Juhlapäivä suur

Alla olevan kuonon omistaja täyttää tänään kaksi vuotta. Meidän Tipusesta on tullut aikuinen, nyyh.

Eikä hän ole ainoa. Myös diktaattori Nemillä on tänään syntymäpäivä. Roikale on jo kahdeksan vuotias.

Olemme pelanneet kaksi päivää huonekalutetristä. Yksi kirjahylly lähti naapurintytön uuteen huoneeseen, meillä se ei toiminut. Nemi rakastaa suuresti avohyllyjä, me taas ei. Sieltä on niin kiva pudottaa öiseen aikaan kaikki alas. Jos me vaikka tajuttaisiin, että kissa on kovin nälkäinen ja yksinäinen kello kolmelta yöllä.

Kirjahyllyn tilalle raahattiin kellarista lipasto, joka lähti kerran kirppikseltä mukaan projektiksi. Olohuoneeseen muutettuaan se vaan muuttui yllättävän isoksi. Lipasto imee sisäänsä kaikki meidän leffat ja vähän muutakin. Mutta pieneen olohuoneeseen se on kyllä todella massiivinen. Sitä sovitettiin neljään eri paikkaan ja mikään ei toiminut. Nyt se saa olla olohuoneen nurkassa niin pitkään, että keksitään jotain järkevämpää. On yllättävän haasteellista sovitella huonekaluja, kun kahdella seinällä on isot ikkunat ja toisella kahdella ovia ja takka. Ehjää seinätilaa ei just ole.

Haaveilen tuon valkoisen seinän peittävästä kirjamerestä. Kyyläilin vähän Boknäsin hyllyjä, mutta nehän ovat ihan järkyttävän kalliita. Mies sanoi, että hän ei halua kirjahyllyä, joka maksaa enemmän kuin meidän katto. Ja on kyllä ihan oikeassa. Pitää varmaan suunnitella ja tehdä itse.

Valkoinen seinä on vähän sellainen häpeänurkka, joka remontissa jäi valkoiseksi, kun en oikein osannut päättää. Olisin halunnut tapettia kaikki neljä seinää, mutta olisi tullut todella kalliiksi, joten sitä on vaan kahdella. Muut kaksi ovat muuria ja valkoiseksi maalattua paneelia. Meinaan kyllä lähiaikoina keksiä jotain.

Joudumme siirtämään maatuskat turvaan yöksi, muuten kuvan eläin heittelee ne yön aikana lattiaan. Kuvan eläin on myös yrittänyt verhoilla nojatuolin uusiksi.

Alunperin lipasto piti maalata, mutta saa nyt palvella jonkin aikaa vähän rähjäisenä. Pinta on halkeillut, kulunut ja täynnä lommoja. Olisihan se muodikkaasti kulunut, mutta liika on liikaa. Kuvissa se ei näytä niin pahalta, mitä se todellisuudessa on.

Meitä on viime päivinä vaivannut flunssa. Mies saalisti itselleen kunnon räkätaudin, omani on kai eri kantaa ja kutitteli useamman päivän ennen täysimittaista iskua. Onpahan hyvä syy maata peiton alla kirjan kanssa.

Laiska sisäkkö

Tällä rouvalla on kaksi päivää vapaata, mikä tarkoittaa siivouspäivää. Tänään on siivouspäivä. Oli siivouspäivä. Olen suhteellisen ahkerasti onnistunut siistimään keittiötä, sitten sotkemaan sitä ja taas siistimään ja jopa lämmittämään takkaa. Hain kaksi viikkoa narulla riippuneet pyykit kellarista hengailemaan sängylle, mistä ne todennäköisesti vihdoin kahden viikon päästä osaavat vaatekaapin kuvatukseen ja pahvilaatikoihin. Mutta. Sitten tuli eteen se, että pitäisi mennä ripustamaan pyykkejä kuivumaan. Joten keitin kahvia ja päätin päivittää blogia. Ihan loogista.

Ei mulla ole varsinaisesti mitään asiaa, pitää vaan vältellä hetki niitä pyykkejä. Ja meidän olohuoneessa on ollut kohta vuoden päivät uusi matto. Ja seinällä pari kuukautta jopa taulu. Kirppikseltä löytyi pari kivaa tarjotinta, jotka pitää luonnollisesti laittaa tännekin. Hyviä syitä vältellä pyykkejä.

