Kolme kärpästä

Kolme asiaa.

Keittiönpöytä muuttui mustaksi. Ylireippaana unohdin kokonaan ottaa siitä kuvan ennen maalaamista. No, se oli valkoinen ja äärimmäisen laikukas. Ei enää mitenkään romanttisesti shabby, vaan rehellisen ruma.

Toiset kaksi asiaa näkyy tässä. Tilasin Muumurulta kalenterin, jonka bongasin Kirahvilasta. Ja se toinen. Huomenna tämä täti lähtee yhteen Euroopan suurimmista metropoleista ihmettelemään. Vähän myös fanittamaan, koska yritämme ystävän kanssa saada lippuja William Shakespearen Coriolanus näytelmään, jonka pääosassa on tietysti Tom Hiddleston. Ystävä on käynyt Lontoossa aiemminkin, itselleni tämä on ensimmäinen kerta.

Jos minua ei kuulu takaisin, saatatte löytää minut British Librarysta (150 miljoonaa nidettä, 25 miljoonaa kirjaa!) jonkun hyllyn alta asumasta. Olen se kylähullu, joka sähisee kaikille, jotka yrittävät houkutella minua pois sieltä. Saa nähdä tuleeko maalaistytöllä ikävä tuulen huminaa puissa.

Työhuoneen poppeliruusu

Tarjoilen maistiaisen. Heti näin vaatehuoneen esittelyn perään vielä. Tässä on suorastaan hurjaksi heittäydytty, kun kuvia on kertynyt, eikä ole päässyt laittamaan niitä koneelle. En vaan malta olla nyt laittamatta.

Katosta muuten tuli sittenkin melkein valkea. Se oli harmaa. Tuijotin sitä monta päivää tuon punaisen lattian kanssa ja lopulta hain autotallista valkoista maalia. Raja näkyy tuolla käytävän suulla. Käytävän katto pitäisi vielä maalata. Se mikä kävi makkarissa sinisen kanssa, ei käynyt työhuoneessa punaisen ja vihreän kanssa. Oli liian tunkkainen. Niin että muutin naisellisesti mieltäni, mies arvosti. Mutta tietää mun kehittävän näistä asioista hyvin pahoja fiksaatioita, joten valkoinen sai hyväksyntänsä. Tiedän, olen hirveä.

Lamppu löytyi kirppikseltä. Vein sen kirjaimellisesti jonkun nenän edestä. Työmatkani kulkee Pelastusarmeijan kirpputorin ohi ja tapana on kurkata näyteikkuna jokaisena aamuna. Jokin kiilsi!Töiden jälkeen ryntäsin apajille ja ostin sen. Eräs rouva oli viereisellä hyllyllä katsomassa jotain ihan muuta ja hän närkästyi kovin valtauksestani. Sain kuulla kassalle asti sitä, että hän oli haluamassa sen ja eihän nuoret edes pidä kristalleista, kenelle muka olin ostamassa sen. En ole sellainen nuori. Olen sellainen nuori, joka kirkuu riemusta, kun saa kauan etsimänsä kristallikruunun 58 eurolla. Tarkoitus oli sijoittaa tämä olohuoneeseen, mutta tässä olikin yllättäen niin tehokas valaistus, että sopii täydellisesti pimeään ja pitkulaiseen työhuoneeseen.

Tapetointi jatkuu viikonloppuna.

Hökötys ja yläkertaa

Neljä viikkoa lomaa, kaksi remontille ja kaksi lomailuun.

Tuolla Laurakaisan tontilla tulikin jo keskusteltua tästä tekemättömien asioiden listaamisesta ja minähän olen innokas listaaja. Teen milloin mitäkin listoja ja sitten esitetään, että oikeasti tehdään niitä asioita. 

No ei tehdä, kun niitä tehtäviä asioita tulee listan ulkopuoleltakin jatkuvasti tehtäväksi.

Mutta "Lomalla pitää" listalta on nyt yksi asia tehtynä. Makuukammarissa on lamppu. Sähköt puuttuu edelleen, mutta nyt on lamppu.

Löysin paikalliselta kirppikseltä varjostimen rangan tuunattavaksi. Meinasin viritellä tähän jo vaikka mitä kankaita, mutta totesin sen olevan paras sellaisenaan. Jotain kiiltävää piti vielä saada. Kun on rautalangan kanssa näpertänyt 72 irtonaista kristallia ketjuiksi ja kiinnittänyt lamppuun, tuntee itsensä voittajaksi.

