750 euron lampunvarjostin

Kyllä pientä tyttöä koetellaan.

Taikalla todettiin eilen kohtutulehdus, tänään siltä poistettiin kohtu ja munasarjat. Munasarjoissa oli kystiä ja ne ilmeisesti aiheutti tulehduksenkin.

Ei oo mitään halpaa huvia eläinlääkärillä käynti, mutta mitäpä sitä ei murusensa takia tekisi.

P.S. Kuinka moni odotti näkevänsä jonkun tissain valaisimen?

Rintamamiestalo, tositarkoituksella seikkailunhaluisille

Hilijaseks vettää, töttöröö.

Kevään ohjelma on sitten tästä lähtien sellainen, että makkari pykätään niin pikavauhtia valmiiksi, kun vaan kyetään, suoritetaan muutto keskeneräiseen yläkertaan ja sitten lähtee keittiöstä lattia. Aika vilkkaan vielä sanoisin.

Oltiin lähdössä rattoisalle sunnuntaikävelylle koiran kanssa, kun siinä huopikkaat jalassa ja takki päällä töllötin keittiössä tiskikoneen tulvakaukalon alta kurkistavaa vesilätäkköä. Siis alta. Muovimaton ja kaukalon välissä olevaa lätäkköä. No eikun astiat kaappiin, kone irti, kaukalo irti ja siinähän sitä oli lääri.

Näköjään meillä on viemäri vähän falskannut tuonne kaappien alle. Ja koska edelliset asukkaat on hienosti tiivistäneet viemäriputken kulkuaukon lattiassa ei käytännössä mitenkään, se vesi on varmaan aika liukkaasti löytänyt tiensä tuonne lattian alle. Ainut suunta, mihin se pääsee kuivumaan, on betoni siinä alapuolella, koska päällähän on miljoona kerrosta muovia. Ja näin äkkiseltään taskulampun kanssa tihrustelu saunan kattopaneelien ylle tuotti sen tuloksen, että maali sieltä on ainakin nätisti parista kohtaa korkannut.

Ei sit varmaan rempata verantaa. Tai sisäeteistä. Tai ulkovuorausta. Ounastelin kyllä, että keittiön lattian alla voi olla joku mateenpesä, kun sauna on suoraan alapuolella ja lattiassa on vähintään se kaksi tai kolme kerrosta muovia, mut tää nyt ei varsinaisesti ollut ajatuksissa.

Kaappien alareunakin on turvonnut. Mä niin rakastan lastulevyä, muovipinnoite päällä, niin ei huomaa ulkoapäin mitään, että se on ottanut kosteutta. Puu olisi tässä tapauksessa mustunut ja olisi heti huomannut, että nyt taitaa olla vähän märkää. Toivon vaan hartaasti, että lattian alla on eristeenä purua, eikä kivivillaa, mitä on sisäeteisen lattiassa. Tuli nyt vielä samaan aikaan, kun auto eilen taas sytytti yhden varoitusvalon ja ilmoitti, että hää olisi huoltoa vailla. Taas. Välillä kyllä on sellaiset fiilikset, että tekisi mieli tönäistä koko torppa nurin kaivinkoneella ja rakentaa huolellisemmin samanlainen tilalle.

Ei haittaa, korjataan.

Lakatun paneelin perään

Olen nyt ihastunut lakattuun ja tummuneeseen pintaan ja meillähän ei täällä sellaista ole, eikä ole ollutkaan. Mutta yläkerran massiivinen homeremppa antaa siihen nyt mahdollisuuden.

www.talonkirja.fi

Tämä kuuluu sarjaan "muilta bloggaajilta pöllityt kuvat". Ihan siitä syystä, että ilmeisesti kaikki Suomen lakatut sisarpaneelit ym on maalattu valkoisesti tämän romanttisen vaaleushömpötyksen aikana. Jos kuvan omistaja eksyy blogiini, pahoittelen ja perustelen lainaamiseni sillä, että näin hyvät kuvat on kiven alla edellä mainitusta syystä. Kuvan alla olevasta linkistä pääsee kyseiseen blogiin, josta kuva on peräisin.