  

Olen haaveillut sievästä senkistä, jonka päälle voisi laittaa hopeatarjottimen ja kynttilöitä. Nyt on hopeatarjotin ja pari muuttolaatikoista kaivettua vanhaa tuikkua ja ehkäpä messinkinen riikinkukkotarjotin. Mutta ei sitä senkkiä. Joten hopeatarjotinkin piti saada sohvapöydälle, missä messinkinen jo oli. Joten pienempi meni isomman sisään ja nyt sohvapöydällä on tarjotinläjä, joiden väliin piti vielä tunkea paloturvallisesti pitsiliinakin.

Jotkut mua paremmin tuntevat ihmiset tietää, että mulla on hillitön fiksaatio riikinkukkoihin. Minä vielä jätin tämän tarjottimen kirppikselle ja kun se vei yöunet, miehen piti käydä se seuraavana päivänä nappaamassa mukaansa.

Onnistuin löytämään olohuoneeseen harmaan maton, jossa ei näy ainutkaan kuraläntti, karva tai hiekka. Matto näyttää ihan samalta, oli se sitten imuroitu viisi minuuttia tai viisi päivää sitten. Normaalistihan meillä on jo seuraavana päivänä hiekkaa ja karvaa nurkat täynnä. Tämä on kätevin matto ikinä. Ja kun sitä imuroi, imuri vaan rohisee ja kolisee, kun se imee näkymättömät hiekat pois. Kuvan malamuutti käyttää sitä myös ruokalappuna luuta järsiessään, eikä siihen tartu edes veri. Se on oikeasti kätevin ominaisuus koiranomistajan matossa :D

Kuvassa oikealla pilkottaa nojatuoli, joka ei oikeasti ole siinä. Sen ei kuulu olla, mutta se on. Nemi myös käyttää sitä yleisenä raapimispuuna, joten tuolin sisälmyksiä leviää säännöllisin väliajoin pitkin taloa. Joskus mä vielä verhoilen sen ja toisen samanlaisen nojatuolin keltaisella sametilla.

Sohvapöytä on muuten vaeltavaa sorttia malamuuttitaloudessa, vaikka sen tyrkkii keskelle, se on aina jossain muualla, kun neidin pitää päästä pöydän alle nukkumaan ja herätessään se kantelee pöytää muutamia senttejä aina mukanaan. Sohvapöydällä on myös kulho, johon piilotetaan yöksi kaikki mikä menee rikki pudotessaan lattialle. Tämä kaikki siis Nemin takia. Eräänä yönä kyseinen Kiukku-Kissa jäi kiinni punnertaessaan kahvinkeitintä keittiötason reunaa kohti.

Ja sitten onneton kuva taulusta. Meillä on kahdella seinällä ikkuna ja suoraan vastapäätä käytävä verannalle, joten taulun lasi heijastaa valoa jokaisesta suunnasta. Tämän parempaan en pysty. Kartta on kiikkunut kotikotona ullakon seinällä vuosikaudet. Nappasin sen joskus sieltä mukaan ja viimein se sai kehykset, kun siskoni oli heittämässä vanhaa taulua roskiin. Taustapaperiksi laitoin tapetista jääneitä suikaleita reunoihin.

Olohuone alkaa pursuilla kullankeltaista ja oranssia, mutta ei se varmaan haittaa. Lattialla oleva kori oli Taikan lelukori, nyt siinä on myös lehtiä. Vinkuvat ja likaiset skunkit ja muut tulee ihan hyvin toimeen Avotakkojen ja Divaanien kanssa.

Nyt voisin ehkä harkita niitä pyykkejä.

Hot or not?

Sisäinen väriperverssini huusi "Huraa!" nähdessään nämä verhot Kontissa. Aikani siinä pyörittelin, mallailin, raahasin niitä tiiviisti mukanani, palautin kerran paikalleen, hain ne uudelleen raahattavaksi ja lopulta kiikutin kassalle.

