Pihajuttuja ja askarteluja

 Sisähommat seisoo, mut ulkona on lapioitu urakalla.

Voin kertoo, et ei muuten ole maailman paras idea tehdä tuoreen kannon ympärille kukkapenkkiä.

Juuria on ehkä muutama katkottavana, tuossa kasassa ei ole puoliakaan.

Talon edessä on keittiön ikkunan alla vähän sellainen ongelmakohta. Katolta tulee lumet just siihen, joten mitään pensasta tai pientä puuta siihen ei voi istuttaa, mutta perannat menee, kun lakastuvat talveksi. Ja maaperän ollessa pelkkää hiekkaa, pohjatyöt pitää tehdä kunnolla. Multasyvyydeksi tuli nyt noin 40-50 cm. Saa luvan riittää.

Tuohon ikkunan alle on tarkoitus tehdä joskus joku kiveys. Siinä on pesuhuoneen ja saunan ikkunat, jotka alkavat olemaan aikansa eläneet. Pitäisi teettää puusepällä uudet tilalle. Ja vesipiste on todella pöljästi pesuhuoneen ikkunan päällä (tuo letkurykelmä), joten siitä tiputtaa välillä vettä ikkunaan ja se mätii, eikä se nyt kaikkein nätein ole muutenkaan tuossa. Sekin olisi joskus tarkoitus siirtää siitä talon päätyyn, missä ei ole ikkunoita.

Kukkapenkkki tulee toivottavasti jossain vaiheessa peittämään vähän tuota rumaa, mutta välttämätöntä sadevesitynnyriä. Senkin tilalle on tarkoitus keksiä jotain muuta. Tällä hetkellä se tulvii yli sokkelin viereen, jos sitä ei muista välillä tyhjentää.

Kukkapenkkiin tilasin valmiin perannapenkin ja kun tilaa vielä jäi, niin hain muutaman kasvin lisää. Liljoja, syysleimuja, korallikeijunkukkaa, kevätpikkusydäntä, myskimalvaa ja muutamaa muuta. Paikka on puolivarjoinen. Päivällä se on osittain varjossa, illalla siihen porottaa aurinko.

Askartelin erään sadepäivän iloksi yölamppuun uuden varjostimen. Tai siis verhoilin vanhan uudelleen kirppikseltä löytämälläni huivilla. Huivi oli turhan reikäinen käyttöön, mutta varjostimeen siitä vielä sai. 

Tekisi vähän mieli etsiä tuohon jalkaan jotain messinkimaalia tms. Mutta menee se noinkin jonkun aikaa.

Verannan ja sisäeteisen remontti ovat edelleen tilassa "pitäisi.". Yllättäen sisähommat jäivät taas vähän pihajuttujen jalkoihin, kun kevät tuli. 

Ja meillä on välieteisen ulkoseinän kanssa vähän ongelmia. Paljastui, että sielläkin on eristeenä vuorivillaa ja yläkerran puolella taas on puruja. Villat on pakko purkaa pois ja purut tulee sitä myöten alas. Joten pitäisi puhaltaa sinne koteloon selluvillaa tai yrittää työntää sinne levyinä eristettä. Odotetaan lämpimämpiä kelejä, jos se ei olekaan yhden päivän juttu, niin ei koko alakerta jäädy yön aikana. Että ei taas mennyt niin kuin Strömsössä.

Jättiläisten surma

Talon vieressä on kasvanut alunperin kolme isoa mäntyä samalla nurkalla. Kaadoimme keskimmäisen männyn ensimmäisenä syksynä, koska autoa ei meinannut saada talliin, eikä tallista pois.

Olen hiljakseen kyllästynyt käpyihin ja neulasiin, vaikka itse männyistä olenkin tykännyt paljon. Ne ovat kesällä varjostaneet kattoa ja oravat ovat juoksennelleet runkoja ylös ja alas heti keittiön ikkunan edessä.

Nyt sitten riitti. Aloimme putsaamaan räystäskouruja, mikä on sekin ollut sellainen ikuisuushomma, mikä on vaan siirtynyt. Kourut olivat niin täynnä neulasia, että irroittamiseen tarvitsi melkein rautakangen. Kävyistä on ollut myös oma riesansa, kun niitä on koko piha täynnä ja pimeällä niihin meinaa taittaa nilkkansa. Toinen mänty myös roiskutti satavan veden talon pohjois-seinälle. Ja myrskyillä on vähän hirvittänyt, kun järveltä pääsee tuuli puhaltamaan suoraan pihaan ja jos männyt kaatuisivat, niin autotalli olisi entinen.