Olen jo kertonutkin. Meillä on etuoven katoksessa käytetty sisarpaneelia. Se on alkuperäistä ja tykkään siitä. Samaa paneelia on nyt ajateltu verannalle, kerta sitä löytyy talon ulkopuolelta jo ennestään. Verannalta kuljetaan yläkertaan ja rappukäytävään on myös tulossa sisarpaneelia. Mutta se pintakäsittely. Meillä rappukäytävä ja yläkerran käytävä on aika pieni tila ja sijoittuu kokonaisuudessaan vinolle katolle. Epäilen vieläkin vakaata päätöstäni lakatun paneelin suhteen, koska siitä tulee aika tumma. Nyt himoitsen rappukäytävänkin paneelien lakkaamista. Jotenkin se tummunut puu on vaan niin kaunis kaikkine oksineen ja kuvioineen. Valkoisella maalattu paneeli taas olisi valoisa, näyttäisi reteeltä punaisten portaiden kanssa jne, eikä lopputulos olisi lakatun katon kanssa liian pimeä. Niin tai näin, kummin päin? Pitääkö valita vaan toinen lakattu, vai saanko molemmat? Valkoinen paneeli yhdistettynä tummaan kattopaneeliin, punaisiin portaisiin ja mysteeritapettiin. Kuulostaisi ehkä hyvältä reseptiltä. 

Käytävään ei nyt tule pinkopahvia, koska joudumme kikkailemaan väliseinän paksuuden kanssa. Edellisessä versiossa oli vain huojuvat runkotolpat ja molemmilla puolilla ohut lastulevy. Oven karmin paksuus on siis paria milliä vajaat 10 cm ja sen paksuiseen seinään ei ihmeitä tungeta, joten laudat jää pois. Runkotolppiin vedetään reippaat vanerit, väliin Ekovillaa ja vaneriin tapetit. Tämä siksi, että itseäni ahdistaa kaikki ylimääräiset listakikkailut ja oven alkuperäisistä karmeista en luovu, eikä olisi edes järkeä. Ja koska ei ole mitään hajua pinkopahvittamisesta, vaikka meillä on kuvalliset ohjeet Perinnemestarin remonttikirjassa, me ei aleta sitä kokeilemaan vaneriseinään. Ei tietoa, voiko niin edes tehdä.

Yläkerran viimeisiä purkutöitä aloitettiin tänään. Operaatio rappukäytävän toinen seinä. Tämä on se seinä, jonka sisällä ei ollut purua tai muuta eristettä, mutta sinne oli energiatehokkaasti pursotettu suiru uretaania. Onneksi mitään mätää ei löytynyt, sama seinä kun jatkui meidän ongelmalliselle vintille ja tällekin päätyseinälle oli vettä tullut. Sen sijaan laudoissa oli vieraillut jotain elukoita, jotka olivat nakertaneet lautoja ontoksi. Todennäköisesti laudat ovat olleet syötyjä jo seinään laitettaessa, mutta varalta pitänee vähän kurkkia. Elukathan tästä nyt vielä puuttuisi.

Rappukäytävän lastulevyseinät oli hauskasti maalattu valkoisella ja siihen oli lisätty puolipaneelimaisesti sinistä maalia vapaalla kädellä. Mitä tähän nyt sitten sanoisi. Enpäs tiiä.

Lahonneista laudoista on talomme tehty

Taas on yksi purkupäivä takana ja projekti vähän laajenee. Yläkerran seinissä ei ollutkaan purua, vaan ne oli tungettu täyteen villaa. Pääsemme purkamaan seinät vinolaudoitusta myöten. 

 

Katolta oli tullut vettä ja se oli valunut seinän väliin, villat on mustia, pahvit haperoita, laudat ovat olleet alkujaankin ilmeisesti umpilahoja, mutta ei se niiden tilanne varsinaisesti siellä vuotokohtien alapuolella ole parantunut. Käytännössä melkein kaikki laudat oli jollain tapaa lahovaurioisia. Katon vuodon kanssa tilanne on nyt se, että nyt bongataan kohtia, joista se ei ole vuotanut. Lappeillakaan ei ollut purua, vaan mustunutta ja homeista villaa. Yläpohjaan piti remontissa jättää purut, mutta siellä ei ole purua nimeksikään. Muutama villalevy, roskia, lasinsirpaleita, paperisäkkejä ja kiviä. Kylmävintin seinät purettiin palkkeineen päivineen pois, koska laudat olivat niin herkullisia, ettei niitä sinne voinut jättää. 

Se on plussaa, että kattotuolit olivat enimmäkseen kunnossa. Lahoa löytyi vain parista kohtaa.

Oikeastaan voisi sanoa, että koko yläkerta joudutaan rakentamaan uusiksi.

Valoa viemäriputken päässä

Kyllä se valmistuu. Nyt voin taas heittää tähän jo legendaariseksi muodostuneen lauseen "Kyllä se tällä viikolla valmistuu". Tosin, muokkaan sitä muotoon "Kyllä sen tällä viikolla saa jo käyttöön.". Valmista on sitten, kun saadaan taas putkimiehet piipahtamaan ja laittamaan pintajohdot. 

