Välieteinen ja mahdottomuuksia

Nyt saatte kuulla tylsän tarinan meidän välieteisestä, jota olen ruokailuhuoneen ohella vältellyt suunnilleen siitä asti, kun muutimme tänne.

Se on tila, josta kävellään läpi laput silmillä, koska se on alkujaankin ollut aika hirveä ja keskeneräiset remontit ja "pitäisi" -listalla olevat askareet ovat tehneet siitä vielä hirveämmän.

Välieteisestä kuljetaan verannan kautta yläkertaan ja ulos, sieltä mennään myös kellariin, keittiöön ja olohuoneeseen. Sijaitseepa sen saman käytävänpätkän varrella myös vessa. Se on toiminut tähän asti myös ulkovaatteiden säilytystilana, johon se on ollut turhan pieni ja huonosti varustettu.

Tässä nurkkauksessa on tähän asti sijainnut naulakko. Ohessa myös kulku keittiöön, jonka oviaukko on ollut vessan remontista asti kaventunut, koska "pitäisi" -listalla on myös keittiön oviaukon siirtäminen puolella metrillä (Johon ei sillä remonttikerralla enää ryhdytty, kun yläkerran hometilanne heitti sen tärkeysjärjestyksessä viimeiseksi.). Vessaa laajennettiin hieman isommaksi, koska vessaan ei kirjaimellisesti mahtunut. Rintamamiestalojen vessat ovat yleensäkin pieniä, mutta vajaa kaksimetrisellä miehelläni meni hermot, kun ei mahtunut vessaan istumaan kuin vinottain.
True story.

Vessan ulompina seinäkerroksina on ollut tähän asti väliaikaisesti lastulevyt. Välieteiseen piti ensin tulla tapetit vanhojen kovalevyjen päälle, mutta tässä nelisen vuotta kuraisen koiran kanssa elettyämme tulimme siihen tulokseen, että tapetit eivät kestäisi yhteiseloa rapasorsan kanssa.

Seuraavaksi piti vaan maalata vanhat kovalevyt, mutta sitten havaitsimme, että naulakkonurkkauksen seinän sisällä ei ilmeisesti ole mitään eristeitä kylmyydestä ja onttoudesta päätellen, joten ainakin yksi seinä menisi purkuun. Yläkerran portaikkoa purkaessa kävi ilmi, ettei portaikon ja välieteisenkään seinässä ole eristeitä ja portaiden takia sitä ei pystytty myöskään eristämään siltä puolelta. Joten purkuun menee kaikki. Seinän sisällä käy verannan puolelta niin hirveä viima, että ei ole paljon vaihtoehtoja. Kattohan purettiin jo vessaremontin yhteydessä, kun siinä kasvoi muutama innokas lahottaja ja home paneelin alla piilossa.

Olemme nyt tykästyneet verannan mukavanhaan lakattuun paneeliin ja kerta paneelia jäikin yksi paketti, olemme nyt päätyneet taas epäortodoksiseen ratkaisuun perinnekorjaamisen kannalta, eli emme korvaa vanhoja kovalevyjä uudella samanlaisella kovalevyllä, vaan laitamme tilalle lakattua sisarpaneelia.

Ja kyllä. Meillä on kissaluukku seinässä. Talon ostamisen jälkeen olimme jossain vaiheessa jo kääntämässä portaitakin, että kulku yläkertaan tulisi välieteisestä eikä verannalta, mutta siinä olisi ollut ihan hirveä homma ja kellarin portaikko olisi muuttunut vähän turhan ahtaaksi. Kissojen vessa taas ei mahdu alakerrassa mihinkään, joten yläkerrasta on tullut kissojen valtakunta ja kulku sinne käy pienestä reiästä seinässä. Talon seuraavat omistajat saattavat tuota manata, mikäli itsellään ei ole kissoja, mutta ajateltiin jättää talteen vähän paneelia, jolla reiän saa umpeen halutessa.

Ja sitäpaitsi, pitäähän meidänkin noudattaa perinteitä ja jättää ainakin yksi mahdoton viritelmä seuraaville ihmeteltäväksi.

Tätä kirjoittaessani mies on rakentanut välieteiseen väliaikaisia sähköviritelmiä, koska kävi ilmi sellainenkin asia, että välieteisen kanssa on samassa sulakkeessa koko keittiö ja ulkovalotkin. Ja keittiöstäkään ei ole tähän päivään mennessä löytynyt jakorasiaa. Sen pitäisi olla lain mukaan näkyvillä, mutta se on keittiön katon *sisällä*. Purimme keittiöstä kattopanelointia välieteisen oven yläpuolelta, jossa oletimme jakorasian olevan. Eipä ollut ei. Johdot vie jonnekin keskelle keittiön kattoa. Se on siellä jossain, eikä tällä hetkellä kiinnosta purkaa koko keittiön kattoa, niin pitää vähän siirrellä pistorasioita oven siirtämisen takia.

Että nyt ollaan kyllä jännän äärellä. Kun keittiön remontti alkaa, niin järjestän vedonlyönnin jakorasian sijainnista.