Työhuone ja käytävä odottaa lattiamaalia. Piti maalata tänään, mutta migreeni yllätti ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että aivot yrittää paeta silmien kautta pihalle. Mutta yläkerta alkaa olemaan pintahommia vaille valmis. Portaissa täytyy vielä vähän purkaa. Rappujen entiset potkulaudat on niin tahmean mattoliiman peitossa, että ne on pakko vaihtaa kaikki. 

Tässä pikaesittely.

Näköala käytävältä työhuoneeseen. Huone on mallia pitkula, tuolla seinällä ei ole koskaan ollut vinttiä, mikä olisi rajannut huonetta.

 Työhuoneen perältä käytävän suuntaan. Saatiin vinttikomeroon ovi! Ei tarvinnut teettää puusepällä. Kerrankin lykästi, olin sopivasti paikalla eräässä Facebookin purkutavararyhmässä, kun siellä ilmoitettiin erilaisista ovista. On muuten hankala löytää näitä kapeita ja matalia. Kustansi 50e + 14e rahtikuluja. Puusepältä ei olisi tuohon hintaan saanut mitään. Ja onpahan aidosti vanha. Huomatkaa kauniit kirkuvanpunaiset karmit. Vaatinee ehkä uutta maalia. 

Ovessa oli vielä alkuperäinen tarra tehtaalta. Tämä on valmistettu Jyväskylässä Schaumanin vaneritehtaalla. Sieltä se on matkannut Pohjanmaalle ja lopulta meille. Asuin kaksi vuotta Jyväskylässä, eikö olekin sopivaa? Tarra olisi ollut kiva saada pieniin kehyksiin, mutta joku kissa taisi pistää sen naamaansa.

Piipun puoleisessa nurkassa on ollut muinoin toinen keittiö. Siitä ei ollut jäljellä kuin tulpattu viemäri. Joka siis nökötti tulppineen päivineen nurkassa meidän muuttaessa. Kulku tähän päähän tapahtui toiselta sivulta piippua, suoraan toisesta huoneesta.

Rappusista käytävään ja työhuoneeseen. Piipun sivulla oli alunperin toinen vessa. Tullaan ihan hyvin toimeen yhdellä ja sen vessan putkiviritelmät oli sellainen mateenpesä, että ei yhtään harmittanut raahata niitä homeisia lattialastulevyjä ulos. Vintti tuli alunperin rappusiin asti, leveys on pysynyt samana, pituus puolittui. Katon tuuletus on järjestetty muulla tavalla.

Makuuhuoneen ovi sijaitsee suoraan rappujen yläpäässä. Yläkerran neliöala on n. 50 m2. Vasemmalle tulee korkea kaide rajaamaan rappuset ja yläkerran käytävä toisistaan.

Vielä muutama päivä ja sitten meidän Remonttiloma on ohitse. Talo- ja kissavahti saapuu viikonloppuna ja me kaksi + suippokorva suunnataan pohjoiseen. Ensimmäinen pysäkki sijaitsee Savossa ja siitä jatketaan matkaa niin pitkälle kuin tietä riittää tässä maassa. Ei riitä, että menee maalle. Tämä remonttistressi vaatii tujummat lääkkeet, pitää siis mennä erämaahan.

Seuraavan kerran morjestan teitä Norjan rajalta, jos löydän jostain tietokoneen.

Kiirettä pittää

Vadelmatalossa on tapahtunut vaikka mitä. On pitänyt blogata miljoonasta asiasta, mutta kevät vaan huristaa eteenpäin, kun minä olen kyynärpäitäni myöten maalissa. Saatte nyt massiivisen sekalaisen remonttipostauksen, kun en malta jakaa useampaan.

Päästiin laittamaan makuuhuoneeseen kattopaneeleita. Paneelit tulevat nyt pitkittäin, ei poikittain, kuten yleensä on tapana laittaa. Saatiin näin nipistettyä huonekorkeutta vähän korkeammaksi, kun vinolle osalle ei tarvinnut laittaa koolauksia. Maali on puolikiiltävää Intoa perusvalkoisena. Löysimme alennuksesta muutaman sangollisen tätä poistuvaa maalia, joten hamstrasimme sen verran, että saamme varmasti maalattua kattopaneelit sillä. Ostimme pellavaöljymaaliakin, mutta yllätyin (senkin) kehnosta peittävyydestä. Laskeskelin, että olisi vaatinut ainakin neljä kerrosta ja siihen vielä useiden päivien kuivattelut päälle. Muuten varmaan oiva maali, kelpaa ensi kesänä aidan maalaamiseen, siinä hommassa kun ei tartte pitää kiirettä.