Niinpä pari viikkoa sitten männyt saivat lähteä.

Piha tuntui kasvavan jotenkin paljon avarammaksi. Alussa näytti todella alastomalta, mutta nyt siihen on jo tottunut.

Ihme kyllä, kumpikaan kirsikkapuu ei rusentunut mäntyjen alle, vaikka olin varautunut jo ostamaan uudet. Toinen meni juuri kahden oksan välistä ja latva vähän heilahti. Ajattelin istuttaa mäntyjen tilalle jotain pieniä kukkivia pensaita. Tässä on nyt talvi aikaa suunnitella.

Enää on jäljellä halkosavotta.

Löysästi pihalla

Lupasin kuvan valmiista.. mikä tämä nyt on? Kasvimaa? Kasvilaatikkoalue? Joku sellainen.

Alkukesän kylmyys kuritti kasveja, mutta aika hyvin nuo tuntuvat siitä selvinneen. Avomaankurkut jouduin laittamaan uudelleen multiin. Niistä ei ollut enää eläjiksi. Saa nähdä ehtiikö uudet taimet tekemään satoa tämän kesän aikana.

Retiisejä on tulossa jo toinen kierros. Salaatit röyhähtivät kasvuun ihan kunnolla kitumisen jälkeen. Viime vuonna salaatti ei itänyt millään ja tänä vuonna laitoin sitten vähän enemmän, että jos edes joku itäisi. Salaattia siis on. Olen lahjoittanut sitä jo naapurillekin ja sitä ei huomaa mistään, että kasvustoa olisi leikattu.

Olen ripotellut samettiruusuja vähän mihin sattuu.

Talon yläpohjasta löytynyt vanha paisuntasäiliö pääsi kukkaruukuksi.

Kuvassa on harvinainen humalapensas. Eli ruusupensas, jonka seasta alkoi ponnistamaan viime kesänä humala ja nyt se on vallannut puolet koko pensaasta. En oikein tiedä mitä tekisin. Annanko vaan olla, vai pitäisikö humala kaivaa pois. Vai laittaa sille joku oma teline, johon se saisi rauhassa kiipeillä. Ruusu ei varmaan pidemmän päälle tykkää sen tiukasta syleilystä.

Verannalla on lattia, josta ei tällä hetkellä saa tämän parempaa kuvaa. Veranta on pullollaan kaikkea remonttirojua, kenkää ja koiran erilaisia ulkoiluvarusteita. Ja kaikki lojuu tietysti lattialla, kun ei niitä tällä hetkellä mihinkään muuallekaan saa. Lattiasta tuli vaaleampi kuin piti, mutta ehkä se menee. Ei jaksa maalata uudelleenkaan. Tuohon nurkkaan tulee kiinteä säilytyslaatikko, joka toivottavasti nielee kaiken epämääräisen rojun.

Tänään alkaa verannan katon panelointi. En tiedä vieläkään, mitä niille seinille tekisi. Jos maalaisi vain valkoisella, niin sama jatkuisi yläkerran käytävässä. Se olisi helpoin ratkaisu. Toisaalta muutkin kävisi, koska veranta on erillinen tila. Tilanne vaatii ehkä photarilla leikkimistä.

On myös muutama puutarhasuunnitelma, mutta ne vaatii paljon lapioimista, pari puunrunkoa, kasveja ja energiaa. Pää pursuaa ideoita, mutta fyysinen olemus haluaa vaan löysäillä. Ajattelin myös opetella (taas) neulomaan. Löysäilijä on käynyt katsomassa lankoja ja puikkoja. Ja ostanut yhden kirjan. Norjalaiset villapaidat, täältä tullaan. Hitaasti, mutta varmasti. Valmista tulee joskus seuraavalla vuosikymmenellä. Ehkä.

Taistelu kasvatuslaatikoiden herruudesta

Suoraa jatkoa edelliseen tekstiin, mutta aihe vaan vaihtuu. Saatte taas koko kuukauden postaukset samana päivänä, koittakaa kestää. Iski insipiraatio.

Olen riehunut ulkona. Kyllästyin taistelemaan muurahaisten kanssa elintilasta kasvatuslaatikoissa ja pykäsimme nyt sen ihan oikean kivetyn alueen kasvatuslaatikoille. Ongelmana on rinnetontin yläpää, mikä on todella paahteinen ja multaa ei ole maassa nimeksikään. Se on pelkkää hiekkaa ja muurahaiset rakastaa hiekkaa, koska siihen saa kaivettua pesän helposti ja siitä maasta oli helppo jatkaa pesänrakennusta kasvatuslaatikoihin ja kaivaa taimet juurineen ylös. 

