Sellainen päivä

Tänään tippuu taulut itsestään seiniltä ja armaasta riikinkukkokulhostani jäi käteen vain palanen, kun nostin sen tasolta.

Onneksi pikaliima pelastaa. Taas.

Tänään olen jälleen kironnut takaoven betonipoteroa. Päivä on kulunut leppoisasti äyskäröidessä ja vettä keitellessä, kun sulamisvedet uhkaa tulla kellariin. 

Ja nyt on selvästi se aika vuodesta, kun ikkunafirmat alkavat taas ahdistella mainoksillaan. "Jos talosi alkaa olemaan teini-ikäinen tai vanhempi, on ikkunaremontin ja ovien vaihdon aika!". Meidän tönö pärjää jatkossakin vanhoilla ikkunoilla, kiitos vain.

Sain ikuistettua molemmat kissat samaan kuvaan. Loki on vähän ujo, se touhuaa omia touhujaan ja tulee hakemaan hellyyttä silloin kuin itselleen sopii. Siksi Lokia ei ole ihmeemmin kuvissa näkynyt. Nemi taas on kaikessa mukana aina, kuinkas muuten. Kissoilla on uunin päällä yhteinen iso pärekori, pienestä olisi tullut vaan riitaa.

Ostin punaista maalia tuota valkoista muurinurkkausta varten. Se odottaa selvästi maalausintoa ja keväisempiä säitä. Keskipihalla on edelleen polveen asti lunta ja lisää vaan tulee.

Mielen kuohuntaa

Tänään minua on ärsyttänyt kaksi asiaa. Maalit ja teekannut. Kumpikaan ei liity toisiinsa, mutta jospa aloitan maaleista.

Minä en voi sietää täyshimmeitä maaleja. En ymmärrä kuka hullu niillä haluaa sutia taloaan. Omat kokemukset täyshimmeistä, vesiohenteisistä maaleista on olleet todella ärsyttäviä.

Edellisessä asunnossa maalasimme sisäpintoja viininpunaisella, täyshimmeällä sisämaalilla. Pinta oli kyllä eittämättä kaunis ja väri syvä. Mutta siihen se hyvä sitten jäikin. Piakkoin havaitsimme, että himmeä maali imee kaiken lian ja tummassa värissä se näkyi vaaleina läntteinä. Jos ohimennessäsi hipaisit seinää käsivarrella, siinä oli valkoinen läntti. Jos kissa aivasti kirjahyllyn päällä, pinnassa oli kiiltävän vaaleita roiskeita. En ole todellakaan siivoushullu ja minua jäätää ajatus, että seinätkin pitäisi pyyhkiä kerran päivässä.

Näinpä olen muodostanut mielipiteen, jonka mukaan täyshimmeä maali on todella hyvä juttu, jos kukaan ei koskaan mene paria metriä lähemmäksi seinää, tai auta armias, hengitä sitä päin. Puhumattakaan, että samassa taloudessa on eläimiä, jotka hiplailevat jatkuvasti poskiviiksillään vieressä kulkevaa seinää.

Sama juttu kävi valkoisen täyshimmeän maalin kanssa, mutta nyt läntit ovat vaan mustia. Ei tartte kuin kissojen ryntäillä hetki seinillä tai puskea paneelinreunaa, niin heti on mustia tahroja. Laipiossa himmeä toimii varmasti paremmin. Nyt kun Uulakin poisti puolikiiltävän (oli paljon parempi vaihtoehto, joskaan ei täydellinen) Intonsa valikoimistaan, jää ainoaksi vaihtoehdoksi pellavaöljymaali. Olohuoneen paneelit tulevat saamaan pellavaöljymaalia pintaansa heti yläkerran remontin jälkeen. Vesiohenteisten maalien nopea kuivuminen on ehdottomasti plussaa, mutta siinä vaiheessa se taitaa olla se ja sama, kun vedät neljättä kerrosta maalia ja toivot, että se on vihdoin peittävä.

Tähän taloon ei enää tule vesiohenteisia kuin vesivärien muodossa. Ugh, olen puhunut.

Ja sitten se kannu. Miten vaikeaa voi olla löytää täydellinen teekannu? Ilmeisen. Olen monta vuotta katsellut ja hipelöinyt, mutta mikään kannu ei ole täyttänyt kaikkia vaatimuksia. Materiaalin pitäisi olla kestävä, sisällä kuuluu olla keraaminen siivilä ja se saisi olla kaunis. En pidä liian pyöreistä, jotka nokkineen päivineen näyttävät suorastaan räjähtämisherkiltä. Sen pitää olla myös riittävän tilava. Marimekon teekannut ovat materiaaleiltaan sopivia, mutta olemattoman pieniä. Enkä vakuuttunut siitä koivuviiluisesta kahvasta. Liikkeessä havaitsin useammankin kahvan halkeilleen Suomen talven kuivassa sisäilmassa. Ei kuulosta hyvältä. Äidilläni olisi vanha Kilta teekannu, mutta siitä puuttuu kansi.

cillas.fi

 

 

 

Sagaform

Näistä ylimmässä on kaunein kuviointi, muodoltaan varmaan epäkäytännöllisin, toinen paras muodoltaan ja alimmassa tukevin kahva.

Taitaa olla toivotonta.