Valkoisesta laipiosta tulee vinon osuuden takia aika hallitseva ja se vähän hirvittää. Onneksi kellarissa on kuusi rullaa kirjavaa tapettia joka tasoittaa tilannetta, mutta lattiaan täytyy saada jotain väriä. Jos lattiasta tulee harmaa, huoneesta tulee ehkä liian vaalea. Olen pohtinut tilannetta, enkä osaa päättää lattian väriä. Muualle yläkertaan tulee punainen lattia, ehkä se toimisi makuuhuoneessakin. 

Ja sitten asiaan kuuluva saarna. Normaalisti rintamamiestaloissa vinot lappeet eivät ole olleet osa huonetilaa, vaan tälläkin puolella kuuluisi olla sivuvintti. Meidänpä talossa sitä ei ollut. Ja sen takia katon vuotaminen oli saanut niin pahaa jälkeä aikaan toisella sivulla, kun se ei ollut päässyt kuivamaan sivuvintille. 

Toisaalta taas olisi voinut käydä samalla tavalla kuin toisella sivulla, että vedet olisivat valuneet vintin seinää alas ja siitä suoraan välipohjaan, kerta vuotokohdat olivat olleet todella pahoja. Katon tuuletus toteutettiin nyt toisella tavalla ja osa toisesta sivusta otettiin käyttöön. Suorastaan pyhäinhäväistys, mutta päätettiin tehdä sellainen muutos, kun vinttiä ei enää tarvinnut katon kuivatustilaksi. Puolet vintistä on nyt eristettyä varastotilaa, jossa ei ole erikseen lämmitystä. Mutta muistutan kaikkia nyt siitä, että oikeasti sivuvinteillä on muukin tarkoitus kuin hukata tilaa. Jollei katon tuuletusta hoideta muuten, niillä on tärkeä rakenteellinen merkitys ja niiden käyttöön ottaminen saattaa aiheuttaa ongelmia siinä tilanteessa, että katto oikeasti tippaa jostain. Ugh.

Kuvassa näkyvä koppero on vaatehuone. Aikaisemmin vaatehuone oli tuon "alkovin" paikalla vinolla katolla ja se ei toiminut yhtään. Vaatehuoneen paikalla oli taas aukko toiseen huoneeseen. Vaatehuone varmaan jätetään raakalaudalle ja maalataan. Menee silloin pienimmän riesan periaatteella. Jos joskus alkaa ärsyttää, vedetään pinkopahvit päälle.

 Vaatehuoneessa on ovien kokoontumisajot. Peiliovi löytyi entisen vaatehuoneen oven sisältä. Koko täällä asumisen ajan koputtelin kovalevyllä levytettyä ovea ja tiirailin rungon upotuksia sillä silmällä, että siellä on taatusti nätimpi aarre sisällä. Ja olihan siellä. 50-luvulla on ollut yleistä, että vanhoja peiliovia on levytetty piiloon, kun ovat olleet niin rienaavan koristeellisia, eivätkä ole sopineet pula-ajan maailmankuvaan ja muotiin. Ovella on myös vaaleanpunainen sisarus, joka on kellarissa juureskellarin ovena. Olen rapsuttanut vanhaa maalia useamman päivän jo pois, eikä loppua näy. Joudun myös paikkailemaan vanhoja naulanreikiä, mutta eiköhän tästä vielä ovi saada. Ovesta puuttui myös karmit, mies näppäränä teki uudet. Olisi kiva tietää, mistä ovet ovat peräisin, kun ovat varmasti paljon vanhemmat kuin itse talo. Ehkä siitä samasta talosta, jonka vanhoja lahoja pärekattolautoja oli käytetty katon ruodelaudoitukseen.

Vanerinen laakaovi on makuuhuoneen ovi ja se jää lakatuksi, kerta on näin monta vuotta säästynyt maalilta. Se on minusta kaunis. Ja onneksi hyvässä kunnossa, sille ei tarvitse tehdä mitään.

 

Parin viikon takaiset plussakelit aiheutti tässä torpassa harmaita hiuksia. Meidän kellarin takaovi on betonisessa poterossa ja poteroon laskeutuu portaat. Ikävä kyllä sulien aikaan poteroon laskeutuu myös koko lähitienoon vedet. Rännin yli lötsähtelevät loskat tulee suoraan takaoven edustalle ja sulavat järveksi. Siellä on kyllä viemäri, mutta se onneton raukka jäätyy aina umpeen ja katastrofi on valmis. 

