Makuukammaria

Huh hu. Meillä remontoidaan ahkerasti. Vuokralainen aloittaa muuttonsa viikon päästä ja me pikaremontoidaan kellarin takkahuonetta viihtyisemmäksi ja raikkaammaksi. Toiveena on, että siellä ei enää pintojen maalaamisen jälkeen haise kuolleelta spurgulta ja vanhalta tupakalta.

Mutta siitä lisää myöhemmin. Työhuoneen valmistuessa sain itselleni työpöydän ja olen jo ehtinyt vähän ompelemaan. Löysin makuukammariin viime kesänä kivemmat verhot ja sain ne vihdoin lyhennettyä. Verhot löytyivät kirppikseltä ja veikkaisin materiaalin perusteella 70-lukulaisiksi. Kangas on samanlaista jumalaisen pehmeää ja valuvaa, kuin keittiön ruusuverhotkin.

Kuva on viime viikolta. Näyttää keväältä.

Maatuskat joutuivat häkkiin. Mies totesi sen olevan aika neuvostoliittolaista.

Nemi kunnioitti meitä läsnäolollaan.

Makkari on edelleen kesken. Jotenkin sieltä vaan puuttuu niin paljon kaikkea. Haluaisin hankkia sinne uuden matonkin. Nykyinen siirtyisi työhuoneeseen. En vaan ole vielä löytänyt sopivaa. En edes tiedä mitä etsin. Ehkä tiedän, kun löydän oikean. Värimaailmaa tarvitsee muutenkin vähän hioa

Olen muuten suunnitellut vähän keittiöremonttia. Onko se väärin?

Hökötys ja yläkertaa

Neljä viikkoa lomaa, kaksi remontille ja kaksi lomailuun.

Tuolla Laurakaisan tontilla tulikin jo keskusteltua tästä tekemättömien asioiden listaamisesta ja minähän olen innokas listaaja. Teen milloin mitäkin listoja ja sitten esitetään, että oikeasti tehdään niitä asioita. 

No ei tehdä, kun niitä tehtäviä asioita tulee listan ulkopuoleltakin jatkuvasti tehtäväksi.

Mutta "Lomalla pitää" listalta on nyt yksi asia tehtynä. Makuukammarissa on lamppu. Sähköt puuttuu edelleen, mutta nyt on lamppu.

Löysin paikalliselta kirppikseltä varjostimen rangan tuunattavaksi. Meinasin viritellä tähän jo vaikka mitä kankaita, mutta totesin sen olevan paras sellaisenaan. Jotain kiiltävää piti vielä saada. Kun on rautalangan kanssa näpertänyt 72 irtonaista kristallia ketjuiksi ja kiinnittänyt lamppuun, tuntee itsensä voittajaksi.

Työhuone ja käytävä odottaa lattiamaalia. Piti maalata tänään, mutta migreeni yllätti ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että aivot yrittää paeta silmien kautta pihalle. Mutta yläkerta alkaa olemaan pintahommia vaille valmis. Portaissa täytyy vielä vähän purkaa. Rappujen entiset potkulaudat on niin tahmean mattoliiman peitossa, että ne on pakko vaihtaa kaikki. 

Tässä pikaesittely.

Näköala käytävältä työhuoneeseen. Huone on mallia pitkula, tuolla seinällä ei ole koskaan ollut vinttiä, mikä olisi rajannut huonetta.

 Työhuoneen perältä käytävän suuntaan. Saatiin vinttikomeroon ovi! Ei tarvinnut teettää puusepällä. Kerrankin lykästi, olin sopivasti paikalla eräässä Facebookin purkutavararyhmässä, kun siellä ilmoitettiin erilaisista ovista. On muuten hankala löytää näitä kapeita ja matalia. Kustansi 50e + 14e rahtikuluja. Puusepältä ei olisi tuohon hintaan saanut mitään. Ja onpahan aidosti vanha. Huomatkaa kauniit kirkuvanpunaiset karmit. Vaatinee ehkä uutta maalia. 

Ovessa oli vielä alkuperäinen tarra tehtaalta. Tämä on valmistettu Jyväskylässä Schaumanin vaneritehtaalla. Sieltä se on matkannut Pohjanmaalle ja lopulta meille. Asuin kaksi vuotta Jyväskylässä, eikö olekin sopivaa? Tarra olisi ollut kiva saada pieniin kehyksiin, mutta joku kissa taisi pistää sen naamaansa.

Piipun puoleisessa nurkassa on ollut muinoin toinen keittiö. Siitä ei ollut jäljellä kuin tulpattu viemäri. Joka siis nökötti tulppineen päivineen nurkassa meidän muuttaessa. Kulku tähän päähän tapahtui toiselta sivulta piippua, suoraan toisesta huoneesta.

Rappusista käytävään ja työhuoneeseen. Piipun sivulla oli alunperin toinen vessa. Tullaan ihan hyvin toimeen yhdellä ja sen vessan putkiviritelmät oli sellainen mateenpesä, että ei yhtään harmittanut raahata niitä homeisia lattialastulevyjä ulos. Vintti tuli alunperin rappusiin asti, leveys on pysynyt samana, pituus puolittui. Katon tuuletus on järjestetty muulla tavalla.