Kaikki kaakelihommat on nyt tehty ja maalaamisetkin maalattu. Kaappi on kavennettu ja koottu. Vielä täytyy vaan purkaa yläkerran vessan viemäriputki pois (kulkee uuden vessan läpi), mikä tarkoittaa sitä, että yläkerran vessanpönttö täytyy repiä irti ja poistaa koko viemäri, ettei se liruttele välikattoon mitään haisevaa. Mutta ollaan jo voiton puolella.

Mitä tulee eteisen laipion lahovaurioon, se on korjattu. Revittiin laudat pois, vaihdettiin kaksi (2) kannatinpalkkia, joista toinen oli melkein täysin laho ja toinen oli tummunut niin paljon, että oli viisaampaa vaihtaa sekin, kerta lattiassa risteili lahosienen rihmastoa aika laajalla alalla. Jouduttiin lopulta vaihtamaan melkein kaikki laudat, vesi oli päässyt leviämään aika isolle alueelle. Nyt jännitetään, ehtiikö katto taas vuotamaan samasta kohdasta ennen kattoremonttia. Sitä on siltä alueelta kyllä paikattu, mutta syksyyn mahtui kaksi eri vuotoa parin kuukauden sisälle, niin en luota tuohon kattoon pätkääkään. Jos se vuotaa, saadaan ennen kesää lapioida märkää ekovillaa vintiltä. 

Inhottavinta koko toimenpiteessä oli lopulta se, että meidän varavessaan joutui kulkemaan irtolaudoista tehtyä siltaa pitkin, jonka alta ja molemmilta sivuilta oli suora pudotus alakertaan. Allekirjoittaneelle on aikuisiällä ilmestynyt lievä korkean paikan kammo, joten en arvostanut. Sisäeteisessäkin oli vuorokauden ajan musta, loputtomalta vaikuttava syöveri laipion tilalla, kun koko tila oli auki. Meidän vinttihän se vaan oli, mutta allekirjoittaneella on myös hyvin vilkas mielikuvitus. Yritä siinä vilahtaa vessaan, kun yläpuolella on musta kuilu, jossa vonkuu tuuli..

Alakertahan siellä..

Yläkerran lattia on vielä auki, joudutaan kesällä vetämään putkia toiselle puolelle huonetta, joten ihan turhaa laittaa kiinni. Eristettäkin on toistaiseksi vaan vintin puolella.

Huomatkaa muodikas työmaavalo

Mitään kunnon kuvia ei ole tarjolla, ennen kuin vessaan saa jonkinlaisen lampun. Kaakeleista tykkään tosi paljon, keskikohta on koholla ja reunat on viistotetut, joten näyttävät tiilimäisiltä. Iskin noihin silmäni jo pari vuotta sitten K-raudassa, mutta silloin ei ollut tarvetta ja jossain vaiheessa ne katosi myynnistäkin. Onneksi ihan samoja oli just tullut Kodin Terraan ja nehän piti samantien tilata. Tuolle lastulevyseinälle on tulossa sitä mintunvihreää Boheme tapettia, jota joskus esittelin. Se on kuitutapettia, joten kestää pyyhkimisen kosteemmallakin. Jotenkin paperitapettia ei huvittanut laittaa, kun onnistun naamaa pestessä kastelemaan aina koko maailman ja kun kyseessä on sisäseinät, niin se nyt on hengittävyyden kannalta omasta mielestä se ja sama mitä siinä on.

Aloitan tänään ensimmäistä kertaa elämässäni joogan. Olen luonnostani notkea kuin nojatuoli, joten jotain todella mielenkiintoista on luvassa. Toivon vaan, että jaksan jatkaa sitä alkuinnostuksenkin jälkeen. Suhtautumiseni harrastuksiin on ollut vähän AD/HD -tasoa, innostun jostain ja kyllästyn nopeesti, jos se lakkaa tuntumasta kivalta. Tähän mennessä olen aloittanut pianonsoiton, uinnin, roller derbyn ja koiran kanssa rally-tokon. Kaikki ovat päättyneet joko kyllästymiseen tai johonkin loukkaantumiseen, kuten rally-tokon kanssa kävi. Ehdin käydä pari kertaa, kunnes nilkka meni ympäri juoksulenkillä ja sen jälkeen ei enää huvittanut lähteä ottamaan muita kiinni murrosikäisen alaskanmalamuutin kanssa. Mutta jospa nyt tällä kerralla. 

Pitäkää peukkuja mun keskittymiskyvylle, sitä tarvitaan.

Savolainen supermies Vituiks Män

Eipä sitä enää tässä vaiheessa jaksa itkeäkään. Eilinen päivä viljeltiin todella huonoa läppää repiessä yläkerran lattiaa. Toisinsanoen vessaremontti vähän laajeni. 

Mies eilen maalasi vessasta muuria ja minä siinä sivussa katselin, kun katon pahvissa oli vanhan seinän jäljiltä rako. Ihmettelin, että jo on muuten tummaa lautaa. Tökättiin puukolla ja läpihän se meni. Lisää pahvia pois ja tuomio oli "Ei näytä hyvältä". Aikamme revittiin ja lopulta päästiin katselemaan mukavaa lahovauriota. Ei siinä auttanut, kun lähteä yläkertaan repimään lattiaa ja etsimään syyllistä. Putket oli ensimmäinen veikkaus, mutta lopulta syylliseksi osoittautui jälleen kerran katto. Se on ilmeisesti lirutellut vintin seinää pitkin jo hyvän aikaa ja suoraan välikattoon. Puruissa ei näkynyt mitään, olivat päässee kuivumaan, mutta oli kerännyt kaiken kosteuden lautoihin ja levinnyt niissä. 

Eteisen katossa on entisten asukkaiden laittama halltexi ja sen alla alkuperäinen pahvi, joka on maalattu ties millä, kun ei ollut yhtään päästänyt kosteutta läpi. Onhan siinä ehtinyt kasvamaan ties mitä. Nyt se on kuivunut, kun ei ole enää saanut vettä meidän syksyisen katonpaikkailu operaation jälkeen. Nyt on löytynyt kaksi tummaa länttiä, josta toinen on puhki laho ja toisessa laudat on vaan tummat ja kehittäneet jotain jo kuollutta (lepotilassa..) olevaa rihmastoa. Eihän siinä auta, kuin repiä pois ja laittaa uudet. Yksi kannatinpalkkikin näytti pahalta. Tänään selvitetään, onko sekin laho. Tässä vaiheessa käy vaan mielessä, että mitähän keittiön katosta löytyy, kun vintin seinä kulkee myös keittiön päällä. Eiköhän siellä ole ihan samaa settiä, kun vintillä on valumajälkiä niin tiuhaan. Eli revitäänpä kesällä keittiönkin laipio auki. Yläkerta oli muutenkin saanut täyden purkutuomion ja vintti on tarkoitus avata käyttöön ja jättää vaan pieni ullakko.

Yläkerta tyhjenee kyllä heti, kun alakerran vessa on tehty. Nyt vaan riipii se, että joudutaan purkamaan vessan uusia seiniä pois, että saadaan kaikki lahot laudat pois katosta. On vähän sellainen  "Mitä minä sanoin" -olo, kun olen hokenut täällä sitä, että revitään kaikki vanhat pois ihan sen takia, että näkee, mitä siellä alla on. Tarkoitus oli tuohonkin vaan päälle vetää kattopaneeli. Kokemus on opettanut tässä talossa, että vaikka pinta näyttää hyvältä, on parempi tonkia vähän syvemmältä. 

Onhan ne entiset omistajat ihan hyvää ajatelleet, kun ovat Kailan kirja toisessa (vasemmassa) kädessä täällä korjanneet, mutta ei ole tainnut ihan ne hengittävyyden periaatteet silti mennä jakeluun. Tapetit on muovipintaista paperitapettia ja lattia muovia, eikä lautaa voinut, kun olisi joutunut nostamaan ovia (lattiassa oli 4cm tavaraa purujen päällä, ei sitten käynyt mielessä purkaa..) ja maalit nyt on mitä sattuu ja jos uretaania on pursotettu seinät täyteen niin mitä sitten. Kyllä tää on niin hyvin hengittävä talo, koskaan ei ole mitään ollut. Jännä, kun syksyllä oli vintin seinä homeessa ja märkä, entinen omistaja oli niin kauhuissaan, kun ei ikinä ole mitään ollut. Kyllähän sitä nyt kun katsoo vintillä seiniä oikein silmän kanssa, niin valumajälkiä on kaikkialla. Eivät ole tainneet just käydä tutkimassa. Ja kuivaahan se silloinkin oli, kun me käytiin täällä ekat kerrat ennen ostoa tonkimassa. Ymmärrän kyllä sen, kun asuu vuosikymmeniä samassa talossa, tietyille vioille tulee sokea piste, koska "eihän meidän talossa".

Mutta ei haittaa, korjataan. Katto oli muutenkin se asia, mikä tiedettiin, että se kyllä tarttee uusia piakkoin. Vaikka entinen omistaja sanoi, että kunhan maalaa kahden vuoden sisällä. "Se on hyvää vanhaa, lujaa peltiä". Eihän siinä pellissä ole mitään vikaa, mutta se joka talon on aikanaan rakentanut, ei ole oikein osannut sitä peltiä käyttää.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.