Muutama vuosi sitten kaatosateella oli tullut niin paljon vettä, että putki ei ollut ehtinyt vetämään kaikkea ja vedet olivat tulleet kynnyksen yli ja vallanneet koko kellarin. Fiksusti oven edustalle ei oltu tehty mitään, mutta pahiten kärsinyt takkahuone kyllä oli remontoitu muovilla, kipsilevyllä ja lasikuituvillalla paremmaksi.

Joku kaunis kesäpäivä meidän pitää aloittaa tämänkin asian korjaaminen piikkaamalla betonit pois ja kaivautumalla syvemmälle. Viemäriputki saa vaihtua isompaan ja takaovi saa lippakatoksen päällensä. Tehdään samaan tyyliin kuin verannan katto, jotta ei sodi tyylillisesti.

Siihen asti pidetään vesipannu kuumana ja sulatellaan viemäriä auki.

Lauantaina oli kirppispäivä. Löysin vaatehuoneeseen viisi koivuista henkaria 2,50 eurolla. Olen sen sorttinen, että haluan eroon kaikesta muovisesta, tähän lukeutuu vähän hassusti myös henkarit. Meillä ei ole muovisia paistolastoja, kulhoja tai mitään muitakaan. Minulla on menossa suorastaan yhden naisen sota muovisia käyttötavaroita vastaan.

Löysin myös Riihimäen Lasin tuoppeja 50 sentillä kappale. Olen metsästänyt näitä jo pitemmän aikaa ja meinasin kiljua riemusta, kun näin hintalaput. En harrasta oluita, mutta isot tuopit pakottavat minut juomaan tarpeeksi vettä päivän aikana.

Mukaan tarttui myös kaksi puista kynttilänpidikettä, jotka tulevaisuudessa pääsevät koristamaan takkahuonetta ja ruudullisen hameen suoraan 50-luvulta. Arvostan vanhoja suomalaisia vaatteita, niissä on parhaat materiaalit ja saumat eivät purkaudu käsiin. Samaa ei voi sanoa nykyisestä massatuotannosta. 

Nämä vanhat vaatteet myös tuntuvat istuvan minulle paljon paremmin. Kokeilin myös kahta mekkoa, jotka istuivat täydellisesti, mutta arastelin kuoseja ja värejä sen verran, että jätin ne sinne. Vaatekaupoissa alkaa vain keittämään. Jos mekko on ylhäältä sopiva, alhaalta kiristää, jos selkäkappale on istuva, kolttu ei mene kiinni.

Ehdin myös lukemaan kirjastosta raahaamaani kirjapinoa pienemmäksi. Näin salaperäisesti totean, että suosittelen kaikille.

Risuroikottimet

Meilläkin on nyt joulu. Se tuli lumen mukana.

Ja välissä on meinattu polttaa saunakin, kun kuiva puu on uusi ja ihmeellinen asia. Yläkerrasta tulee jatkuvasti laudanpätkää polttopuuksi, kun "kuivatetut" polttopuut tuolla autotallissa kasvaa sientä. Heitäpä siis kiukaaseen puuta märän mitalla ja kun sattuukin olemaan kuivaa koivulautaa, niin seuraavaksi saat heittää vettä perään. Mitään ihmeellistä ei sinällään sattunut, mutta olisi voinut, kun liekit viisti piipussa asti.

 Tänään minulla oli huutava tarve joulupuulle ja pengoin takapihan risukasasta veikeän pätkän syreeniä keittiöön.

Saa nähdä milloin talon kissaväestö päättää risukimpun olevan Yhteiskunnan Vihollinen nro. 1..

Ja eksyin vahingossa kirppikselle, jossa oli kaikki puoleen hintaan ja traagisesti törmäsin siellä näihin jokamummon ruusuverhoihin. Pakkohan ne oli kahdella eurolla mukaan ottaa. Samoin neljä metriä räsymattoa. Ja sohvatyyny.

