Viimeksi, kun meillä oli ihan oikea makuuhuone, se näytti tältä:
Joskus on ikävä noita tapetteja, useimmiten ylipäätään makuuhuonetta. Tapettia onneksi löytyy vielä sen verran, että ajattelin tapetoida vaatehuoneen seinät sillä. Saa vähän sirkusta mukaan uuteenkin kotiin.
En koskaan pitänyt tuosta vaaleasta laminaattilattiasta, mutta ei sitä kannattanut lähteä vaihtamaankaan, kun asunto oli remontoitu entisen omistajan toimesta. Me ostettiin vain maalia ja tapettia.
Eräällä oli lievä pakkomielle punaiseen väriin, raitoihin ja vanhoihin mainosjulisteisiin. Se oli sitä aikaa, kun mattoja ei ollut muualla kuin makuuhuoneessa, koska Taika oli siinä iässä, että pidätyskyky oli pisimmillään puoli tuntia.
Keittiökin oli nykyistä huomattavasti edustavampi ja toimivampi. Verhojahan ei ollut, koska pieni koiranpentu tykkäsi roikkua niissä.
Kylppäri ja vessa oli entisen asukkaan remontoimat, siellä oli maailman mielenkiintoisimmat sähköviritelmät, jota kuvaa hyvin se, että etsin puoli vuotta pistorasiaa vessasta ja lopulta löysin sen tuon valohyllyn päältä. Siis irtonaisen pistorasian, joka lojui seinästä tulevien paljaiden pikkujohtojen varassa. Keittiössä oli myös todella mielenkiintoiset tasovalot, niistäkin roikkui johtoja, jotka oli patentoitu maalarinteipillä kaappien pohjiin kiinni. Lienee sanomattakin selvää, että sähköjen kanssa oli pientä viilausta?
Kuvat on muuten välittäjän ottamia, jotka hän talletti meille muistoksi. Jos hän nyt päätyy tänne ja kiusaantuu kuvien jakamisesta julkisesti, niin saa ilmaista huolensa. Mutta en usko.
Piti pitää pieni muistelus kaiken remontin keskellä.
