Makuuhuoneeseen kurkistus

Kiukuttelin miehelle aamulla, että lattia on vieläkin liian sininen, kun kävimme kurkkaamassa kuivunutta lattiaa. Mutta vika olikin aamun kalpeassa valossa. Se on turkoosihtava, melkein jopa minttu.

Innokkaana likkana raahasin sinne reteän ruudukkaan kirppisjakkaran ja mallailin tapetin kanssa.

Aijaij. Kyllä tuloo hyvä.

Se riivatun sininen.

Saatiinhan niistä harmaista paneeleistakin siniset. Lattiamaali oli purkissa vielä turkoosiin taittavaa jäänsinistä ja nyt se on vauvanvaaleansinistä. Samalla laipiokin muuttui siniseksi.

Nyt sitten arvon, tilaanko vihreää sävytystahnaa vai kirkuvan sinistä. Vihreää, että saisi siitä enemmän turkoosiin taittuvan, tai sinistä ihan kunnon ultramariinin sinistä varten. Vaatehuoneen valkoiset seinätkin näyttää jo vaaleansiniseltä. Tämä on ihan liian pliisua mulle. Apuva.

Kohta maalaan niitä kattopaneeleita taas valkoisella..

Hahaharmaa

Maalarit maalasi makkarin laipiota uusiksi ja siitä tuli harmaa. Oikeesti, ei leikisti.

Otin varman päälle ja valitsin hieman vihreään taittavan sävyn ja nyt se on kerrankin oikeasti harmaa, ei sininen. Sitä en tiedä, miltä se teidän näytöillänne näyttää. Tai sitten, kun siihen viereen kiskaistaan jokaiselle seinälle sähkönsinistä..

Kerta moni muukin painiskelee näiden harmaiden kanssa (terveisiä Mikkeliin!), julkistan virallisesti tämän Tikkurilan sävyn, joka näyttää oikeasti harmaalta. Se on nimeltänsä Harso. Toki en voi sataprosenttisesti luvata kenellekään, että se on teidän seinällänne harmaa, koska nämä harmaat tuntuu olevan sellaisia henkimaailman juttuja, että niistä ei vaan koskaan tiedä. 

Maali on jotakuinkin maailmanlopun viimeinen purkki puolikiiltävää Intoa. Tätä sävyä on vajaat 9 litraa, valkoista varmaan 18 litraa. Voi sitten sävyttää mieleisekseen, kun tarvitsee. Tällä harmaalla olisi tarkoitus maalata olohuoneessa kissojen tuhoamat paneelit. Jos joltain on mennyt ohi, niin minä en varsinaisesti rakasta himmeitä maaleja ja Uula teki sellaisen kepposen, että lopetti puolikiiltävän Inton valmistuksen.

Mutta paljon parempi kuin se valkoinen. Kyllä se tästä, meillä voi olla ensi viikolla jo maaliakin lattiassa.

Pikakelaus

Ensin ketut kävivät huiskimassa hankia hännällään.

Sitten kolme ihmistä kaivoi uretaania seinästä. Vihoviimeinen homma. Jos joku harkitsee lisäeristävänsä kätevästi tällä tavalla, voin luvata, että seuraava asukas puhuu rumia selkäsi takana.

Lähti, kun kaivoi sorkkaraudalla silpuksi ja imuroi. Seinän takana on sisäeteinen ja seinän alalaidassa oleva aukko on kissojen kulkuaukko. Koska pitäähän niillä olla. Sitä vastalauseiden kuoroa ei kestä kukaan, jos ei ole.

Sitten äherrettiin kiroten viimeisetkin suirut kattopaneelia makkarin laipioon. Viimeinen suiru vei kaksi tuntia ja kahden ihmisen järjen.

Ja sittenkös todettiin, että voi herttileeri, kyllä se valkoinen on aika valkoinen.

Lopulta inspiraatio löytyi teepaketista.

Paneelit saavat harmahtavan kuorrutuksen ja lattiamaali saisi olla jäänsininen. Yöpöytä haluaisi olla vadelmaa ja kaverinaan saisi olla vihreää. Ja oranssia. Ja punaista.

Uulalta ei heru jäänsinistä maalia, Permon saisi sävytettyä ilmeisesti Tikkurilan Vanhan ajan värit värikartasta, mutta se itse Permo sitten. Taitaa olla aika leikkiä pikkukemistiä ja sävyttää itse.

Teekaupan täti tuijottaa liikaa teepaketteja, rakkauteni tähän vadelmateehen alkaa olla huolestuttavaa sorttia..

Hot or not?

Sisäinen väriperverssini huusi "Huraa!" nähdessään nämä verhot Kontissa. Aikani siinä pyörittelin, mallailin, raahasin niitä tiiviisti mukanani, palautin kerran paikalleen, hain ne uudelleen raahattavaksi ja lopulta kiikutin kassalle.

Pääsin lopulta kotiinkin niiden kanssa, kun ensin toheloin kahteen kertaan bussiaikataulujen kanssa, missasin kaksi vuoroa ja luuhasin keskustassa kaksi tuntia pitempään, kun oli tarkoitus. Mutta ei kai se ole niin justiinsa vapaapäivänä ja sillä aikaa löysin kannellisen, loistokuntoisen Karhulan purkinkin.. Mutta! Ne verhot. En osannut vielä bussimatkallakaan päättää, että onko ne hirveän rumat vai hirveän hienot. Heti kotiin päästessä riisuin valkoiset pitsilakanat ikkunoista ja ripustin retrottaret tankoihin. Ai että. Pidin pitsilakanoistakin, mutta jotenkin ne oli liian valkoiset. Viimeksi eilen mietin, että olohuone voi olla hienon leidin kartanohuone tapetteineen ja retrot voi tunkea muihin huoneisiin, mutta näköjään nämä laittoi pasmat niin sekaisin, että ne vaan oli pakko saada tuonne. Keltaisen ja violetin yhdistelmä kutkuttaa. Verhoissa on ruskeaakin ja osa keltaisista taittaa oranssiin. Ja vasta viikko sitten vannoin, että oranssi on sellainen väri, että sitä ei kyllä ainakaan ikinä tule. Koskekoon se porkkanaoranssia edelleen. 

Vähän hirvitti, että miten kaksi voimakasta kuviota sopii toisiinsa, kun tapetit itsessäänkin on niin koristeelliset. Tykkään, toimii! Toiset verhot maksoi 16 euroa ja toiset 14 euroa, johtuen siitä, että ne ovat oikeasti lyhyet verhot. Sopivaa, että meillä on sohva ikkunan edessä, toisten verhojen vajaa pituus ei haittaa yhtään. Kivempi vaan, eivätpähän kerää villakoiria sohvan takana. Hyvän kuvan saaminen oli haasteellista. Tuntuu, että kaikissa kuvissa värisävyt on ihan haitarista, mutta ehkä noista jotain iloa on.

Löysin myös kivan kankaan samoissa värisävyissä, josta on tarkoitus tehdä sohvan pyöreisiin tyynyihin uudet päälliset. Tyynyt on ostettu Ellokselta ja kangas on jotain vuorikankaan tapaista ja todella helposti reikiintyvää =  maailman ärsyttävin materiaali.

Vessaremontti on siinä vaiheessa, että vessassa on lattia ja vesieriste sudittuna. Valmista vessaa saa odottaa vielä jonkin aikaa. Valmistumista odotellessa voi ihastella putkimiehen 1048 euron laskua, jonka eräpäivä on tässä kuussa. Työtuntien hinta ei yllättänyt, mutta pannuhuoneelle laitetut viemärin läpivientimansettien hinta oli jotain järjetöntä. Halvatun rempulat maksoi 400e. Kaksi palomansettia. Vielä vesijohdot pintavetona ja sen jälkeen meidän ei toivottavasti tarvitse rahoittaa putkimiestä ennen kesää.

Edit. Myönnetään, verhot näyttää kuvissa tapetin kanssa täydeltä sekamelskalta. On ne oikeesti hienot luonnossa :D

Löytöjä ja päättämisen vaikeus

Ehdin eilen ekaa kertaa paikallisille markkinoille. Lähdin etsimään puunkantokoria ja sellaisen myös löysin. Enää ei tarvitse kantaa puita Citymarketin muovikassissa :D

Kuten kuvasta huomaa, saimme mosaiikit lattiaan ja jopa listankin. Vähän pitäisi vielä rappauksia korjailla maalilla (kuvasta huomaa senkin..). Laatta on mustaa ruskeilla "läiskillä", mutta en tiedä huomaako sitä kuvasta, jos ei osaa etsiä.

Olen taas tuskaillut tapettien kanssa. Halusin aikaisemmin tätä vaaleaa lintutapettia, mutta tietysti lempimallistooni oli tullut ihanaa sinistä kukkatapettia linnuilla, joten nyt en enää tiedä kumpaa haluan. Hintaeroa noilla ei ole kuin 3 euroa, joten sitäkään ei ole järkeä käyttää perusteena. Jos laittaisin tummansinistä, sitä tulisi varmaan vain yhdelle seinälle ja loput tulisi valkoista paneelia. Lipaston, peilipöydän ja yöpöydän maalaisin silloin samalla sinisellä.Samaa tapettia saisi myös vaaleana, mutta menee ehkä liian tyttöilyksi. Mies tosin sanoi, että ihan sama. Sininen on jotenkin rouheempi.

Louis Body

Seinäruusu.fi

Seinäruusu.fi

Ja muutin varmaan kuudennen kerran mieltäni verannan suhteen, haluan sinne nyt vain paneelia, eikä ollenkaan tapettia. Yritin ajatella käytännöllisesti. Koira, kurakelit, pieni ravistus sisälle tullessa, paperitapetissa roiskeita, hampaitaan pureva emäntä.. Ei. Paneelit malataan vaaleanharmaalla. Naulakkoseinän voisi maalata jollain kirkkaalla värillä ehkä.

Kävin ostamassa kassillisen siemeniä ja taimikuppeja. Nyt pitäisi vielä innostua laittamaan ne multiin. Kasvihuonetta ei varmaan saada ensi kesänä tehtyä, mutta kasvimaan ajattelin kääntää. Leikkasimme omenapuutkin sunnuntaina ja eilen tervasin isoimmat leikkausjäljet. Vanha omenapuu oli kyllä niin retuperällä, että sitä joutui aika rankasti karsimaan. Toivottavasti se jää henkiin, kun on muutenkin jo aika laho.

Koirakin osallistui tervaamiseen, kiriskeli ja hinkkaili itseään omenapuuta vasten, kun silmä vältti. Ihme kyllä puhdistui aika vaivattomasti..

Täällä minä vaan suunnittelen ja muutan mieltäni. Kuka tietää, millaiset seinämateriaalit tulee mihinkin. Oon pahimmanlaatuinen tuuliviiri ja innostuja. Ai niin! Rautakaupasta lähti mukaan Uulan lattiamaalia ja sävy oli Sade. Onnistuin päättämään sentään jotain..

Hommat vaan siirtyy

Eipä tullut putkimies, kun oli autuaasti unohtanut. Tulee viikon päästä maanantaina, sitten laitetaankin samantien vedet poikki. Ilmeisesti aika tyypillistä putkimiehiltä, miehen vanhemmatkin sanoi, että niitä on sitten hankala saada paikalle :P No, väliäkö tuolla. Keksin jotain muuta sillä aikaa.

Tänään aamu alkoi pihan lapioimisella. Rinnetontti on kiva, mutta siinä vaiheessa se ketuttaa, kun yrität saada autoa ylös sitä rinnettä, kun se uppoaa 20 cm sohjokerrokseen. Saatiin sentään portista sisälle, ei toivoakaan, että saisi autotalliin asti.

Olen tehnyt nyt salapoliisityötä hieman ja harmaan sävyksi taitaa olla valikoitumassa Sade tai Kaste. Ja Uulaa se nyt tulee olemaan. Muut on aika hyvin suljettu pois. Venelakka on pakollinen, kun vanhaa lattialautaa näissä lattioissa ei ole alla kuin yläkerrassa ja uusi on kovin pehmeää. Pelkkä maali ja lauta ei tule kestämään tuon 30 kg koiran kiihdyttelyä ja venyttelyjä. 

Tästä tuli nyt vähän tylsä postaus, kun en jaksa kuviakaan laittaa. Pitää käydä juoksemassa koiran kanssa ja sitten pääsen siivoamaan.

Tuskailua harmaiden kanssa

Putkimies saapuu huomenna katsastamaan vesipisteen ja vessanpöntön siirtämistä, joten vessaremontti lähestyy. Kävimme hakemassa lattialaatatkin jo. Alunperin halusin valkoiset laatat, joiden väliin olisi vinottain tullut musta pieni laatta, mutta olimme ehkä kerrankin järkeviä, kun laskeskelimme, että silloin lattialaattoihin menisi yli 100 euroa, mikä kuulostaa paljolta noin pienessä tilassa. Ja etenkin, kun löysimme alennuksesta grafiitinmustaa isoa lattialaattaa, jotka tulivat maksamaan 33 euroa koko vessaan. Eli sitä mustaa tulee nyt aiottua enemmän. Mutta mitä väliä, valkoinen ja mintunvihreä piristää paljon. Eikä sitä lattiaa tule edes näkymään paljon, kun hankin siihen maton.