Yläkerrassakin on tapahtunut. Kaikki seinät on levytetty huokoleijonallla ja laipiosta puuttuu enää pari levyä. Perjantaina mennään hakemaan lattialautaa, joka tulee olemaan sitä nykyistä höttöä mäntylautaa. Yläkerrassa menee pehmeämpikin, kun Taika ei pääse sinne kurvailemaan. Paksua koivulautaakin meillä on miehen vanhempien työmaalta ylijääneenä, mutta se sahattiin sopivaksi verannalle ja sisäeteiseen, jossa lattia tulee olemaan kovimman kulutuksen kohteena. Lopuista pätkistä tulee kellariin uudet rappuset, entiset ovat kirjaimellisesti entiset.

Sisälämpötila on heitellyt 16 ja 20 asteen välillä, riippuen ihan siitä, jaksaako lämmittää pannua. Meillä ei ole minkäänlaista varaajaa, joten lämpöä ja lämmintä vettä tulee tasan niin kauan, kun pannussa palaa. Meillä on siis öljy ja puu samassa, mutta öljyä hölähti viime talvena yhden kuukauden aikana 700 eurolla, joten tänä syksynä päätettiin, että öljyä ei käytetä tippaakaan. Lämmitys hoituu priketeillä, joita on nyt mennyt kaksi pakettia päivässä ja olohuoneen takka tuo lisälämpöä. En tiedä onko yläkerran eristäminen auttanut näin paljon vai onko itse tottunut viileämpään, kun viime talvena tähän mennessä oltiin poltettu jo kaksi lavallista prikettejä ja nyt on vieläkin menossa ensimmäinen. Tulevaisuudessa lämmitysasioita pitää pohtia vähän tarkemmin, mutta toistaiseksi pärjätään tällä systeemillä.

Kellariin ostettiin öljytäytteinen lisälämmitin, takkahuone on eristetty, mutta siellä ei ole lämmitystä. Kodinhoitokoppi on samassa tilassa ja pyykkien kuivattaminen  13 asteessa on vähän vaivalloista. Takkahuoneen takkaakin toki lämmitetään, mutta koska se ei ole varaava, hyöty on aika lyhytaikainen.

Antaa talven tulla vaan, kyllä me pärjätään. Ikkunat ovat kyllä edelleen teippaamatta, huomenna yritän tosissani.

Varsinaisia talviomppuja

Talvi yllätti puutarhurit. Olisihan ne kai voinut jo kuukausi sitten kerätä, mutta hyvin tuntuivat puussa viihtyvän, joten sinne jäi kunnes..

Vaikuttavat edelleen ihan säilöttäviltä, vaikka kuori oli mennyt vähän hassuksi.

Ja meillä on ollut täällä jo kaksi viikkoa draamaileva tyttömuutti, jonka kolmannet juoksut ovat olleet varsin tunnerikkaat. On kiukkuiltu, oltu huomionkipeitä ja nyt on se vaihe, kun kaikelle pitää ulvoa ja masentaa. Ja se masentaa erityisesti, kun joutuu pitämään housuja. Ekoina päivinä syötiin kaksista pöksyistä kuminauhat ja nyt keskiviikkona käväisi koiramainen mahatauti, joten enempiä kertomatta uudet pöksyt meni tehopesuun ja askartelin niksipirkkamaisesti vanhoista boksereista juoksuhousut. Kai tää nyt menee semmoiseen DIY osastoon?

"Masentaa."

Ja meillä on verannalla matto! Kirppikseltä 7 eurolla, ei paha. Vaatii pesua, mutta menee hyvin talvella tuossa, sotkeutuu kuitenkin. Ihan sitä silmällä pitäen, jos meillä on parin kuukauden päästä yläkerrassa makuuhuone, olisi kiva jos olisi jotain lämpöisempää lattialla, ettei tarvitse varpaitaankin jäädyttää vilahtaessa aamulla alakertaan.

 

Lattia on vaan oviin verrattuna niin korkealla, että joutuu kikkailemaan, että oven saa auki matonkin kanssa. Jos ensi keväänä saisi kiskaistua nuo repeilleet linoleumit, levyt ja raakalaudat pois ja saisi lautalattian tilalle, olisin onnellinen.

Ja viime viikolla meillä nautittiin eksoottisia herkkuja suoraan tuubista. Ei pitäisi koskaan unohtaa rasvoja mihinkään koiran ulottuville. Kaikki voiteet on ihaninta herkkua, vaikka harvoin sitä pääsee kokonaista tuubillista nauttimaan.