Makuuhuoneen ovi sijaitsee suoraan rappujen yläpäässä. Yläkerran neliöala on n. 50 m2. Vasemmalle tulee korkea kaide rajaamaan rappuset ja yläkerran käytävä toisistaan.

Vielä muutama päivä ja sitten meidän Remonttiloma on ohitse. Talo- ja kissavahti saapuu viikonloppuna ja me kaksi + suippokorva suunnataan pohjoiseen. Ensimmäinen pysäkki sijaitsee Savossa ja siitä jatketaan matkaa niin pitkälle kuin tietä riittää tässä maassa. Ei riitä, että menee maalle. Tämä remonttistressi vaatii tujummat lääkkeet, pitää siis mennä erämaahan.

Seuraavan kerran morjestan teitä Norjan rajalta, jos löydän jostain tietokoneen.

Pois pois pahat unet

Yläkertaan ei tule vieläkään sähköjä, mutta ripustin makkarin kattoon unisiepparin. Jotain siellä siis on tapahtunut. Eihän se aito ole, mutta jos sillä olisi edes psykologista vaikutusta.

"Unisieppari on pajurenkaasta, lankaverkosta ja höyhenistä tehty Pohjois-Amerikan intiaanien taikakalu, joita myydään matkamuistoiksi ja koriste-esineiksi. Se on alun perin ojibwa-intiaanien perinnettä, mutta 1960-luvun kansalaisuusliike nosti unisiepparin yleisen intiaanikulttuurin tunnukseksi. Nykyisin myös new age -ryhmät valmistavat ja myyvät unisieppareita. Unisiepparin alkuperäinen tarkoitus on suodattaa pahat unet ja ajatukset päästäen lävitseen hyvät unet ja ajatukset, mutta nykyisin se on usein koriste-esine.

Ojibwa-taruston mukaan hämähäkki-isoäiti (maailmanluoja) kutoi unisiepparin karkottamaan ihmiskunnan pahat unet. Pahat unet tarttuvat siepparin verkkoon ja valuvat höyheniä pitkin Äiti Maahan. Toisen tarinan mukaan pahat unet nousevat aamukasteen mukana tähtiin, josta ne eivät koskaan palaa. Unisieppari ripustetaan sängyn yläpuolelle ja sen väitetään karkottavan pahat unet, mutta houkuttelevan luokseen hyviä unia.

Pajurenkaasta tehty unisieppari haurastuu ja hajoaa ajan myötä, ja se kuuluu asiaan, sillä myös lapsuus päättyy aikanaan"

Näin kertoo Wikipedia.

Ehkä se hillitsee vähän tätä rauhatonta nukkujaa. Muutama viikko takaperin menin normaalisti nukkumaan makuuhuoneessa ja aamulla heräsin alakerrasta sohvalta. Jää mysteeriksi miten olen onnistunut selviämään ehjänä alakertaan kahden tyynyn ja yhden peiton kanssa. Yläkerran portaat oli vielä remontin kourissa, eikä niitä vieläkään voi turvalliseksi kutsua. Pitänee laittaa koiraportti makuukammarin ovelle.

Täällä lomaillaan remontin parissa. Tarkoitus olisi loppuviikon aikana saada yläkerta siihen kuosiin, että lattian saa maalattua. Sitten meillä on ehkä aikaa lomailla. Edellisestä oikeasta lomasta onkin aikaa jo neljä vuotta.

Kurkistus

Eilen päästiin jo vähän laittamaan makkaria. Tai siis makuukammaria, se voisi olla soveliaampi nimitys tämän ikäisessä talossa.

Eilen punnerrettiin huonekaluja yläkertaan, pötkötettiin koemielessä sängyssä ja tuli vähän sellainen fiilis, että ihan kuin makoilisi jonkun huonekaluliikkeen lavasteissa. Toistaiseksi nukutaan olohuoneen lattialla Taikan seurana ja vahditaan vähän sen tekemisisiä.

Neiti pyrki sohvalle ja sängylle heti, kun tassut vaan vähän kantoi. Hortoili ja kirmaili päin huonekaluja. Koitin selittää, että olisi paljon helpompaa vaan levätä, mut ei. On paljon kivempää seisoa tököttää kaulurin kanssa, kun on taas jäänyt johonkin jumiin sen kanssa. Nämä ovat jästipäitä rotuna muutenkin, mutta tuntuu siltä, että nyt toipilaana ollessa se jääräpäisyys on vaan kasvanut. "Minä olen kipeä, minä haluan."

Mutta siis, meillä on makuuh.. eikun kammari. Ajatelkaas sitä. Vaatehuoneesta puuttuu vielä hyllyt ja ovi on edelleen maalaamatta. Eikä yläkertaan tule vielä sähköjä jne. Mutta ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, meillä on nukkumiseen tarkoitettu huone. Ihan erikseen. Vau.

