Täällä ollaan. Keittiölle ei ole tapahtunut mitään, mutta olen mm. katsellut käytettyjä vetimiä, jotka voisin maalata. Kattoremontti alkaa lauantaina, ellei sada kaatamalla. Aikaa on varattu seuraavat kaksi viikkoa, joista ensimmäisen aikana se olisi tarkoitus saada valmiiksi ja toisen aikana olisi tarkoitus pitää lomaa.
Yläkerran purkamisessa ollaan edistytty sisempien pahvien repimiseen. Alta löytyneet sisemmät raakalaudat oli lahoja useammasta kohtaa ja vettä on tullut toiselta lappeelta vielä enemmän sisälle, kuin toiselta. Kysymys kuuluukin, mihin se vesi on ulompaa pahvia myöten valunut. Ehkäpä jonnekin ulkovuorauksen sisään, mutta se saa olla sitten seuraavan kesän murhe.
Hyvästelkää vanha katto, kohta se lähtee.
Kaunis, eikö?
Mutta onhan meillä jotain nättiäkin pihalla. Pionit kukkii ja rötköttää tukiensa varassa. Kauniit kukat, mutta koko puska leviää tuhanteen ilmansuuntaan, kun kaikki avautuvat.
Olen intoillut kesän ensimmäisistä kanttarelleista siihen malliin, että lähden kanttarellikoiran kanssa kohta metsään. Meidän neiti on kovin innoissaan metsäreissuista, kun heinikossa rapisee kuvitellut ötökät ja varmasti myös oikeatkin. Jokaiseen puskaan on pakko hypätä tassut edellä, siitä viis, että emäntä kökkii hihnan toisessa päässä keräämässä sieniä. Senhän voi aina nykäistä mukaansa, vaikka se jotain rumaa ääntä pitääkin sen jälkeen, kun on hetken kierinyt kanervikossa koiran perässä. Taika painaa 28 kg ja malamuutin innolla se kökkivä emäntä ei paljon vauhtia haittaa.
Tokihan siellä oli kauriin kakkaa maastossa. Itseasiassa taisimme sienestää niiden lepopaikalla.
Viattomuuden perikuva?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti