Vanhaa matkimassa

Lattian sävy ei onnistunut. Maalista piti tulla melkein musta, mutta tuli harmaata, Ja nyt se taittaa siniseen. Pitää maalata keväällä uudestaan.

Koska netistä ei löytynyt ohjeita vanhan rintamamiestalon tummuneiden paneeleiden matkimiseen, annan ohjeet seuraavalle tässä. 

Nämä paneelit ovat kuusta, joten männylle saattaa joutua hakemaan sävyä uusiksi. Ensin hiotaan röpelöt pois. Eivät näytä kivalta maalatussa ja vielä vähemmän lakatussa.

Hiomisen jälkeen pyyhitään pölyt pois ja samalla kostutetaan pinta vesipetsiä varten. Ensimmäinen kerros on Herdinin vesipetsiä sävyä "Teak.". Toinen kerros vedetään myös kostealle puulle, mutta tässä vaiheessa sävy vaihtuu "Kirsikkaan". Vesipetsi nostaa puusta karvoja pystyyn, joten ennen lakkaamista puun pinta harjataan tai hiotaan kevyesti.

Viimeiseksi kolme kerrosta venelakkaa päälle, itse käytimme Uulan venelakkaa.

Ja huom.
Kostealla pyyhkiminen on oikeasti tärkeä vaihe. Vesipetsi ei levity kunnolla kuivalle puulle ja lopputuloksesta tulee laikukas.

Tarina sisarpaneelin sävyttämisestä

Sarkasmi- ja kiukkuvaroitus.

Tässä on nyt kohta kaksi kuukautta vehkeilty Herdinsin värikarttojen kanssa (ja jos kyseisen firman edustaja joskus eksyy tänne, niin ihan vaan tiedoksi, että teillä on liikkeellä kaksi eri värikarttaa vesipetsille. Liikkeisiin toimitettu, puumalleihin sudittu värikartta ja paperinen värikartta, jotka eivät ole keskenään millään tavalla verrattavissa. Se muuten syö pientä ihmistä ja paljon. Kannattaisi myös mainita värikartoissaan, että montako kerrosta litkua sävyn saamiseen on käytetty.). Sävyn valitsemiseen kyseisistä värikartoista voi käyttää sitä normaalia metodia, eli katselee ja vertailee, tai sitten toista keinoa, joka on varmasti ihan yhtä toimiva. Laita kartta lattialle, käänny, ota kolme askelta eteen, heitä sokkona vapaavalintainen objekti sävykartan suuntaan ja toista, kunnes osut sävykartalle.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että vattuuntuneina olemme ostaneet yhtä laatua ja sutineet sillä jo puolet paneeleista ja todenneet, että vatuiks meni. Varalta testattiin yhteen tuplakerros. Kokeilleet myös toista sävyä ja todenneet siitäkin, että vatuiks meni sekin. Ja kun petsin päälle tuleva lakka vielä taittaa sävyä keltaiseen, niin aletaan olemaan jännän äärellä. Kuvassa oleva pieni pala on 50-luvun puretusta paneelista toisaalta, josta olemme katsoneet vähän mallia, mutta tuo ei ole aivan se, mitä olemme hakemassa. Hakusessa on vähän vähemmän oranssia. Reunimmaiset pätkät ovat samaa, toisessa vaan tuplakerros. Ei uskoisi.

Alan olemaan siinä mielentilassa, että ammun paneelit kuuhun ja maalaan verannan seinässä olevat raakalaudat valkoisella ja hymistelen tekohymy naamalla, että kyllä nyt on mukavaa.

Seuraavaksi sekoitellaan kahta keskenään, rukoillaan olemattomia jumalia ja laitetaan silmät kiinni. Onneksi tulee talvi, eikä verannalla ole vieläkään sähköjä, niin totuus paljastuu vasta keväällä.

Menen peiton alle piiloon.

Verannan soppa kaipaa lusikoita

Olen usein saanut täällä mainioita vinkkejä ja niinpä käännyn taas teidän puoleenne. 

Olemme edistyneet verannalla siihen pisteeseen, että enää puuttuu seinäpaneelit ja listat. 

Mutta se paneelien väri. Millä värillä maalaisitte paneelit? Olen avoin ehdotuksille.

Tämä on nyt lähtötilanne. 

Paneeli on samaa, mitä portaikossa tässä kuvassa.

Ai niin, yläkerran portaikossa on kaide. Tadaa. Krhm. Pitikin laittaa siitä kuvaa joskus 

aikaa sitten jo..

