Vaihtuu se vuosi täälläkin

Paistaa se aurinko Vattutaloonkin, ihan konkreettisesti vieläpä. Kävi niin hyvin viime viikolla, että sain kuin sainkin otettua yläkerrasta pari havainnollistavaa kuvaa.

Yläpohjan alueelle ei tule kuin paneeli. Sen päällä on sen verran eristettä, että enempää ei tarvitse. Vinoille katoille tuli 12 millinen huokoleijona. Ja niiden yläpuolella on lautaa, ilmansulkupaperia, ekovillaa, ilmarakoa, tuulensuojaa pikkulintujen ja oravien esteenä (vanhaa kattoa purkaessa löytyi varsinainen eläinten hautausmaa..) ja jonkinlainen hengittävä aluskate, josta en osaa vieläkään muodostaa mielipidettä, mutta siellähän on. Ja tietysti se tärkein, pelti. On se nyt ainakin huimasti parempi kuin entinen, vaikka vanhalla kaavalla ei mentykään. Voin kertoa, että alkoi tuossa heinäkuussa olemaan vatsahapot jo sen verran pahasti kurkussa tulevan kattoremontin takia, että hulluus meinasi iskeä. Tärkeintä on, että tulevaisuudessa mikään ei näytä tältä:

Tai tältä:

Ja nyt ollaan jo niin pitkällä, että tänään tilasin ihan oikeasti tapetteja. Paniikki meinasi iskeä, kun vuorokauden päästä eletään jo vuotta 2013, alv nousee ja Pihlgren ja Ritola nostaa hintojaan. 

Meillä oli viikonlopun lainassa mallikirjat ja niitä selattiin. Työhuoneeseen tulee sitä mitä meinattiinkin, mutta yläkerran käytävän tapetti vaihtui kolmannen tai neljännen kerran. Ja nyt sen päätöksen teki raha. Mekään kun ei varsinaisesti mitään miljonäärejä olla ja piti valita maksaako käytävän tapeteista 29 euroa rulla vai 50 euroa rulla, niin arvatkaa kumpi valittiin. Hyasintti on sellainen tapetti, että välillä olen sitä katsellut, mutta siitä on tullut jo yliannostusta blogien kautta. Kovin monessa paikassa en ole sen punavihreää versiota nähnyt. Yläkerran käytävä ja työhuone tulee olemaan  yhtä "avointa" tilaa, kun työhuoneeseen ei tule suljettavaa ovea, joten työhuoneen punavihreää vastaväriharmoniaa jatketaan käytävään. Poppeliruusukin oli vielä tänään tarjouksessa 32 euroa rulla. Säästettiin tapettien hinnassa reilu satanen.

Joulua vietettiin kotikotona Savossa. Kissatkin olivat riemuissaan mukana.

Nyt nämä emännät odottavat, että kello 18 innokkaimmat paukuttelijat saavat rakettinsa ammuttua ja lähdetään lenkille, ennen kuin seuraava aalto iskee. Taika ei välitä raketeista, mutta minua hirvittää, kun riemuääliöt ei katso yhtään mihin niitä ampuvat.

Hyvää Uutta Vuotta, olkaas nätisti.

Syyskiireitä

Välillä sitä miettii, onko tässä koko hommassa mitään järkeä. Remontti tulee jo korvista ulos, katto on pientä rutistusta vaille valmis ja omenia on ihan järjetön määrä soseutettavana. Siinä sivussa vietetään aikaa työmatkalla ja töissä. Ja jossain raossa nukutaankin vähän. Kohta on jo syyskuu, ajantaju katosi joskus huhtikuussa.

"Tuoltako ne kaikki omput tulee?"

"Vai tuolta?"