Pääsin lopulta kotiinkin niiden kanssa, kun ensin toheloin kahteen kertaan bussiaikataulujen kanssa, missasin kaksi vuoroa ja luuhasin keskustassa kaksi tuntia pitempään, kun oli tarkoitus. Mutta ei kai se ole niin justiinsa vapaapäivänä ja sillä aikaa löysin kannellisen, loistokuntoisen Karhulan purkinkin.. Mutta! Ne verhot. En osannut vielä bussimatkallakaan päättää, että onko ne hirveän rumat vai hirveän hienot. Heti kotiin päästessä riisuin valkoiset pitsilakanat ikkunoista ja ripustin retrottaret tankoihin. Ai että. Pidin pitsilakanoistakin, mutta jotenkin ne oli liian valkoiset. Viimeksi eilen mietin, että olohuone voi olla hienon leidin kartanohuone tapetteineen ja retrot voi tunkea muihin huoneisiin, mutta näköjään nämä laittoi pasmat niin sekaisin, että ne vaan oli pakko saada tuonne. Keltaisen ja violetin yhdistelmä kutkuttaa. Verhoissa on ruskeaakin ja osa keltaisista taittaa oranssiin. Ja vasta viikko sitten vannoin, että oranssi on sellainen väri, että sitä ei kyllä ainakaan ikinä tule. Koskekoon se porkkanaoranssia edelleen. 

Vähän hirvitti, että miten kaksi voimakasta kuviota sopii toisiinsa, kun tapetit itsessäänkin on niin koristeelliset. Tykkään, toimii! Toiset verhot maksoi 16 euroa ja toiset 14 euroa, johtuen siitä, että ne ovat oikeasti lyhyet verhot. Sopivaa, että meillä on sohva ikkunan edessä, toisten verhojen vajaa pituus ei haittaa yhtään. Kivempi vaan, eivätpähän kerää villakoiria sohvan takana. Hyvän kuvan saaminen oli haasteellista. Tuntuu, että kaikissa kuvissa värisävyt on ihan haitarista, mutta ehkä noista jotain iloa on.

Löysin myös kivan kankaan samoissa värisävyissä, josta on tarkoitus tehdä sohvan pyöreisiin tyynyihin uudet päälliset. Tyynyt on ostettu Ellokselta ja kangas on jotain vuorikankaan tapaista ja todella helposti reikiintyvää =  maailman ärsyttävin materiaali.

Vessaremontti on siinä vaiheessa, että vessassa on lattia ja vesieriste sudittuna. Valmista vessaa saa odottaa vielä jonkin aikaa. Valmistumista odotellessa voi ihastella putkimiehen 1048 euron laskua, jonka eräpäivä on tässä kuussa. Työtuntien hinta ei yllättänyt, mutta pannuhuoneelle laitetut viemärin läpivientimansettien hinta oli jotain järjetöntä. Halvatun rempulat maksoi 400e. Kaksi palomansettia. Vielä vesijohdot pintavetona ja sen jälkeen meidän ei toivottavasti tarvitse rahoittaa putkimiestä ennen kesää.

Edit. Myönnetään, verhot näyttää kuvissa tapetin kanssa täydeltä sekamelskalta. On ne oikeesti hienot luonnossa :D

Innostus kirjoitteluun ja olohuoneen tunnelmia

Mikähän siinä on, että tykkään julkaista aina kaiken kerralla. En voi kirjoitella parin päivän välein yhtä postausta, vaan sitten kun innostun saamaan yhden valmiiksi, samana päivänä on pakko kirjoittaa toinenkin. Olen kyllä huomannut tämän monessa muussakin. Jos innostun jostain, se on pakko vääntää hampaat irveessä valmiiksi samana päivänä, vaikka olisi aamuvuoro ja kello lähentelisi aamu kuutta. Blogi on nyt siitä erikoinen tapaus, että tätähän ei saa valmiiksi, vaikka miten yrittää, mutta silti nähtävästi kokeilen samaa lähestymistapaa.

Asiaan. On pitänyt ottaa olohuoneesta jotain parempia kuvia jo pitempään, mutta valoa ei ole ollut tarpeeksi, ennen kuin nyt, joten mitä sitä suotta hukkaamaan.