Ja miksi kasvatuslaatikoita? Tämä on tontin ainoa kunnolla aurinkoinen kohta ilman varjostavia puita ja maaperän ollessa pelkkää hiekkaa, tämä on helpointa. Rikkaruohot eivät myöskään leviä kasvatuslaatikoihin niin helposti. Eikä sinne myöskään eksy kovin helposti puutarhurin pikkuapuri tassuineen tähän tapaan: 

"Se kuoppa oli jo siinä, kun minä tulin paikalle!"

Lähtökohtana oli ankea maapläntti, jossa ei kasvanut oikein mikään.

Homma lähti liikkeelle pintamaan pois kaivamisella. Kuulostaa älyttömän helpolta ja nopealta ja sitä se ei todellakaan ole. Siihen meni kolme päivää hirveässä helteessä ja litrakaupalla kivennäisvettä.

Kun maasta saatiin kaivettua juuret ja muut kökkäreet pois, alue rajattiin. Alunperin tähän piti käyttää vanhoja purkutiiliä, mitä ei tähän hätään löytynytkään, joten siihen käytettiin verannan mätiä ja puolimätiä lattiajuoksuja. Menivät siis suoraan hyötykäyttöön.

Sitten hiekan päälle levitettiin suodatinkangas. Tässä puutarhurin pikkuapuri näyttää mallia oikeaoppisesta asentamisesta.

Tässä havaitaan, että ratkaisevat kolme neliötä suodatinkangasta jäi uupumaan. Kasvatuslaatikoihin tuli vielä juurikangas pohjalle, koska en luota noihin kahteen koivuun.

Seuraavaksi paettiin ukkosmyrskyä sisätiloihin, kun taivaalta alkoi satamaan tulta ja rakeita.

Tässä alkaa olemaan muuten valmista, paitsi ne kolme neliötä, johon suodatinkangas ei riittänyt. Kankaan päälle tullut kivi on singeliä, eli ihan luonnon muovaamaa pientä kiveä. Sitä myydään rautakauppojen kautta suursäkeissä 100 eurolla, mistä sitä ei kannata missään nimessä tilata. Kannattaa soittaa paikkakunnalta löytyvälle sorayrittäjälle. Tilasimme kolme kuutiota ja hintaa sille tuli 70 euroa rahdin kanssa. Kyseinen sorakuoppa löytyy 3 km päässä meistä, joten rahdille ei tullut juurikaan toimitusmaksua.

Tarkoitus on laajentaa aluetta marjapuskien toisellekin puolelle, jolloin koko tontin yläpäästä tulee kivettyä ja reunustettua aluetta. Ajattelin tehdä sen syksyllä ja jos seuraavana keväänä ehtisi tehdä sinne kasvihuoneenkin. Marjapensaat pitää myös kaivaa ylös ja tehdä niille kunnollinen kohopenkki. Pensaita on yhteensä varmaan kymmenen tuossa pienessä läntissä ja marjoja tulee ehkä rasiallinen. Eivät siis jaksa tehdä marjoja kuivuuden ja vääränlaisen maaperän takia.

Vanhoille parvekekalusteillekin löytyi uusi järkevä paikka. Tässä voi huilia ja juoda jääteetä kitkemisten välissä.

Suodatinkankaisiin taisi mennä eniten rahaa. Mutta koko projektista selvittiin alle 150 eurolla.

Vinkki: Älkää maalatko kasvatuslaatikoita valkoiseksi, niistä tulee nopeasti likaisia. Fiksu kun olisin ollut, olisin vaan hionut pahimmat karvat pois ja jättänyt laatikot puupinnalle harmaantumaan.

Mutta tässäpä tämä. Otan vielä parempaa kuvaa valmiina, kun ulos uskaltaa taas mennä kameran kanssa ilman kastumista.

Kevään merkkejä

Oli pakko kontata lehtien seassa kuvaamassa näitä kaunokaisia.

Hyvää itsenäisyyspäivää

 

Mustilan morelli ja Huvimajan kuulasmarja

Meidän pihaan muutti kaksi uutta asukasta.

Lauantaina lähdettiin hakemaan rappukäytävään paneeleita ja sain siinä sivussa idean, että samalla haen kaksi kirsikkapuuta.

Löysinkin kaksi taimea, viimeiset lajiaan. Ovat vähän hassuja riukuja, mutta koska en löytänyt muuta perustavanlaatuista vikaa ja puolet hinnasta tippui pois, ne sai lähteä mukaan. 