Vessan remontti tarkoittaa myös sisäeteisen remonttia. Lattialaudat on jo valmiina, mutta vielä pitäisi valita maali. Päädyin harmaaseen, koska valkoisessa näkyy heti kaikki likaläntit (joita myös tulee, kun on koira) ja olohuoneenkin lattia maalataan jossain vaiheessa uusiksi. Nyt en vaan osaa päättää harmaan sävyä. Haluaisin pysyä Uulan maaleissa ja lisätä pintaan venelakan, joka tekisi maalista ehkä vielä kestävämmän ja toisi kiiltoa. Uulalla on neljä sävyä, joista voisin valita, mutta mikään niistä ei ole täysin puhtaan harmaa. Tämän hetkinen suosikki, Sade, taittaa hyvin paljon siniseen, mikä ei välttämättä olisi huono juttu, kun lakkaus kellastaa aina hiukan. Mutta täytyy myöntää, että hieman kutkuttaisi vaihtaa Permoon, kun sieltä löytyisi heti sopiva harmaa ja pintakin olisi kiiltävä. Permo vaan sisältää nykyään jotain ihan muuta, kuin perinteisiä ainesosia.

Olin aikaisemmin jo valinnut Kasteen, mutta sehän on todella vaalea. Usva taittaa ruskeaan ja Purjo taitaa olla vähän vihertävä. Olen yrittänyt vertailla värejä tapetin pohjavärin kanssa ja oon ihan sekaisin. Permo olisi just hyvän sävyinen, mutta jos siihenkin vetäisi lakan päälle kestävyyden lisäämiseksi, sekinhän kellastuu hiukan. Toki muistan sen, että maali on luonnossa vielä hieman erilaista, mutta Permoa on ystävillä ja kotikotona lattiassa ja se on näyttänyt hyvältä. Uulan harmaista taas ei ole mitään käytännön kokemusta. Pitää varmaan ostaa testipurkit ja testata.

Jotta ei olisi liian helppoa, olen suunnitellut pihaakin vähän. Tällä hetkellä pihassa kasvaa sikinsokin kaikenlaista ja minä haluaisin omenapuut, marjapensaat ja kasvihuoneen selvästi erilleen muista. Pihaa kiertää 170 cm korkea verkkoaita (tämä on se hirviaita, josta joskus mainitsin) koiran takia ja ajattelin pistää villiviiniä kasvamaan sen juureen. Olettaen, että saan tuossa kuivassa hiekkamaassa kasvamaan yhtään mitään.

On ollut myös puhetta ensi kesän remonteista, joista tärkein on katto ja veranta. Mutta oli myös puhe, että maalattaisiin talo toistaiseksi, jos aikaa ja rahaa jää. Ulkovuoraus voisi olla uusimisen tarpeessa, kun tuuletusrakoa ei ole nimeksikään, mutta se vaatii aika isoa ajallista ja rahallista panostamista, jota meillä ei ensi kesänä ole. Maalipinta vaatisi uutta kerrosta ja sen voisi punamullalla uudistaa jos sitä aikaa jää. Sillä pärjäisi toistaiseksi, ulkovuorausta voisi miettiä muutaman vuoden päästä. Talo on alunperin ollut valkea sähkönsinisillä tehosteilla. Väriä voisi miettiä uusiksikin, kun ulkovuorauksen aika tulee.

Saimme vihdoin mosaiikitkin takan edustalle. Vielä listat ja vähän valkoista maalia pariin kohtaan, niin olohuoneen voi julistaa jotakuinkin valmiiksi. Käyn sisäistä taistelua Vallilan verhojen takia, löysin viikonloppuna Vallilan verhoista yhden mallin, johon ihastuin. Vikana on vaan hinta, olen jo itselleni luvannut, että saan ostaa makuuhuoneeseen Marimekon Ruusupuu kangasta verhoiksi, joten muissa piti pihistellä. Jos Vallillaa tulee kahteen ikkunaan, siitä tulee aika paukku.

Vallila Julieta

Tuleekohan tästä suunnittelemisesta ikinä loppua? Haluaisin päästä tekemään jotain. Ehkä maalaan kellarin käytävän seinän paremman puutteessa, kun maaliakin on.