Laiska sisäkkö

Tällä rouvalla on kaksi päivää vapaata, mikä tarkoittaa siivouspäivää. Tänään on siivouspäivä. Oli siivouspäivä. Olen suhteellisen ahkerasti onnistunut siistimään keittiötä, sitten sotkemaan sitä ja taas siistimään ja jopa lämmittämään takkaa. Hain kaksi viikkoa narulla riippuneet pyykit kellarista hengailemaan sängylle, mistä ne todennäköisesti vihdoin kahden viikon päästä osaavat vaatekaapin kuvatukseen ja pahvilaatikoihin. Mutta. Sitten tuli eteen se, että pitäisi mennä ripustamaan pyykkejä kuivumaan. Joten keitin kahvia ja päätin päivittää blogia. Ihan loogista.

Ei mulla ole varsinaisesti mitään asiaa, pitää vaan vältellä hetki niitä pyykkejä. Ja meidän olohuoneessa on ollut kohta vuoden päivät uusi matto. Ja seinällä pari kuukautta jopa taulu. Kirppikseltä löytyi pari kivaa tarjotinta, jotka pitää luonnollisesti laittaa tännekin. Hyviä syitä vältellä pyykkejä.

  

Olen haaveillut sievästä senkistä, jonka päälle voisi laittaa hopeatarjottimen ja kynttilöitä. Nyt on hopeatarjotin ja pari muuttolaatikoista kaivettua vanhaa tuikkua ja ehkäpä messinkinen riikinkukkotarjotin. Mutta ei sitä senkkiä. Joten hopeatarjotinkin piti saada sohvapöydälle, missä messinkinen jo oli. Joten pienempi meni isomman sisään ja nyt sohvapöydällä on tarjotinläjä, joiden väliin piti vielä tunkea paloturvallisesti pitsiliinakin.

Jotkut mua paremmin tuntevat ihmiset tietää, että mulla on hillitön fiksaatio riikinkukkoihin. Minä vielä jätin tämän tarjottimen kirppikselle ja kun se vei yöunet, miehen piti käydä se seuraavana päivänä nappaamassa mukaansa.

Onnistuin löytämään olohuoneeseen harmaan maton, jossa ei näy ainutkaan kuraläntti, karva tai hiekka. Matto näyttää ihan samalta, oli se sitten imuroitu viisi minuuttia tai viisi päivää sitten. Normaalistihan meillä on jo seuraavana päivänä hiekkaa ja karvaa nurkat täynnä. Tämä on kätevin matto ikinä. Ja kun sitä imuroi, imuri vaan rohisee ja kolisee, kun se imee näkymättömät hiekat pois. Kuvan malamuutti käyttää sitä myös ruokalappuna luuta järsiessään, eikä siihen tartu edes veri. Se on oikeasti kätevin ominaisuus koiranomistajan matossa :D

Kuvassa oikealla pilkottaa nojatuoli, joka ei oikeasti ole siinä. Sen ei kuulu olla, mutta se on. Nemi myös käyttää sitä yleisenä raapimispuuna, joten tuolin sisälmyksiä leviää säännöllisin väliajoin pitkin taloa. Joskus mä vielä verhoilen sen ja toisen samanlaisen nojatuolin keltaisella sametilla.

Sohvapöytä on muuten vaeltavaa sorttia malamuuttitaloudessa, vaikka sen tyrkkii keskelle, se on aina jossain muualla, kun neidin pitää päästä pöydän alle nukkumaan ja herätessään se kantelee pöytää muutamia senttejä aina mukanaan. Sohvapöydällä on myös kulho, johon piilotetaan yöksi kaikki mikä menee rikki pudotessaan lattialle. Tämä kaikki siis Nemin takia. Eräänä yönä kyseinen Kiukku-Kissa jäi kiinni punnertaessaan kahvinkeitintä keittiötason reunaa kohti.

Ja sitten onneton kuva taulusta. Meillä on kahdella seinällä ikkuna ja suoraan vastapäätä käytävä verannalle, joten taulun lasi heijastaa valoa jokaisesta suunnasta. Tämän parempaan en pysty. Kartta on kiikkunut kotikotona ullakon seinällä vuosikaudet. Nappasin sen joskus sieltä mukaan ja viimein se sai kehykset, kun siskoni oli heittämässä vanhaa taulua roskiin. Taustapaperiksi laitoin tapetista jääneitä suikaleita reunoihin.

Olohuone alkaa pursuilla kullankeltaista ja oranssia, mutta ei se varmaan haittaa. Lattialla oleva kori oli Taikan lelukori, nyt siinä on myös lehtiä. Vinkuvat ja likaiset skunkit ja muut tulee ihan hyvin toimeen Avotakkojen ja Divaanien kanssa.