 

 Istutimme taimet lopulta eri paikkaan, kuin mihin oli tarkoitus. Nyt ne jakavat yläpihaa ja tuovat sinne toivottavasti vähän varjoa. Paikka on vähintäänkin aurinkoinen. Istutusta varten kaivettiin melkein metrinsyvyiset kuopat, jotka sitten täytettiin kompostimullalla, uudella puutarhamullalla ja sillä hiekalla, mitä maaperä muuten on (kuvassa näkyvät kasat, jos tarvitsee hiekkaa, voi kaivaa suoraan maasta.). Toivottavasti ei mennyt hirveästi pieleen. Pitää tutkailla, miten pärjäävät tuossa.

Ajattelin hakea vielä yhden taimen jossain vaiheessa. Taimet tuli vähän kaarimaisesti ja ne rajaavat tulevaa oleskelualuetta, kolmas täydentäisi jo olemassaolevan omenapuun kanssa puoliympyrän. Voin sitten siemailla aamukahvini keväällä kirsikankukkien tuoksussa.

Meillä on ollut kotona viimeiset kolme viikkoa taas yksi tämmöinen lampunvarjostin.

Joku ötökkä söi Taikalta haarat ja ennen kuin ehdittiin edes tajuta, se oli nuollut ne kohdat karvattomaksi ja nyt ollaan kierteessä. Ämpäri päässä ja housut jalassa, tuota suipponenää on hankala pitää poissa, kun se ylettää kaikkialle. On suihketta, on voidetta. Toinen kinkku näyttää jo ihan hyvältä, toisen se taas sai eilen jotenkin nuoltua punaiseksi.

Kesän ensimmäisiä

Hipsin eilen toiveikkaana korin kanssa metsään. Reissu ylitti odotukset.

 

Ja näitä puskee meidän pihakin!

Mustikatkin olisi jo kypsiä, kun vaan ehtisi keräämään. Tätä mansikkatorttua varten kävin keräämässä rasiallisen.

Onnistuin myös väsyttämään sienikoiran. Taika ei malttaisi pysyä paikoillaan, kun jatkuvasti pysähdellään keräämään jotain. Se repii kantoja ja keppejä maasta. Ja eilen testattiin uutta joustavaa hihnaa, ettei likka vedä mua tantereeseen bongatessaan jokun rapistelijan heinikossa. Sekös vasta kivaa olikin, oma benjihyppy köysi! 

Onneksi on vähän viileämpää, että pystyy ottamaan koiran mukaan. Helteillä ei sitten paljon liikutakaan mihinkään, paitsi yöllä.

Huhuu!

Täällä on ollut vähän hiljaista. 

Ollaan taisteltu yläkertaa valmiiksi viikonloppuisin ja viikot meneekin töissä. Blogi saattaa olla hiljainen nyt vähän aikaa, mutta hengissä ollaan. 

Sain siemenet kasvatuslaatikoihin. Herneet ja kurpitsat ovat vielä laittamatta, mutta viime vuonna ne pääsivät multiin vasta heinäkuussa, joten eihän tässä ole vielä kiirekkään.

Nurmikko saa kasvaa rauhassa, kunnes joku muistaa ja jaksaa hakea ruohonleikkuriin bensaa.

Ny ollaan hilijoo ja remontoidaan. Aiotaan saada se perkele yläkerta valmiiksi.

Edistyksen vuoksi

Kaksi seinää tapetoitu, tänään ehkä kolmas.

Tykkään ihan hirveästi tuosta vanhasta lakatusta ovesta. Sininen käy sen kaveriksi niiiin hyvin. Harmittaa, kun kaikkiin muihin oviin on vedetty maali päälle. Uusi pikku-ullakko tarvitsisi kyllä oven. Olen yrittänyt etsiä jotain 160 cm korkeaa vanhaa, lakattua komeron ovea, mutta ei ole löytynyt. Pitänee kilauttaa puusepälle ja arvuutella onnistuuko. Vintin entinen ovi oli kyhätty lastu -ja kovalevystä ja ulkopintaa pitkin oli valunut paikallinen Niagaranputous katolta. Se oli aika härskin näköinen viritelmä valumineen.

Ollaan riehuttu ulkona. Vaikka päätettiin olla haravoimatta nurmialueita, hietikkoalueet oli pakko siivota kaikesta ryönästä. Ja kyllähän niitä kottikärryllisiä kertyi. Päästiin myös siivoamaan vihdoin pikkutallin taakse kompostin ympäristöä ja löydettiin edellisten asukkaiden jäljiltä peltitynnyrillinen mädänneitä roskia. Teepusseja, lihakääreitä, kaljapulloja jne. Tyhjennettiin myös vanha komposti ja sieltäkin löytyi viinapulloja. 