Minulla on nyt ihan hirveä sisustustulppa tuon verannan suhteen. Haluaisin suunnitella kaikkea ihan muuta, kuin paneelien väriä.

Olen ollut viime aikoina todella tapaturma-altis. Viime viikolla  kaksi melkein päälle 

syöksynyttä rullaluistelijaa saivat Taikan paniikin valtaan ja siinä rytäkässä karkasi melkein koko koira ja sain molemmat polvet verille ja ruhjeille. Haavat paranee, mutta me molemmat saimme rullaluistelijoista traumoja.

Ja eilen silpaisin saksilla sormeen luuhun asti menevän haavan. 

Taidan kääriytyä kuplamuoviin ja tulen kotelostani ulos vasta tammikuussa..

Edit. Ja just nyt harmittaa, etten maalannut verannan lattiaa tummanruskealla. Vielä tietysti ehtisi ja useammat maalikerrokset on vaan plussaa koirataloudessa. Aijai.

Löysästi pihalla

Lupasin kuvan valmiista.. mikä tämä nyt on? Kasvimaa? Kasvilaatikkoalue? Joku sellainen.

Alkukesän kylmyys kuritti kasveja, mutta aika hyvin nuo tuntuvat siitä selvinneen. Avomaankurkut jouduin laittamaan uudelleen multiin. Niistä ei ollut enää eläjiksi. Saa nähdä ehtiikö uudet taimet tekemään satoa tämän kesän aikana.

Retiisejä on tulossa jo toinen kierros. Salaatit röyhähtivät kasvuun ihan kunnolla kitumisen jälkeen. Viime vuonna salaatti ei itänyt millään ja tänä vuonna laitoin sitten vähän enemmän, että jos edes joku itäisi. Salaattia siis on. Olen lahjoittanut sitä jo naapurillekin ja sitä ei huomaa mistään, että kasvustoa olisi leikattu.

Olen ripotellut samettiruusuja vähän mihin sattuu.

Talon yläpohjasta löytynyt vanha paisuntasäiliö pääsi kukkaruukuksi.

Kuvassa on harvinainen humalapensas. Eli ruusupensas, jonka seasta alkoi ponnistamaan viime kesänä humala ja nyt se on vallannut puolet koko pensaasta. En oikein tiedä mitä tekisin. Annanko vaan olla, vai pitäisikö humala kaivaa pois. Vai laittaa sille joku oma teline, johon se saisi rauhassa kiipeillä. Ruusu ei varmaan pidemmän päälle tykkää sen tiukasta syleilystä.

Verannalla on lattia, josta ei tällä hetkellä saa tämän parempaa kuvaa. Veranta on pullollaan kaikkea remonttirojua, kenkää ja koiran erilaisia ulkoiluvarusteita. Ja kaikki lojuu tietysti lattialla, kun ei niitä tällä hetkellä mihinkään muuallekaan saa. Lattiasta tuli vaaleampi kuin piti, mutta ehkä se menee. Ei jaksa maalata uudelleenkaan. Tuohon nurkkaan tulee kiinteä säilytyslaatikko, joka toivottavasti nielee kaiken epämääräisen rojun.

Tänään alkaa verannan katon panelointi. En tiedä vieläkään, mitä niille seinille tekisi. Jos maalaisi vain valkoisella, niin sama jatkuisi yläkerran käytävässä. Se olisi helpoin ratkaisu. Toisaalta muutkin kävisi, koska veranta on erillinen tila. Tilanne vaatii ehkä photarilla leikkimistä.

On myös muutama puutarhasuunnitelma, mutta ne vaatii paljon lapioimista, pari puunrunkoa, kasveja ja energiaa. Pää pursuaa ideoita, mutta fyysinen olemus haluaa vaan löysäillä. Ajattelin myös opetella (taas) neulomaan. Löysäilijä on käynyt katsomassa lankoja ja puikkoja. Ja ostanut yhden kirjan. Norjalaiset villapaidat, täältä tullaan. Hitaasti, mutta varmasti. Valmista tulee joskus seuraavalla vuosikymmenellä. Ehkä.