Nyt voisin ehkä harkita niitä pyykkejä.

Se riivatun keittiö

Jotain kun tarpeeksi kauan tuijottaa, se alkaa häiritsemään. Tuumailin teetä juodessa, että keittiöremppaan on aikaa ehkä joskus kahden vuoden päästä. Aikaisintaan. Sitä ennen on hoidettava pakolliset korjaukset, mutta mikäpä minua pidättelee tekemästä jotain pientä muutosta. Mäntypuiset kaapinovet saavat lähiviikkoina maalia ja uudet kahvat. Sama koskee meidän kärsinyttä ruokailuryhmää. Ehkäpä tätä keittiötä jaksaa katsella sen jälkeen vähän pidempäänkin, kuin sen pari vuotta.

Ja näistä se ärsyyntyminen lähti:

Maissintähkiä. Maissintähkiä laatoissa. Mun keittiössä. Oikeesti.

Aloitin Operaatio Keittiön Piristyksen (OKP) jo eilen kirppiksellä käydessäni, kun löysin aivan ihanat retroverhot 8 eurolla. Ne ovat vielä vähän lyhyet, mutta käänteissä on varaa pidentää reilusti. Kuka nyt voisi vastustaa turkooseja unikkoja (ei Marimekkoa) ja vanhaa laadukasta pellavaa tuolla hinnalla. En minä ainakaan.

Huono kurkistus iltahämärässä

Tällä naisella on taas päämäärä. Vaikka järkyttäville muovitapeteille, muovimatolle, katon 90-luvun puujäljitelmä halltexille ja monille muille asioille en saakaan vielä tehtyä mitään, niin ainakin saan yleisilmeen paljon siistimmäksi.

Esitin asian miehelle ja se totesi rivien välistä "Enpä mä voi sua estääkään". Eli saan sählätä ihan luvan kanssa. Kukahan siirtäisi jääkaapin kolostaan, johon se piti väkivalloin kahden miehen voimin tunkea, koska minä haluan sen tilalle avohyllyjä..

Hot or not?

Sisäinen väriperverssini huusi "Huraa!" nähdessään nämä verhot Kontissa. Aikani siinä pyörittelin, mallailin, raahasin niitä tiiviisti mukanani, palautin kerran paikalleen, hain ne uudelleen raahattavaksi ja lopulta kiikutin kassalle.

Pääsin lopulta kotiinkin niiden kanssa, kun ensin toheloin kahteen kertaan bussiaikataulujen kanssa, missasin kaksi vuoroa ja luuhasin keskustassa kaksi tuntia pitempään, kun oli tarkoitus. Mutta ei kai se ole niin justiinsa vapaapäivänä ja sillä aikaa löysin kannellisen, loistokuntoisen Karhulan purkinkin.. Mutta! Ne verhot. En osannut vielä bussimatkallakaan päättää, että onko ne hirveän rumat vai hirveän hienot. Heti kotiin päästessä riisuin valkoiset pitsilakanat ikkunoista ja ripustin retrottaret tankoihin. Ai että. Pidin pitsilakanoistakin, mutta jotenkin ne oli liian valkoiset. Viimeksi eilen mietin, että olohuone voi olla hienon leidin kartanohuone tapetteineen ja retrot voi tunkea muihin huoneisiin, mutta näköjään nämä laittoi pasmat niin sekaisin, että ne vaan oli pakko saada tuonne. Keltaisen ja violetin yhdistelmä kutkuttaa. Verhoissa on ruskeaakin ja osa keltaisista taittaa oranssiin. Ja vasta viikko sitten vannoin, että oranssi on sellainen väri, että sitä ei kyllä ainakaan ikinä tule. Koskekoon se porkkanaoranssia edelleen. 

Vähän hirvitti, että miten kaksi voimakasta kuviota sopii toisiinsa, kun tapetit itsessäänkin on niin koristeelliset. Tykkään, toimii! Toiset verhot maksoi 16 euroa ja toiset 14 euroa, johtuen siitä, että ne ovat oikeasti lyhyet verhot. Sopivaa, että meillä on sohva ikkunan edessä, toisten verhojen vajaa pituus ei haittaa yhtään. Kivempi vaan, eivätpähän kerää villakoiria sohvan takana. Hyvän kuvan saaminen oli haasteellista. Tuntuu, että kaikissa kuvissa värisävyt on ihan haitarista, mutta ehkä noista jotain iloa on.