Valkea kuulas parkamme meinaa revetä omeniensa alle. Omenia on suorastaan satanut maahan, enkä ole mitenkään ehtinyt keräämään kaikkia, ennen kuin ne ovat muuttuneet kelvottomiksi. Viime vuonna puu ei tehnyt ainuttakaan omenaa. Sen sijaan luumupuut meinasi revetä ja tänä vuonna taas luumuja tulee todella vähän.

Kurpitsalaatikosta ryömii hirviö. En jaksanut kesällä enää alkaa vekslaamaan taimien kanssa. Hyvin tietoisena niiden vaatimasta tilasta, lykättiin ne silti samaan isohkoon kasvatuslaatikkoon, joka kyhättiin jätelaudasta. Joku viherpeukalo varmaan pyörtyy kuullessaan, että tuossa 1,5 m x 1,5 m laatikossa on päälle 20 kurpitsan taimea ja vielä keltaista pyöreää ja kesäkurpitsaa sekaisin :D Hyvin ne ovat mahtuneet. Mitä nyt mönkivät pitkin maita ja mantuja. Ei se ole niin justiinsa, istuttaessa tyhjensin kompostin puutarhamullan sekaan lannoitteeksi ja hyvin ovat viihtyneet. Satoakin ollaan jo saatu ja lisää on tulossa. Hometta olen torjunut napsimalla kukat pois kurpitsoista ja on toiminut. 

Tomaattien kanssa ei ole ollut yhtä hyvä tuuri. Meidän kulmilla on ollut ilmeisesti niin viileää, että ne eivät halua kypsyä. Keittiössä on tällä hetkellä hirveä määrä raakoja tomaatteja kypsytyksessä ja nyt kolmantena päivänä alan olla jo epätoivoinen.

Iso katto on vihdoin räystäineen päivineen valmis. Uudet kourut ja syöksytorvet pitää vielä hankkia, mutta menee ensi kesään. Siihen asti koitetaan pärjätä vanhoilla. Verannankin katto alkaa olemaan melkein valmis. Vanhan katon sisällä ei sitten ollutkaan mitään muuta, kuin tyhjää ja 60 vuoden roskat. Kuvassa pilkottava kovalevy oli toiselta puolelta verannan laipio. Roskaa oli hillitön määrä ja ne oli ilmeisesti aina välillä olleet kosteina, joten kovalevy oli mustunut ja läträäntynyt.

Verannan sisätiloissa on pieni kaaos ja laipiona harvalaudoitus tukemassa ilmansulkupaperia, jonka päälle puhallettiin ekovillaa. Kattoon tulee varmaankin sisarpaneelia. Itse verannan remppa siirtyy seuraavalle keväälle.

Kuten kuvista näkyy, kaikkialla on kaaos. Ei tässä juuri ehdi hedelmäasetelmia tekemään, tai edes siivoamaan. Kunhan on katto pään päällä ja joku muistaa käydä kaupassa.Vähän hävettää tämä ainainen stressaantunut valitus tänne blogiin, mutta tätä tämä elämä nyt on hetken verran. Koittakaa kestää.

Punainen torppa ja muita tarinoita

Iso katto on räystäslautoja vaille valmis, verannan katto ei valmistu varmaan ikinä. 

Ensi kesänä on vuorossa ulkovuorauksen maalaus. Meinattiin ensin vaihtaa koko ulkovuoraus, tai ainakin kurkistaa mitä se on syönyt, mutta tultiin siihen tulokseen, että kurkataan vaan alempien lautojen alle ja tökitään puukolla mistä voidaan. Jos mistään ei mene läpi, ei jakseta huolestua.

Aitakin on valmis ja tontin puoli on jo kokonaan maalattu. Tänään piti maalata loput, mutta ulkona näyttää niin sateiselta, etten taida uskaltaa.

Ei ehditty juuri lomailemaan, viikonloppuna tehtiin pikavisiitti Pohjois-Savoon omien vanhempieni luokse.
Ehdittiin huilaamaan pari päivää ennen arkeen palaamista.