Kerroin joskus aikaisemmin olohuoneen tilasta ennen remmonttia. Lattiassa oli useita kerroksia ja huonekorkeus on nyt yli kolme senttiä korkeampi, mitä se oli ennen remonttia. Seinissä oli kipsilevyä ja semmoista perustapettia, joka oli niin neutraali ettei siitä voi edes muodostaa mitään mielipidettä, kun se ei herättänyt aivojen näkökeskuksessa mitään reaktiota (no joo, ihan kamalahan se oli). Kahdella seinällä on huokolevyt ja tapettia, ja kahdella muulla keisaripaneelia. Lattia on uutta lautaa, mikä on valitettavasti aika pehmeää verrattuna vanhoihin, joten se kaipaisi jo nyt lisää maalikerroksia. Asiaan varmaan vaikuttaa sekin, että meillä oli hirveä kiire päästä asumaan keittiön ja makuuhuoneen lisäksi myös olohuoneeseen, joten emme jaksaneet odottaa maalin lopullista kovettumista. Lattia on tällä hetkellä valkoinen, mutta harkitsen vakavissani sen maalaamista vaaleanharmaalla.

Huonekaluilla on oma tarinansa, sohva on pääasiassa itse tekemäni. Tilasimme metallisen sohvasängyn rungon ja hyödynsimme vanhan 80 senttisen runkopatjasängyn istuinosaksi. Kaupasta löytyi halpoja isoja sisustustyynyjä, joita käytin osittain runkona selkänojan ja käsinojen tyynyistä. Tyynyjen sisältä löytyy myös retkipatjaa, jonka oli tarkoitus jäykistää vähän. Kangas on päiväpeittokangasta Eurokankaasta ja on kestänyt sohvakankaana ihan hyvin jo pari vuotta. Ainoastaan istuinosan verhoilu kaipaisi vähän kiristämistä. Päädyimme tähän sohvaratkaisuun sen takia, kun kokopehmustetut sohvat kutkuttaa liikaa kissan kynsimishimoja

Kuningattaren päiväunia häirittiin

Keltainen lamppu on vaarini vanha ja sijaitsi aikoinaan synnyinkotini "salissa" vanhan keltaisen samettisohvaryhmän kaverina. Sohvaryhmää en ehtinyt pelastamaan, mutta lampun ehdin. Lamppu ei ole kovinkaan turvallinen, eikä sitä voi käyttää, ennen kuin korjautan sen. Mutta se viihtyy olohuoneen nurkassa ihan hyvin ilman valoakin. Matto ei näy oikein kuvissa, mutta mummoni osti sen siskolleni vuosia sitten ja koska sisko ei enää tarvitse sitä, pihistin sen omaan käyttööni himoittuani sitä vuosikaudet.

Tapetit ovat ehtineet talven aikana repeämään jo useista kohdista

Sohvapöytä on varsinainen murheenkryyni. Ostin sen aikoinaan ensimmäiseen asuntooni ja pöydän petsi on todella surkeaa. Pinnassa ei ole mitään lakkausta, joten märät lasien pohjat ovat laikuttaneet pöydän kannen vuosien saatossa aika järkyttävän näköiseksi. Olen suunnitellut sen maalaamista, mutta en ole vielä keksinyt sitä lopullista väriä. En halua enempää mustaa olohuoneeseen, joten olen harkinnut siihen turkoosia ja valkoista. Tai sitten se muuttaa kellarin takkahuoneeseen tuollaisenaan ja yksi pikkupöytä pääsee sen paikalle.

Sohvan alla majailee kolme säilytysarkkua, jotka löytyivät Sinooperin Homestoresta. Olivat juuri sopivan kokoisia cd-levyille ja tilkkutäkkikuosi jäi vilkkumaan silmiin niin pahasti, että piti sortua ostamaan jotain uutena.

Keinu löytyi Hämeenlinnan suurkirppikseltä. Samalta reissulta löytyi myös vanha peilipöytä, lipasto, televisiokaappi ja vanha puutuoli. Mutta nämä kaikki muut ovat projektin alla, lipasto ja peilipöytä täytyy hioa ja maalata, televisiokaapin ehdin jo kertaalleen kunnostaa, mutta en tiedä miten kosteassa sitä on säilytetty, koska toinen kaapin ovista halkesi kovien pakkasten aikaan olohuoneessa ollessaan, joten se odottaa uutta kierrosta. Keinu oli alkujaan niin söpön värinen ja hyväkuntoinen, että sille ei tarvinnut tehdä mitään.

Nurkan kirjahylly on ostettu hätävarana Jyskistä ja koska se on taattua Jyskin laatua, se on jo rempallaan parista kohtaa ja olen yrittänyt etsiä sen tilalle jotain leveää kaappia, johon mahtuisi myös kaikki levytornin levyt. Haluaisin vanhan, lasisilla liukuovilla varustetun matalahkon kaapin, mutta toistaiseksi niitä ei ole tullut vastaan, kuin se yksi ainoa, jonka muistan lapsuudestani ja se on jo mennyttä.