Lahoille kyytiä

Hurraa. Verannalta ei tarvinnut vaihtaa seinän alajuoksua. Pinnan laho veistettiin pois ja alta löytyi koko matkalta tervettä puuta ja lopulta sitä bitumiakin alta, joten selvittiin ilman suurempia operaatioita. Paitsi. Kaikki lattiavasat olivat enemmän tai vähemmän mätiä, joten ne meni vaihtoon kaikki. Samalla lattiaa laskettiin vähän, kun aikaisemmin ei mahtunut ovi aukeamaan, jos käytävällä oli matto. (Ovet on vaihdettu uusiin aikaisempien toimesta, ja uusissa ovissa on todella matalat kynnykset, lattian ollessa muutenkin todella korkealla oviin nähden, mikä taas olisi aiheuttanut sen, että uudet jykevät koivulankut eivät olisi mahtuneet paksuudeltaan.) Syyllinen alajuoksun ja lattiavasojen mätänemiseen on jälleen katto. Pääteltiin, että vesi on valunut seinän kovalevyjä pitkin suoraan lattiaan ja levinnyt puruissa. Tuota tuhoa ei selitä linoleumin huonot saumat ja repeämät. Ja kovalevyissä oli valumajälkiäkin.

Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että seinät on eristetty ja paperoitu. Tänään haettiin Loimaalta asti Lauta Oy:stä kattoon paneelia, kun lähempää ei löytynyt sellaisella profiililla, mitä haluttiin. Olisi pitänyt hakea samasta paikasta yläkertaankin. Halusin sellaista kapeampaa ja tuolta sitä saa. Seiniin tulee samaa sisarpaneelia kuin yläkerran portaikkoon. Se on vähän leveämpää, kuin mitä ulkorappusten katoksessa on, mutta kapeampi vaihtoehto taas on kapeampaa.

Huullosten tekeminen ikkunoihin vie kolme tuntia per ikkuna. Puuh, tosi tarkkaa hommaa, mutta säästyypähän vanhat karmit. Menee samaan sarjaan, kun yläkerran portaiden pelastaminen kaiken liiman ja töhkän alta. Hirveää nyhräämistä, mutta on varmasti kaiken sen vaivan arvoista.

Nyt on vaan hirveä ongelma seinäpaneelien värin kanssa. Vanhaan tapaan lakatut olisivat kivat, mutta niissä on hirveä vaiva ja toisaalta seinät olivat alunperinkin maalatut. Alunperin valkoisella, myöhemmin vihreällä ja sen jälkeen vähän ällöllä vaniljalla. Vaihtoehdot ovat vanha haalea roosa, valkoinen, mintunvihreä tai se lakkaus. Lattiasta tulee tummanharmaa. Kalusteista tulee löytymään mustaa ja tummanpunaista. Tällä hetkellä lämpenen eniten sille roosalle. Se olisi lähellä verannan vanhaa värimaailmaa. Lattiamaalikin yllättäen vastaa sitä, mitä alkuperäisistä lattialistoista (talon ainoat alkuperäiset listat!) löytyy päällimmäisen maalikerroksen alta.

Myös kasvimaalla on tapahtunut, mutta siitä kerron ihan erikseen.

Lahovaurio osa 8475384.

Verantaa on nyt purettu vielä vähän lisää.

Ja parin seinän alajuoksut näyttää tältä.

Ei hyvä juttu ollenkaan.

Nyt sitten pohditaan, että luotetaanko siihen, että juoksut eivät saa enää korjausten jälkeen kosteutta mistään ja vaan tuetaan jollain virityksillä vai puretaanko ulkovuorauskin ja vaihdetaan alajuoksut jonkun tunkin avulla, mikä on ihan hirveä homma. Eivät ole onneksi läpilahot ja tuo on pahin kohta, mutta vähän huolestuttavaa kyllä. Näiden esiin kaivaminen vähän jännittikin, kun kaikki puru lattiassa oli ihan paakuilla ja mustaa. Palasista koottu rikkinäinen linoleum oli ilmeisesti saumoistaan päästänyt niin paljon kosteutta alapohjaan vuosien aikana, että tulos oli tämä. Muutama lattiavasakin pitää vaihtaa, mutta ne ovat pikkujuttuja tähän verrattuna. Kulmauksen puolella alajuoksujen alta oli selvästi sivelty bitumilla, mutta näiden alta ei, sekin on varmasti vaikuttanut. Kosteus kiipeää sokkelia pitkin ylöspäin. Ääh. Pitää miettiä.

Veranta

Kesäloma alkoi ja niin alkoi verannan remonttikin.

(Oikea ovi vie yläkertaan, vasen keskikerrokseen)

Seinien sisältä ei löytynyt ihmeempiä yllätyksiä. Katolta oli tullut vettä, kuten ajateltiinkin, mutta koska seinien sisällä ei ole ollut eristettä, kosteus on päässyt kuivumaan. Tuo nurkka taas, mikä kääntyy vasemmalle kulman taakse, toi pienen yllätyksen. Lattian puruja ei voi käyttää uudelleen. Meillä oli ollut alivuokralainen, joka oli tehnyt ison pesän lattian alle. Aina välillä varannalla on haissut ihan rehellisesti huussilta ja olen yrittänyt paikallistaa sen lähdettä löytämättä sitä. Selvisipähän sekin, kun seiniä avatessa vastaan iski ihan järjetön lemu.