Taika pääsi remuamaan samojedi Nemon kanssa urakalla kolme päivää. En kyllästy ikinä katselemaan leikkiviä koiria, ne osaavat olla niin iloisia ja huolettomia.

Se on muuten viimeinen lomapäivä nyt. Koko loma on kyllä mennyt niin vauhdilla ja koska tekeminen ei ole missään vaiheessa loppunut kesken, töissä oleminen taitaa olla suorastaan lomailua.

Yläkerran räjäytys

Joo. Ehkä siitä vielä joskus asuttava saadaan.

Nyt ei vaan tunnu siltä.

Olihan siellä sitä purua, kun rumautti yläpohjan laudat alas. Nyt ne päätyy seiniin eristeeksi homeisen ja kärsineen vuorivillan tilalle. Päätyseiniin varmaan tarvitsee hankkia lisää, mutta sitä saadaan sahalta.

Lisätään samalla vähän paksuutta ulkoseiniin sisäpuolelta. Ei vaatinut kuin pari pätkää pystytolppiin, ilmansulkupaperia ja uudet laudat, purua, nauloja ja pari rikkalapiota. Helppoa kuin heinänteko.

Kattotuoleja ei ole tuettu mitenkään piipun ympäriltä, ne vaan roikkuvat ilmassa erinäisten viritelmien varassa. Eikä hiekkaa tai mitään muutakaan ole ollut palokatkona. Ihme, ettei ole koko talo jo palanut tai romahtanut lumikuormien alle.

Säät eivät ole suosineet meidän kattoremonttia, joten ollaan puuhasteltu sisäpuolella. 

Nyt kolisee katolla, siitä se lähtee.

Lahonneista laudoista on talomme tehty

Taas on yksi purkupäivä takana ja projekti vähän laajenee. Yläkerran seinissä ei ollutkaan purua, vaan ne oli tungettu täyteen villaa. Pääsemme purkamaan seinät vinolaudoitusta myöten. 

 

Katolta oli tullut vettä ja se oli valunut seinän väliin, villat on mustia, pahvit haperoita, laudat ovat olleet alkujaankin ilmeisesti umpilahoja, mutta ei se niiden tilanne varsinaisesti siellä vuotokohtien alapuolella ole parantunut. Käytännössä melkein kaikki laudat oli jollain tapaa lahovaurioisia. Katon vuodon kanssa tilanne on nyt se, että nyt bongataan kohtia, joista se ei ole vuotanut. Lappeillakaan ei ollut purua, vaan mustunutta ja homeista villaa. Yläpohjaan piti remontissa jättää purut, mutta siellä ei ole purua nimeksikään. Muutama villalevy, roskia, lasinsirpaleita, paperisäkkejä ja kiviä. Kylmävintin seinät purettiin palkkeineen päivineen pois, koska laudat olivat niin herkullisia, ettei niitä sinne voinut jättää. 

Se on plussaa, että kattotuolit olivat enimmäkseen kunnossa. Lahoa löytyi vain parista kohtaa.

Oikeastaan voisi sanoa, että koko yläkerta joudutaan rakentamaan uusiksi.

Kukkuu

Täällä ollaan. Keittiölle ei ole tapahtunut mitään, mutta olen mm. katsellut käytettyjä vetimiä, jotka voisin maalata. Kattoremontti alkaa lauantaina, ellei sada kaatamalla. Aikaa on varattu seuraavat kaksi viikkoa, joista ensimmäisen aikana se olisi tarkoitus saada valmiiksi ja toisen aikana olisi tarkoitus pitää lomaa. 

Yläkerran purkamisessa ollaan edistytty sisempien pahvien repimiseen. Alta löytyneet sisemmät raakalaudat oli lahoja useammasta kohtaa ja vettä on tullut toiselta lappeelta vielä enemmän sisälle, kuin toiselta. Kysymys kuuluukin, mihin se vesi on ulompaa pahvia myöten valunut. Ehkäpä jonnekin ulkovuorauksen sisään, mutta se saa olla sitten seuraavan kesän murhe.