Olohuoneessa on myös kaksi punaista samettinojatuolia, mutta ne kaipaisivat kipeästi verhoilua (kuvissa näkyvä kissaneiti on huolehtinut asiasta..). Toinen niistä muuttaa myös kellarin takkahuoneeseen, kunhan päästään remontissa niin pitkälle.

Verhot ovat myös projektin alla. Tällä hetkellä ikkunoissa roikkuu vanhat pitsilakanat, mutta aloin katsella harmaiden pellavaverhojen perään, mikä tietää vierailua kangaskauppaan. Harkitsin myös pitsilakanoiden harmaaksi värjäämistä, mutta rehellisesti sanottuna, en uskalla.

Takkanurkkauksesta puuttuu edelleen mosaiikit, mutta tasoitteen sentään olemme jo saaneet lattiaan. Ehkä pääsen ottamaan valmiista nurkasta kuvia ensi viikolla.

Oho

Joulu meni jo ja tammikuukin on melkein ohi, näin ahkerasti minä muistan päivittää blogia. Piti kirjoittaa ennen joulua, joulun jälkeen, uuden vuoden jälkeen, viime viikolla.. Jospa nyt sitten.


Remonttirintamalla on tapahtunut hyvin vähän. Ei oikeastaan mitään. Mutta uuni sentään saatiin, Vuolerin asentajalla meni kaksi päivää saada uuni valmiiksi ja kyllä nyt kelpaa. Vielä ei olla uskallettu ensimmäisiä tulia laittaa, mutta lämpökynttilöitä olen poltellut takassa paremman puutteessa.


Uuni on siis Vuolerin Aada vuolukivisydämellä ja valkoisella kaakeloinnilla. Lattiaan tulee vielä mustaa mosaiikkia, kunhan joskus löytyisi aikaa laittaa.

Valmis!

Vielä puuttuu pari olennaista asiaa, kuten esimerkiksi savupelti, joka ilmeisesti löytyy miehen vanhempien nurkista. Rautakaupoista ei saa mitään sellaista, joka olisi sopinut vanhaan hormiin ja ne muovinupeilla varustetut oli muutenkin niin rumia, että olisi kyllä jäänyt ostamatta. Vähän olen kyllä harmitellut sitä, että entiset omistajat olivat purkaneet kaikista huoneista uunit pois. Naapurin vanha leskirouva on rakentanut miehensä kanssa tämän talon ja hänen mukaansa jokaisessa huoneessa on ollut uuni. Olisi todella kiva tietää, millaisia uuneja täällä on ollut. Haaveilin pönttöuunista, mutta hormi oli niin keskellä, ettei se olisi mahtunut järkevästi. Keittiössä on ainakin ollut jonkinlainen puuhella ja niin mielelläni siihen uuden ottaisin. Keittiö on vaan niin pieni jo entuudestaan, että pakko luopua ajatuksesta ja keskittyä suunnittelemaan tilaa kaapeille. 

Keittiö on muodoltaankin hieman hankala ja meidän on pakko rakentaa seinää toisen oven tilalle, jotta kaapit saa järkevästi. Tällä hetkellä ne on sijoitettu käytännössä jokaiselle neljälle seinälle hujan hajan, eikä tämä toimi yhtään. Osa alakaapeista on oikeasti yläkaappeja, joten niissä ei juurikaan isompia kulhoja säilytetä. Jossain vaiheessa suunnittelimme tekevämme yhdestä isommasta huoneesta keittiön ja nykyinen olisi jäänyt ruokailutilaksi, mutta voi olla järkevämpää jättää keittiö paikalleen ja tehdä suunnitelmat huolellisesti.


Tulevana viikonloppuna rakennetaan kissoille olohuoneeseen oma kiipeilyjärjestelmä. Tulee vähän erilainen, kuin eläinkaupan kiipeilypuista ja paremmin sisustukseen sopiva. Kirjoittelen siitä ehkä ensi kuussa viikolla.

Terveisiä Taikalta!