Ylhäisessä yksinäisyydessä

Yläkerrassa on ensimmäinen huonekalu, huraa! 

Saa nähdä milloin kaappi saa kaverin, todennäköisesti saa tököttää yksin vielä hetken..

Makkarista puuttuu vielä muutama lista ja vaatehuoneesta puuttuu kaikki hyllyjä myöten. Eilen laitettiin ikkunalistat ja samalla aloin sutia ikkunakarmeja ja pokia pellavaöljymaalilla, kun olivat tuliterien listojen vieressä keltaiset. Ikkunoiden kunnostaminen saa odottaa, tällä valkaisulla pärjää jonkin aikaa. Sisäikkunoissa ei kyllä muutenkaan ole paljoa korjattavaa. 

Puuhailin pihalle kukkapenkin. Ostin punaista ja valkoista särkynyttäsydäntä ja istutin ne kannon kupeeseen. Viereensä saivat äidin kotoa tuomaa kuunliljaa. Saa nähdä miten pärjäävät, kuunliljat ovat ainakin kasvaneet parissa päivässä jo ihan älyttömästi.

Ja tässä on tulppaanipenkki. Ostetusta 20 sipulista kukkii neljä. Lopuista nousi vaan lehtiä. En tajunnut, että nämä nykyiset tuotokset täytyisi kaivaa maasta ja istuttaa joka syksy uudelleen. Pitäköön tunkkinsa, hankin jotain kestävämpää. Esim lisää noita voikukkia. Ovat nättejä ja kestäviä. Ihan liian aliarvostettuja, sanon ma.

Edistyksen vuoksi

Kaksi seinää tapetoitu, tänään ehkä kolmas.

Tykkään ihan hirveästi tuosta vanhasta lakatusta ovesta. Sininen käy sen kaveriksi niiiin hyvin. Harmittaa, kun kaikkiin muihin oviin on vedetty maali päälle. Uusi pikku-ullakko tarvitsisi kyllä oven. Olen yrittänyt etsiä jotain 160 cm korkeaa vanhaa, lakattua komeron ovea, mutta ei ole löytynyt. Pitänee kilauttaa puusepälle ja arvuutella onnistuuko. Vintin entinen ovi oli kyhätty lastu -ja kovalevystä ja ulkopintaa pitkin oli valunut paikallinen Niagaranputous katolta. Se oli aika härskin näköinen viritelmä valumineen.

Ollaan riehuttu ulkona. Vaikka päätettiin olla haravoimatta nurmialueita, hietikkoalueet oli pakko siivota kaikesta ryönästä. Ja kyllähän niitä kottikärryllisiä kertyi. Päästiin myös siivoamaan vihdoin pikkutallin taakse kompostin ympäristöä ja löydettiin edellisten asukkaiden jäljiltä peltitynnyrillinen mädänneitä roskia. Teepusseja, lihakääreitä, kaljapulloja jne. Tyhjennettiin myös vanha komposti ja sieltäkin löytyi viinapulloja. 

Autotallin sivustalla oli myös yksi luikertava ruusupensas, se on ehkä jonkinlainen köynösruusu, koska seinällä oli muuttaessa mätä köynöstuki. Kaivoin sen ylös ja siirsin paremmalle paikalle. En tiedä tokeneeko se, lannoitin ja istutin tuoreeseen multaan. Ei se nyt sen huonommin voi kasvaa kuin edellisessä paikassa. Juurella on nyt sahanpurua, kun muutakaan ei ollut.

Autotallin vanhempi puoli, mitä sanotaan pikkutalliksi, alkaa olemaan aika purkukuntoinen. Tempaisin eilen vahingossa jalkani seinästä läpi. Kyseinen talli on alunperin rakennettu lastulevystä. Kyllä vain. Nykyään siinä on lautaverhous, mutta lastulevyt on fiksusti jätetty alle ja ne ovat mädättäneet uudemmatkin verhouslaudat. En tajua mikä järki siinäkin on ollut. Selvisi myös, miksi talossa ei ole lautalattioita missään. Ne kaikki lattialaudat on käytetty sen vanhan autotallin runkoon. Pitäisi tuupata koko talli nurin ja tehdä tilalle vain katos, jossa voisi pyörittää polttopuusirkusta. 

Uudemmankin lisäsiiven ulkoverhous alkaa olemaan aika hirveässä kunnossa. Ajattelin tilalle rimalaudoitusta, joka maalattaisiin punamullalla, sopisi pihapiiriin paremmin.

Taika alkaa olemaan terve. Vielä on vähän yskää, mutta ei ole enää niin väsynyt ja kuumeilukin taitaa olla ohi.

Makuuhuoneeseen kurkistus

Kiukuttelin miehelle aamulla, että lattia on vieläkin liian sininen, kun kävimme kurkkaamassa kuivunutta lattiaa. Mutta vika olikin aamun kalpeassa valossa. Se on turkoosihtava, melkein jopa minttu.

Innokkaana likkana raahasin sinne reteän ruudukkaan kirppisjakkaran ja mallailin tapetin kanssa.

Aijaij. Kyllä tuloo hyvä.