Vanhaa matkimassa

Lattian sävy ei onnistunut. Maalista piti tulla melkein musta, mutta tuli harmaata, Ja nyt se taittaa siniseen. Pitää maalata keväällä uudestaan.

Koska netistä ei löytynyt ohjeita vanhan rintamamiestalon tummuneiden paneeleiden matkimiseen, annan ohjeet seuraavalle tässä. 

Nämä paneelit ovat kuusta, joten männylle saattaa joutua hakemaan sävyä uusiksi. Ensin hiotaan röpelöt pois. Eivät näytä kivalta maalatussa ja vielä vähemmän lakatussa.

Hiomisen jälkeen pyyhitään pölyt pois ja samalla kostutetaan pinta vesipetsiä varten. Ensimmäinen kerros on Herdinin vesipetsiä sävyä "Teak.". Toinen kerros vedetään myös kostealle puulle, mutta tässä vaiheessa sävy vaihtuu "Kirsikkaan". Vesipetsi nostaa puusta karvoja pystyyn, joten ennen lakkaamista puun pinta harjataan tai hiotaan kevyesti.

Viimeiseksi kolme kerrosta venelakkaa päälle, itse käytimme Uulan venelakkaa.

Ja huom.
Kostealla pyyhkiminen on oikeasti tärkeä vaihe. Vesipetsi ei levity kunnolla kuivalle puulle ja lopputuloksesta tulee laikukas.

Tarina sisarpaneelin sävyttämisestä

Sarkasmi- ja kiukkuvaroitus.

Tässä on nyt kohta kaksi kuukautta vehkeilty Herdinsin värikarttojen kanssa (ja jos kyseisen firman edustaja joskus eksyy tänne, niin ihan vaan tiedoksi, että teillä on liikkeellä kaksi eri värikarttaa vesipetsille. Liikkeisiin toimitettu, puumalleihin sudittu värikartta ja paperinen värikartta, jotka eivät ole keskenään millään tavalla verrattavissa. Se muuten syö pientä ihmistä ja paljon. Kannattaisi myös mainita värikartoissaan, että montako kerrosta litkua sävyn saamiseen on käytetty.). Sävyn valitsemiseen kyseisistä värikartoista voi käyttää sitä normaalia metodia, eli katselee ja vertailee, tai sitten toista keinoa, joka on varmasti ihan yhtä toimiva. Laita kartta lattialle, käänny, ota kolme askelta eteen, heitä sokkona vapaavalintainen objekti sävykartan suuntaan ja toista, kunnes osut sävykartalle.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että vattuuntuneina olemme ostaneet yhtä laatua ja sutineet sillä jo puolet paneeleista ja todenneet, että vatuiks meni. Varalta testattiin yhteen tuplakerros. Kokeilleet myös toista sävyä ja todenneet siitäkin, että vatuiks meni sekin. Ja kun petsin päälle tuleva lakka vielä taittaa sävyä keltaiseen, niin aletaan olemaan jännän äärellä. Kuvassa oleva pieni pala on 50-luvun puretusta paneelista toisaalta, josta olemme katsoneet vähän mallia, mutta tuo ei ole aivan se, mitä olemme hakemassa. Hakusessa on vähän vähemmän oranssia. Reunimmaiset pätkät ovat samaa, toisessa vaan tuplakerros. Ei uskoisi.

Alan olemaan siinä mielentilassa, että ammun paneelit kuuhun ja maalaan verannan seinässä olevat raakalaudat valkoisella ja hymistelen tekohymy naamalla, että kyllä nyt on mukavaa.

Seuraavaksi sekoitellaan kahta keskenään, rukoillaan olemattomia jumalia ja laitetaan silmät kiinni. Onneksi tulee talvi, eikä verannalla ole vieläkään sähköjä, niin totuus paljastuu vasta keväällä.

Menen peiton alle piiloon.

Lahovaurio osa 8475384.

Verantaa on nyt purettu vielä vähän lisää.

Ja parin seinän alajuoksut näyttää tältä.

Ei hyvä juttu ollenkaan.

Nyt sitten pohditaan, että luotetaanko siihen, että juoksut eivät saa enää korjausten jälkeen kosteutta mistään ja vaan tuetaan jollain virityksillä vai puretaanko ulkovuorauskin ja vaihdetaan alajuoksut jonkun tunkin avulla, mikä on ihan hirveä homma. Eivät ole onneksi läpilahot ja tuo on pahin kohta, mutta vähän huolestuttavaa kyllä. Näiden esiin kaivaminen vähän jännittikin, kun kaikki puru lattiassa oli ihan paakuilla ja mustaa. Palasista koottu rikkinäinen linoleum oli ilmeisesti saumoistaan päästänyt niin paljon kosteutta alapohjaan vuosien aikana, että tulos oli tämä. Muutama lattiavasakin pitää vaihtaa, mutta ne ovat pikkujuttuja tähän verrattuna. Kulmauksen puolella alajuoksujen alta oli selvästi sivelty bitumilla, mutta näiden alta ei, sekin on varmasti vaikuttanut. Kosteus kiipeää sokkelia pitkin ylöspäin. Ääh. Pitää miettiä.