(Kuvassa näkyy muuten hieman vanhaa ja uutta aitaa. Vanha toivottavasti kestää vielä tämän talven, eikä romahda. Aitaprojekti jatkuu keväällä)

Olohuone

Olohuoneen saimme valmiiksi jo lokakuussa, mutta pitäähän sekin arkistoida tänne.

Olohuoneen remppa aloitettiin repimällä lattiaa, mikä ei ollutkaan ihan helpoin homma. Lattian rakenteeksi paljastui muovimatto-lastulevy-muovimatto-tasoite-kovalevy, jonka alla oli kerros sanomalehtiä ja sen alla vihdoin lautaa. Lastulevyn repiminen oli varsinainen haaste. Levy oli pontillista, jonka lisäksi ne oli liimattu ponteista ja myös ruuvattu todella täsmällisesti lattiaan. Siinä tuli päivän kuntoilut.. Ja pettymys oli aika suuri, kun lautalattia todettiin kelvottomaksi. Laudat oli raakalautaa, raot paikoin niin isoja, että purut näkyivät ja päistä kapenevia. Ei auttanut muu, kuin ottaa saha ja jatkaa kaivauksia. Kaikki kerrokset olisi pitänyt joka tapauksessa repiä pois, koska päällimmäinen kerros oli jo kynnyksen tasalla ja 3 cm ylempänä, kuin viereisen sisäeteisen lattia. Ja tulipahan samalla tarkastettua purut, kaikki oli kuivaa, eikä mitään muutakaan huolestuttavaa näkynyt.

Valmiina tasoitteen poistoon.

Päädyimme ostamaan uutta lattialautaa. Nykyinen mäntylauta ei vaan vedä kestävyydessä vertoja vanhalle ja koira onkin jo hoitanut pintakuvioinnin toteutuksen..

Seinissä oli kipsilevyt, jotka päätyivät myös palasina jätesäkkeihin. Kipsi on kova seinämateriaali, mutta se on myös kylmä, eikä minun mielestäni sovi vanhaan taloon. Se tekee seinistä liian suoria ja kipsin kosteudensieto on olematon, muuttuu mössöksi ja on mustalle homeelle ihanteellinen kasvualusta.

Uusi lattia hyväksytty

Seiniin piti tulla aluksi huokoleijonaa, mutta se ei olisi millään mahtunut patterin taakse, joten ostimme tuulileijonaa, joka on periaatteessa samaa tavaraa, mutta on tarkoitettu ulkovuorausten alle tuulensuojalevyksi, minkä vuoksi toisella puolella on pinnoite ja levyt on vahvistettu. Suomen kuitulevyn puukuitulevyt on onneksi todella puhtaita, joten huoneilmaan ei pitäisi tuulensuojalevyistäkään päästä mitään haitallista. 

Levyt esiliisteröitiin huolellisesti ennen tapetointia. Paperointia suositellaan, mutta laiskoina päätimme kokeilla suoraan esiliisteröinnin päälle ja tapetit ovat pysyneet kyllä seinässä. Seinän pinta antaa hieman periksi, mutta ei ole liian pehmeä. Toinen kissa paukuttaa jatkuvasti huonekaluja seiniä vasten hyppiessään, eikä ainuttakaan reikää ole vielä tullut.

Osaan seinistä tuli kapeaa puupaneelia (joka on ilmeisesti nimeltään keisaripaneeli?). Tapetiksi valittiin William Morrisin violetti Windrush, mitä olin katsellut sillä silmällä jo kauan ennen talon ostoa. Ja lattiamaaliksi valikoitui Uulan valkoinen.

Valmiissa olohuoneessa kelpaa pötköttää

Vielä puuttuu nurkasta takka, minkä pitäisi saapua tällä viikolla. Asennus menee tammikuun puolelle, mutta ei haittaa. 

Takan valitseminen oli varsinainen urakka. Kävimme kauhistelemassa Kermansaven hintoja ja päädyimme lopulta Vuoleriin, joilta sai kokonaan kaakeloidun takan vuolukivisydämellä murto-osalla siitä hinnasta, mitä Kermansavella olisi vastaava maksanut. Vuolerin laadussakaan ei pitäisi olla mitään moitittavaa. 

Nyt vaan jännityksellä odotan, mahtuuko rekka pihaan.. jos ei, pääsemme kantamaan pari lavallista harkkoja ensin autotallille ja siitä lopulta sisälle.