Autotallin sivustalla oli myös yksi luikertava ruusupensas, se on ehkä jonkinlainen köynösruusu, koska seinällä oli muuttaessa mätä köynöstuki. Kaivoin sen ylös ja siirsin paremmalle paikalle. En tiedä tokeneeko se, lannoitin ja istutin tuoreeseen multaan. Ei se nyt sen huonommin voi kasvaa kuin edellisessä paikassa. Juurella on nyt sahanpurua, kun muutakaan ei ollut.

Autotallin vanhempi puoli, mitä sanotaan pikkutalliksi, alkaa olemaan aika purkukuntoinen. Tempaisin eilen vahingossa jalkani seinästä läpi. Kyseinen talli on alunperin rakennettu lastulevystä. Kyllä vain. Nykyään siinä on lautaverhous, mutta lastulevyt on fiksusti jätetty alle ja ne ovat mädättäneet uudemmatkin verhouslaudat. En tajua mikä järki siinäkin on ollut. Selvisi myös, miksi talossa ei ole lautalattioita missään. Ne kaikki lattialaudat on käytetty sen vanhan autotallin runkoon. Pitäisi tuupata koko talli nurin ja tehdä tilalle vain katos, jossa voisi pyörittää polttopuusirkusta. 

Uudemmankin lisäsiiven ulkoverhous alkaa olemaan aika hirveässä kunnossa. Ajattelin tilalle rimalaudoitusta, joka maalattaisiin punamullalla, sopisi pihapiiriin paremmin.

Taika alkaa olemaan terve. Vielä on vähän yskää, mutta ei ole enää niin väsynyt ja kuumeilukin taitaa olla ohi.

Vappua

Nyt on kesä ja lämmintä, nyt rillataan!

Ei rillattu. Käristettiin vaahtokarkkeja, oli halvatun kylmää, märkää ja nuotiokin vaan sammui.

P.S. Tosinörttien grillikin on koottu haljenneesta riimukivestä.

Romuläjästä

Tänään koottiin viimeisiä purkujätteitä peräkärryyn ja seassa oli muutama ikuistamisen arvoinen asia.

Vanhassa kuivulevyssä oli kiinni yläkerran vanhoja tapetteja. Nämä olisi kiva ollut säästää ajallisena kerrostumana rakenteissa, mutta laudat ja eristeet niiden takana oli sen verran imelässä kunnossa, että ei oikein tuntunut järkevältä. 

Harmaa on alkuperäinen, ruskeaa oli toisaalla harmaan päällä ja yhdellä seinällä niitä oli ollut molempia samaan aikaan. Vihreä koukerotapetti on ihan muovia, lienee aika uutta.

Siniset laudat ovat vanhoja räystäslautoja. Alunperin talo on ollut valkoinen sinisillä tehosteilla ja sininen on ollut tosiaankin sininen. 80-luvulla talo on maalattu falunpunaisella punamullalla ja räystäätkin on maalattu valkoiseksi. Valkoinen maali toisella puolella on kauttaaltaan homepilkkujen peitossa, mikä vahvistaa mielipidettäni siitä, että talosta tuskin tulee enää valkoista. Se on ihan liian herkkä keräämään hometta. 

Tulevaisuudessa talosta tulee luultavasti vaaleanvihreä tummanvihreillä tehosteilla. Ensin pitää kuitenkin korjailla ulkovuorausta ja kikkailla räystäslaudat uudelleen. Kattoremontin yhteydessä kattoa korotettiin ja vanhat räystäsvasat katkaistiin seinää myöten. Näin vältettiin räystäiden liiallinen lihominen, mikä olisi näyttänyt todella typerältä. Paksut ne on nytkin entiseen verrattuna, mutta ei ihan niin pahat kuin monessa muussa talossa. Pitäisi etsiä samanlaista (mielellään vanhaa) paneelia ja korjata reikäkohdat.

Piti tehdä tänään muitakin pihahommia, mutta en oikein tiedä mistä aloittaisin. Päätin jättää lehdet maatumaan, haravointi ei kiinnostanut syksyllä ja nyt ajattelin ruokkia köyhää maaperää laiskasti. Saavat olla siinä mihin ovat pudonneetkin. 

Kompostikasoista kävimme sentään penkomassa multaa pensaiden juurille, huraa.