. Niin että muutin naisellisesti mieltäni, mies arvosti. Mutta tietää mun kehittävän näistä asioista hyvin pahoja fiksaatioita, joten valkoinen sai hyväksyntänsä. Tiedän, olen hirveä.

Lamppu löytyi kirppikseltä. Vein sen kirjaimellisesti jonkun nenän edestä. Työmatkani kulkee Pelastusarmeijan kirpputorin ohi ja tapana on kurkata näyteikkuna jokaisena aamuna. Jokin kiilsi!Töiden jälkeen ryntäsin apajille ja ostin sen. Eräs rouva oli viereisellä hyllyllä katsomassa jotain ihan muuta ja hän närkästyi kovin valtauksestani. Sain kuulla kassalle asti sitä, että hän oli haluamassa sen ja eihän nuoret edes pidä kristalleista, kenelle muka olin ostamassa sen. En ole sellainen nuori. Olen sellainen nuori, joka kirkuu riemusta, kun saa kauan etsimänsä kristallikruunun 58 eurolla. Tarkoitus oli sijoittaa tämä olohuoneeseen, mutta tässä olikin yllättäen niin tehokas valaistus, että sopii täydellisesti pimeään ja pitkulaiseen työhuoneeseen.

Tapetointi jatkuu viikonloppuna.