Löysin myös kivan kankaan samoissa värisävyissä, josta on tarkoitus tehdä sohvan pyöreisiin tyynyihin uudet päälliset. Tyynyt on ostettu Ellokselta ja kangas on jotain vuorikankaan tapaista ja todella helposti reikiintyvää =  maailman ärsyttävin materiaali.

Vessaremontti on siinä vaiheessa, että vessassa on lattia ja vesieriste sudittuna. Valmista vessaa saa odottaa vielä jonkin aikaa. Valmistumista odotellessa voi ihastella putkimiehen 1048 euron laskua, jonka eräpäivä on tässä kuussa. Työtuntien hinta ei yllättänyt, mutta pannuhuoneelle laitetut viemärin läpivientimansettien hinta oli jotain järjetöntä. Halvatun rempulat maksoi 400e. Kaksi palomansettia. Vielä vesijohdot pintavetona ja sen jälkeen meidän ei toivottavasti tarvitse rahoittaa putkimiestä ennen kesää.

Edit. Myönnetään, verhot näyttää kuvissa tapetin kanssa täydeltä sekamelskalta. On ne oikeesti hienot luonnossa :D

Löytöjä ja päättämisen vaikeus

Ehdin eilen ekaa kertaa paikallisille markkinoille. Lähdin etsimään puunkantokoria ja sellaisen myös löysin. Enää ei tarvitse kantaa puita Citymarketin muovikassissa :D

Kuten kuvasta huomaa, saimme mosaiikit lattiaan ja jopa listankin. Vähän pitäisi vielä rappauksia korjailla maalilla (kuvasta huomaa senkin..). Laatta on mustaa ruskeilla "läiskillä", mutta en tiedä huomaako sitä kuvasta, jos ei osaa etsiä.

Olen taas tuskaillut tapettien kanssa. Halusin aikaisemmin tätä vaaleaa lintutapettia, mutta tietysti lempimallistooni oli tullut ihanaa sinistä kukkatapettia linnuilla, joten nyt en enää tiedä kumpaa haluan. Hintaeroa noilla ei ole kuin 3 euroa, joten sitäkään ei ole järkeä käyttää perusteena. Jos laittaisin tummansinistä, sitä tulisi varmaan vain yhdelle seinälle ja loput tulisi valkoista paneelia. Lipaston, peilipöydän ja yöpöydän maalaisin silloin samalla sinisellä.Samaa tapettia saisi myös vaaleana, mutta menee ehkä liian tyttöilyksi. Mies tosin sanoi, että ihan sama. Sininen on jotenkin rouheempi.

Louis Body

Seinäruusu.fi

Seinäruusu.fi

Ja muutin varmaan kuudennen kerran mieltäni verannan suhteen, haluan sinne nyt vain paneelia, eikä ollenkaan tapettia. Yritin ajatella käytännöllisesti. Koira, kurakelit, pieni ravistus sisälle tullessa, paperitapetissa roiskeita, hampaitaan pureva emäntä.. Ei. Paneelit malataan vaaleanharmaalla. Naulakkoseinän voisi maalata jollain kirkkaalla värillä ehkä.

Kävin ostamassa kassillisen siemeniä ja taimikuppeja. Nyt pitäisi vielä innostua laittamaan ne multiin. Kasvihuonetta ei varmaan saada ensi kesänä tehtyä, mutta kasvimaan ajattelin kääntää. Leikkasimme omenapuutkin sunnuntaina ja eilen tervasin isoimmat leikkausjäljet. Vanha omenapuu oli kyllä niin retuperällä, että sitä joutui aika rankasti karsimaan. Toivottavasti se jää henkiin, kun on muutenkin jo aika laho.

Koirakin osallistui tervaamiseen, kiriskeli ja hinkkaili itseään omenapuuta vasten, kun silmä vältti. Ihme kyllä puhdistui aika vaivattomasti..

Täällä minä vaan suunnittelen ja muutan mieltäni. Kuka tietää, millaiset seinämateriaalit tulee mihinkin. Oon pahimmanlaatuinen tuuliviiri ja innostuja. Ai niin! Rautakaupasta lähti mukaan Uulan lattiamaalia ja sävy oli Sade. Onnistuin päättämään sentään jotain..

Tipuset

Löysin maailman suloisimmat pippuri- ja suolasirottimen kirpputorilta. En ole aivan varma, otanko nämä käyttöön, vai tuleeko näistä vain sievä yksityiskohta jonnekin.