keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Se riivatun keittiö

Jotain kun tarpeeksi kauan tuijottaa, se alkaa häiritsemään. Tuumailin teetä juodessa, että keittiöremppaan on aikaa ehkä joskus kahden vuoden päästä. Aikaisintaan. Sitä ennen on hoidettava pakolliset korjaukset, mutta mikäpä minua pidättelee tekemästä jotain pientä muutosta. Mäntypuiset kaapinovet saavat lähiviikkoina maalia ja uudet kahvat. Sama koskee meidän kärsinyttä ruokailuryhmää. Ehkäpä tätä keittiötä jaksaa katsella sen jälkeen vähän pidempäänkin, kuin sen pari vuotta.

Ja näistä se ärsyyntyminen lähti:


Maissintähkiä. Maissintähkiä laatoissa. Mun keittiössä. Oikeesti.

Aloitin Operaatio Keittiön Piristyksen (OKP) jo eilen kirppiksellä käydessäni, kun löysin aivan ihanat retroverhot 8 eurolla. Ne ovat vielä vähän lyhyet, mutta käänteissä on varaa pidentää reilusti. Kuka nyt voisi vastustaa turkooseja unikkoja (ei Marimekkoa) ja vanhaa laadukasta pellavaa tuolla hinnalla. En minä ainakaan.

Huono kurkistus iltahämärässä
Tällä naisella on taas päämäärä. Vaikka järkyttäville muovitapeteille, muovimatolle, katon 90-luvun puujäljitelmä halltexille ja monille muille asioille en saakaan vielä tehtyä mitään, niin ainakin saan yleisilmeen paljon siistimmäksi.

Esitin asian miehelle ja se totesi rivien välistä "Enpä mä voi sua estääkään". Eli saan sählätä ihan luvan kanssa. Kukahan siirtäisi jääkaapin kolostaan, johon se piti väkivalloin kahden miehen voimin tunkea, koska minä haluan sen tilalle avohyllyjä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti