Hukumme

Ja paljon lisää on vielä tulossa. Ainakin joku nauttii helteistä.

Taidamme syödä lähiaikoina aika paljon kesäkurpitsalasagnea. Lasagnelevyt siis korvataan kesäkurpitsasiivuilla. Suosittelen lämpimästi.

Taistelu kasvatuslaatikoiden herruudesta

Suoraa jatkoa edelliseen tekstiin, mutta aihe vaan vaihtuu. Saatte taas koko kuukauden postaukset samana päivänä, koittakaa kestää. Iski insipiraatio.

Olen riehunut ulkona. Kyllästyin taistelemaan muurahaisten kanssa elintilasta kasvatuslaatikoissa ja pykäsimme nyt sen ihan oikean kivetyn alueen kasvatuslaatikoille. Ongelmana on rinnetontin yläpää, mikä on todella paahteinen ja multaa ei ole maassa nimeksikään. Se on pelkkää hiekkaa ja muurahaiset rakastaa hiekkaa, koska siihen saa kaivettua pesän helposti ja siitä maasta oli helppo jatkaa pesänrakennusta kasvatuslaatikoihin ja kaivaa taimet juurineen ylös. 

Ja miksi kasvatuslaatikoita? Tämä on tontin ainoa kunnolla aurinkoinen kohta ilman varjostavia puita ja maaperän ollessa pelkkää hiekkaa, tämä on helpointa. Rikkaruohot eivät myöskään leviä kasvatuslaatikoihin niin helposti. Eikä sinne myöskään eksy kovin helposti puutarhurin pikkuapuri tassuineen tähän tapaan: 

"Se kuoppa oli jo siinä, kun minä tulin paikalle!"

Lähtökohtana oli ankea maapläntti, jossa ei kasvanut oikein mikään.

Homma lähti liikkeelle pintamaan pois kaivamisella. Kuulostaa älyttömän helpolta ja nopealta ja sitä se ei todellakaan ole. Siihen meni kolme päivää hirveässä helteessä ja litrakaupalla kivennäisvettä.

Kun maasta saatiin kaivettua juuret ja muut kökkäreet pois, alue rajattiin. Alunperin tähän piti käyttää vanhoja purkutiiliä, mitä ei tähän hätään löytynytkään, joten siihen käytettiin verannan mätiä ja puolimätiä lattiajuoksuja. Menivät siis suoraan hyötykäyttöön.

Sitten hiekan päälle levitettiin suodatinkangas. Tässä puutarhurin pikkuapuri näyttää mallia oikeaoppisesta asentamisesta.

Tässä havaitaan, että ratkaisevat kolme neliötä suodatinkangasta jäi uupumaan. Kasvatuslaatikoihin tuli vielä juurikangas pohjalle, koska en luota noihin kahteen koivuun.

Seuraavaksi paettiin ukkosmyrskyä sisätiloihin, kun taivaalta alkoi satamaan tulta ja rakeita.

Tässä alkaa olemaan muuten valmista, paitsi ne kolme neliötä, johon suodatinkangas ei riittänyt. Kankaan päälle tullut kivi on singeliä, eli ihan luonnon muovaamaa pientä kiveä. Sitä myydään rautakauppojen kautta suursäkeissä 100 eurolla, mistä sitä ei kannata missään nimessä tilata. Kannattaa soittaa paikkakunnalta löytyvälle sorayrittäjälle. Tilasimme kolme kuutiota ja hintaa sille tuli 70 euroa rahdin kanssa. Kyseinen sorakuoppa löytyy 3 km päässä meistä, joten rahdille ei tullut juurikaan toimitusmaksua.

Tarkoitus on laajentaa aluetta marjapuskien toisellekin puolelle, jolloin koko tontin yläpäästä tulee kivettyä ja reunustettua aluetta. Ajattelin tehdä sen syksyllä ja jos seuraavana keväänä ehtisi tehdä sinne kasvihuoneenkin. Marjapensaat pitää myös kaivaa ylös ja tehdä niille kunnollinen kohopenkki. Pensaita on yhteensä varmaan kymmenen tuossa pienessä läntissä ja marjoja tulee ehkä rasiallinen. Eivät siis jaksa tehdä marjoja kuivuuden ja vääränlaisen maaperän takia.

Vanhoille parvekekalusteillekin löytyi uusi järkevä paikka. Tässä voi huilia ja juoda jääteetä kitkemisten välissä.

Suodatinkankaisiin taisi mennä eniten rahaa. Mutta koko projektista selvittiin alle 150 eurolla.

Vinkki: Älkää maalatko kasvatuslaatikoita valkoiseksi, niistä tulee nopeasti likaisia. Fiksu kun olisin ollut, olisin vaan hionut pahimmat karvat pois ja jättänyt laatikot puupinnalle harmaantumaan.

Mutta tässäpä tämä. Otan vielä parempaa kuvaa valmiina, kun ulos uskaltaa taas mennä kameran kanssa ilman kastumista.

Mustilan morelli ja Huvimajan kuulasmarja

Meidän pihaan muutti kaksi uutta asukasta.

Lauantaina lähdettiin hakemaan rappukäytävään paneeleita ja sain siinä sivussa idean, että samalla haen kaksi kirsikkapuuta.

Löysinkin kaksi taimea, viimeiset lajiaan. Ovat vähän hassuja riukuja, mutta koska en löytänyt muuta perustavanlaatuista vikaa ja puolet hinnasta tippui pois, ne sai lähteä mukaan. 

 

 Istutimme taimet lopulta eri paikkaan, kuin mihin oli tarkoitus. Nyt ne jakavat yläpihaa ja tuovat sinne toivottavasti vähän varjoa. Paikka on vähintäänkin aurinkoinen. Istutusta varten kaivettiin melkein metrinsyvyiset kuopat, jotka sitten täytettiin kompostimullalla, uudella puutarhamullalla ja sillä hiekalla, mitä maaperä muuten on (kuvassa näkyvät kasat, jos tarvitsee hiekkaa, voi kaivaa suoraan maasta.). Toivottavasti ei mennyt hirveästi pieleen. Pitää tutkailla, miten pärjäävät tuossa.

Ajattelin hakea vielä yhden taimen jossain vaiheessa. Taimet tuli vähän kaarimaisesti ja ne rajaavat tulevaa oleskelualuetta, kolmas täydentäisi jo olemassaolevan omenapuun kanssa puoliympyrän. Voin sitten siemailla aamukahvini keväällä kirsikankukkien tuoksussa.

Meillä on ollut kotona viimeiset kolme viikkoa taas yksi tämmöinen lampunvarjostin.

Joku ötökkä söi Taikalta haarat ja ennen kuin ehdittiin edes tajuta, se oli nuollut ne kohdat karvattomaksi ja nyt ollaan kierteessä. Ämpäri päässä ja housut jalassa, tuota suipponenää on hankala pitää poissa, kun se ylettää kaikkialle. On suihketta, on voidetta. Toinen kinkku näyttää jo ihan hyvältä, toisen se taas sai eilen jotenkin nuoltua punaiseksi.

Ylhäisessä yksinäisyydessä

Yläkerrassa on ensimmäinen huonekalu, huraa! 

Saa nähdä milloin kaappi saa kaverin, todennäköisesti saa tököttää yksin vielä hetken..

Makkarista puuttuu vielä muutama lista ja vaatehuoneesta puuttuu kaikki hyllyjä myöten. Eilen laitettiin ikkunalistat ja samalla aloin sutia ikkunakarmeja ja pokia pellavaöljymaalilla, kun olivat tuliterien listojen vieressä keltaiset. Ikkunoiden kunnostaminen saa odottaa, tällä valkaisulla pärjää jonkin aikaa. Sisäikkunoissa ei kyllä muutenkaan ole paljoa korjattavaa. 

Puuhailin pihalle kukkapenkin. Ostin punaista ja valkoista särkynyttäsydäntä ja istutin ne kannon kupeeseen. Viereensä saivat äidin kotoa tuomaa kuunliljaa. Saa nähdä miten pärjäävät, kuunliljat ovat ainakin kasvaneet parissa päivässä jo ihan älyttömästi.

Ja tässä on tulppaanipenkki. Ostetusta 20 sipulista kukkii neljä. Lopuista nousi vaan lehtiä. En tajunnut, että nämä nykyiset tuotokset täytyisi kaivaa maasta ja istuttaa joka syksy uudelleen. Pitäköön tunkkinsa, hankin jotain kestävämpää. Esim lisää noita voikukkia. Ovat nättejä ja kestäviä. Ihan liian aliarvostettuja, sanon ma.