Hyvästelkää vanha katto, kohta se lähtee.

Kaunis, eikö?

Mutta onhan meillä jotain nättiäkin pihalla. Pionit kukkii ja rötköttää tukiensa varassa. Kauniit kukat, mutta koko puska leviää tuhanteen ilmansuuntaan, kun kaikki avautuvat.

Olen intoillut kesän ensimmäisistä kanttarelleista siihen malliin, että lähden kanttarellikoiran kanssa kohta metsään. Meidän neiti on kovin innoissaan metsäreissuista, kun heinikossa rapisee kuvitellut ötökät ja varmasti myös oikeatkin. Jokaiseen puskaan on pakko hypätä tassut edellä, siitä viis, että emäntä kökkii hihnan toisessa päässä keräämässä sieniä. Senhän voi aina nykäistä mukaansa, vaikka se jotain rumaa ääntä pitääkin sen jälkeen, kun on hetken kierinyt kanervikossa koiran perässä. Taika painaa 28 kg ja malamuutin innolla se kökkivä emäntä ei paljon vauhtia haittaa.

Tokihan siellä oli kauriin kakkaa maastossa. Itseasiassa taisimme sienestää niiden lepopaikalla.

Viattomuuden perikuva?

Ja niistä kattohommista

Koko yläkerta ja kattoremppa on yksi kysymysten suo tällä hetkellä. Mies haluaa laittaa muovista aluskatetta, minä taas en. Katto nousee vähän, ellei madalleta sisäpuolelta. Yläkerran huoneet ovat lämmitettyä tilaa ja siellä on kolme lämpöpatteria, mutta viime talvena siellä oli kylmimpinä päivinä + 6 astetta lämmintä. Lämpövuoto on siis melkoinen. Perinteet ja nykyratkaisut riitelee keskenään, enkä haluaisi talon muuttuvan ulkonäöltään. Katto nousisi "vain" 10 cm, tai vaihtoehtoisesti sisäkatto tulisi saman verran alaspäin. Yläkerrassa on muutenkin todella matala katto, joten molemmat ratkaisut ärsyttää. Nykyään saa hengittäviäkin aluskatteita, mutta toistaiseksi ne ovat niin uusi juttu, että epäilyttää. Mutta eristettä on lisättävä tavalla tai toisella, että yläkerrassa voi asua. Sisäkattoon on tulossa huokoleijonat, mitkä eristävät jo hiukan, mutta yksistään ne eivät riitä.

Eilen kaatosateen aikana käytiin vintillä tirkistelemässä ja kuivalta näytti. Eli paikkaaminen auttoi vähäksi aikaa, vaikka pellit on asennettu väärin. Ja huomattiin, että on siellä villojen takana puruakin, mutta ilmarakoa ei silti ole. Jos lappeilla on villaa ja purua sekaisin, todennäköisesti niin on ryömintätilassakin.

Tällä hetkellä pelkään kattotuolien takia, jos ne ovatkin mätiä. Silloin remontista tulisi vielä isompi.

Yläkerta on rakennettu asumiskäyttöön 1964.

Tuossa piipun vieressä oli aikaisemmin vessa, jonka lattian alta löytyi vanha vesivahinko. Raakalautaseinästä, joka ennen peitti aukkoa, löytyi lahoja lautoja. Meille ei ole selvinnyt, onko lahovaurio tullut paikalla olleen keittiön tiskivesistä, vai katolta tulleesta vedestä, koska lahot laudat olivat niin korkealla. Nyt siihen tulee käytävä toiseen huoneeseen. Aikaisemmin huoneet olivat samaa tilaa, mutta piipun toisella puolella oli aukko väliverholla toiseen huoneeseen ja vinolla osuudella oli vaatehuone, johon ei korkeuden takia mahtunut oikein mitään. Nyt sen tilalle tulee seinä, huoneista tulee erilliset ja piippua vasten täyskorkea vaatehuone. Piipun tälle puolelle jäävästä huoneesta tulee työhuone ja työhuoneen seinän takana on kylmävintti, josta viime syksynä löysimme hometta. Samaista seinää pitkin oli tullut katolta vettä valumalla todella isolta alalta ja kaikki laudat ja eristeet oli suorastaan uitettuja.