Lattian päällimmäinen kerros oli revennyttä linoleumia ja se oli liimattu kovalevyyn. Kovalevy oli aivan homeessa alapinnasta, samoin alla olleet laudat, joiden välistä kasvoi valkoista höttöä. Lautojen repiminen paljasti jonkun jyrsijän pesän, mikä oli homehtumisen syynä. Kaveri oli niin innolla pissaillut pesänsä viereen, että home oli riehaantunut ihan kunnolla kosteudesta. Opetus tämäkin. Jyrsijät voivat pissaillessaan saada aikaan kosteusvaurion ja hometta. Purut siis lähtee metsään maatumaan, harmi. Ekovillaa tilalle.

Seinän pystytolpat ovat tuollaiset ohuet laudat, joita on jatkettu. Mutta pystyssä on edelleen. Oletimme, että seinässä ei ole muuta kuin ulkovuoraus ja sisäpuolella ollut kovalevy, mutta olipas sentään vaakalauta ulkovuorauksen sisäpuolella.Ostimme sitä varten runkoleijonaa, minkä piti tulla korvaamaan puuttuva laudoitus, jottei eriste tulisi ihan ulkovuorausta vasten. Periaatteessa sitä ei olisi tarvinnut, mutta kerta ostettiin, niin pakkohan ne on hyödyntää jotenkin. Laitamme ne siis silti. Tolppien kylkiin tulee kapeat rimat, joihin puukuitulevy tulee kiinni. Kuvassa pari levyä väärinpäin, kun sahaajalle tuli hahmotushäiriö, mutta ei haittaa. Ulomman vaakalaudan ja puukuitulevyn väliin tulee nyt siis pieni tuuletusrako. Ei siitä haittaakaan ole. Levyä vasten tulee Ekovillaa, sen päälle paperi ja sisäpuolelle raakalauta, jonka päälle vielä panelointi. 

 Sain jo lattiamaalinkin hankittua. Lattialaudat ovat olleet odottamassa jo pari kesää. Saatiin muiden remonteista ylijäänyttä paksua koivulautaa. En malta odottaa valmistumista. Saadaan vihdoin ulkovaatteille jokin säilytystila. Värejä puntaroin vieläkin. Lattiasta tulee todella tumma harmaa. Periaatteessa haluaisin lakata seinäpaneelit vanhaan malliin, toisaalta olisi vaan helpointa, jos ne maalaa.  Alunperin seinät ovat olleet valkoiset, sen jälkeen sairaan vaaleanvihreät ja sitten kellertävät. Paneeli tulee olemaan samaa mitä yläkerran portaikossakin.

Verannalla ei ole ollut kuin yhdet pokat ikkunoissa, eikä sisemmille ole ollut edes huulloksia. Mies testasi pari kertaa ja tultiin siihen tulokseen, että saadaan tehtyä huullokset ihan itse. Tulevaisuudessa uloimmista pokista tulee sisäpokat ja ulkopokiksi teetetään puusepällä uudet tippalistalliset pokat. Vanhoissa ei ole niitäkään ja veden kulkeutuminen rakenteisiin on mahdollista, etenkin kun pellityksetkin on tehty vähän niin ja näin. Nekin pitää ehkä tämän kesän aikana korjata.

Tein uuden kukkapenkin ja siirsin siihen vanhasta umpeenkasvaneesta kasveja. Pitää siirtää vielä muutama kasvi, kun ilmat taas vähän lämpenee. Pakkasyöt eivät ole kohdelleet kasveja hellästi. Toinen särkynyt sydän paleltui ja viime kesänä siirtämäni akileijat eivät selvinneet talvesta hengissä. Päätin tehdä ihan reilun kohopenkin, kun maaperä on niin kuiva. Ympärille tulee vielä kiviä.

Loman alkaessa tehtiin sopimus, että mennään joka yö nukkumaan viimeistään kello 24 ja jokaisena päivänä pitää liikkua jotenkin muutenkin, kuin koiraa lenkittämällä. Toistaiseksi se on onnistunut. Meillä on jopa oma joogaohjaaja.

Tässä varmistetaan, että emäntä ei yritä huijata ja ole liian leveässä asennossa.

Ja tässä taas huolehditaan, että asennossa pysytään ainakin viiden hengityksen ajan.