Haluaisimme ottaa kylmävintin käyttöön, puolet jäisi edelleen kylmäksi varastotilaksi, mutta tällä kerralla sinne tehtäisiin lattia ja tilasta tulisi muutenkin niin siisti, että siellä voisi säilyttää jotain vieraspatjoja ym. Toinen puoli avattaisiin ja saisin sinne nurkkaan oman ompelutilan, mitä mulla ei ole ikinä ollut yhdessäkään asunnossa. Se vaan riippuu monesta asiasta, onko seinän palkit kantavia jne. Jos ovat, niin ehkä minulle tulee ompelukomero ja seinä jää.

Kuvassa näkyvä huone ja ovi olisi makuuhuonetta, valkoiselle seinälle tulee kampauspöytä ja kaunistautumispiste.

Me pyritään kyllä säilyttämään kaikki niin ennallaan, kuin voidaan, mutta silti tehdä kaikesta käytännöllistä ja toimivaa. Säilytystilaahan meillä ei ole. Koko talossa ei ole komeron komeroa, imuri ja siivousvälineet asuvat hengenvaarallisesti kellarin kapeissa rapuissa, liinavaatteet taas asuvat tällä hetkellä avohyllyillä kellarissa. Tunnen itseni vaan niin pahaksi ihmiseksi, kun mennään muuttelemaan jotain, vaikka nämä muutokset eivät edes ole verrattavissa monen muun rintamamiestalon muutoksiin.

Seuraavaksi pitäisi repiä raakalaudat yläkerran lattiasta, tarkistaa purujen kunto ja laittaa uudet lattialaudat tilalle. Olisipa aikaa.

Vaaleanharmaa, harmaa, tummanharmaa, vai?

Ei se katon värin valitseminen ollutkaan niin yksinkertaista.

Tummanharmaa on melkein musta, synkkää. Vaaleanharmaa ei nyt sitten näyttänytkään sellaiselta käsittelemättömältä pelliltä, mitä hain ja harmaa nyt on liian sopiva kompromissi siinä välissä. Ja kaikilla on harmaat katot. Mut miten olisi punainen? Se kävisi vihreän ja valkoisenkin kanssa. Törmäsin tuohon seuraavaan kuvaan netissä ja siitä se into lähti. Meidän talo nyt ei ole noin hieno, mutta miksei se kävisi rintamamiestaloonkin. Tässä on alkujaankin ollut epärintsikkamaiset värit, valkoinen joo, mutta sähkönsiniset räystäslaudat ja muut ei :D

pisasaneeraus.fi

Mua vähän ärsyttää, etten tajunnut silloin ulko-ovia hankkiessa, että oltaisiin voitu teettää ihan oikeat rintamamiestalon ovet. Tiedättehän, sormipaneelia jne. Voin jonain päivänä käydä autotallissa kuvaamassa meidän vanhan ulko-oven. Sitten tiedätte miksi meillä oli niin kiire saada uusi.

Koko katto on yksi ärsytyksen aihe. Haettiin pinnoittamatonta saumapeltiä, joka olisi pontattua. Mutta sitä ei saa mistään ja peltiseppään meillä ei ole varaa. Etenkään, kun katon on pakko valmistua tänä kesänä. Se ei kestä enää toista talvea. Vähän arvailen, että löytyneet lahovauriot oli silti vaan alkua, vaikka sisemmissä pahveissa ei näy mitään.

Vaikeaa. Mutta ooh, vihreää ja punaista.