Veranta

Kesäloma alkoi ja niin alkoi verannan remonttikin.

(Oikea ovi vie yläkertaan, vasen keskikerrokseen)

Seinien sisältä ei löytynyt ihmeempiä yllätyksiä. Katolta oli tullut vettä, kuten ajateltiinkin, mutta koska seinien sisällä ei ole ollut eristettä, kosteus on päässyt kuivumaan. Tuo nurkka taas, mikä kääntyy vasemmalle kulman taakse, toi pienen yllätyksen. Lattian puruja ei voi käyttää uudelleen. Meillä oli ollut alivuokralainen, joka oli tehnyt ison pesän lattian alle. Aina välillä varannalla on haissut ihan rehellisesti huussilta ja olen yrittänyt paikallistaa sen lähdettä löytämättä sitä. Selvisipähän sekin, kun seiniä avatessa vastaan iski ihan järjetön lemu.

Lattian päällimmäinen kerros oli revennyttä linoleumia ja se oli liimattu kovalevyyn. Kovalevy oli aivan homeessa alapinnasta, samoin alla olleet laudat, joiden välistä kasvoi valkoista höttöä. Lautojen repiminen paljasti jonkun jyrsijän pesän, mikä oli homehtumisen syynä. Kaveri oli niin innolla pissaillut pesänsä viereen, että home oli riehaantunut ihan kunnolla kosteudesta. Opetus tämäkin. Jyrsijät voivat pissaillessaan saada aikaan kosteusvaurion ja hometta. Purut siis lähtee metsään maatumaan, harmi. Ekovillaa tilalle.

Seinän pystytolpat ovat tuollaiset ohuet laudat, joita on jatkettu. Mutta pystyssä on edelleen. Oletimme, että seinässä ei ole muuta kuin ulkovuoraus ja sisäpuolella ollut kovalevy, mutta olipas sentään vaakalauta ulkovuorauksen sisäpuolella.Ostimme sitä varten runkoleijonaa, minkä piti tulla korvaamaan puuttuva laudoitus, jottei eriste tulisi ihan ulkovuorausta vasten. Periaatteessa sitä ei olisi tarvinnut, mutta kerta ostettiin, niin pakkohan ne on hyödyntää jotenkin. Laitamme ne siis silti. Tolppien kylkiin tulee kapeat rimat, joihin puukuitulevy tulee kiinni. Kuvassa pari levyä väärinpäin, kun sahaajalle tuli hahmotushäiriö, mutta ei haittaa. Ulomman vaakalaudan ja puukuitulevyn väliin tulee nyt siis pieni tuuletusrako. Ei siitä haittaakaan ole. Levyä vasten tulee Ekovillaa, sen päälle paperi ja sisäpuolelle raakalauta, jonka päälle vielä panelointi. 

 Sain jo lattiamaalinkin hankittua. Lattialaudat ovat olleet odottamassa jo pari kesää. Saatiin muiden remonteista ylijäänyttä paksua koivulautaa. En malta odottaa valmistumista. Saadaan vihdoin ulkovaatteille jokin säilytystila. Värejä puntaroin vieläkin. Lattiasta tulee todella tumma harmaa. Periaatteessa haluaisin lakata seinäpaneelit vanhaan malliin, toisaalta olisi vaan helpointa, jos ne maalaa.  Alunperin seinät ovat olleet valkoiset, sen jälkeen sairaan vaaleanvihreät ja sitten kellertävät. Paneeli tulee olemaan samaa mitä yläkerran portaikossakin.

Verannalla ei ole ollut kuin yhdet pokat ikkunoissa, eikä sisemmille ole ollut edes huulloksia. Mies testasi pari kertaa ja tultiin siihen tulokseen, että saadaan tehtyä huullokset ihan itse. Tulevaisuudessa uloimmista pokista tulee sisäpokat ja ulkopokiksi teetetään puusepällä uudet tippalistalliset pokat. Vanhoissa ei ole niitäkään ja veden kulkeutuminen rakenteisiin on mahdollista, etenkin kun pellityksetkin on tehty vähän niin ja näin. Nekin pitää ehkä tämän kesän aikana korjata.

Tein uuden kukkapenkin ja siirsin siihen vanhasta umpeenkasvaneesta kasveja. Pitää siirtää vielä muutama kasvi, kun ilmat taas vähän lämpenee. Pakkasyöt eivät ole kohdelleet kasveja hellästi. Toinen särkynyt sydän paleltui ja viime kesänä siirtämäni akileijat eivät selvinneet talvesta hengissä. Päätin tehdä ihan reilun kohopenkin, kun maaperä on niin kuiva. Ympärille tulee vielä kiviä.

Loman alkaessa tehtiin sopimus, että mennään joka yö nukkumaan viimeistään kello 24 ja jokaisena päivänä pitää liikkua jotenkin muutenkin, kuin koiraa lenkittämällä. Toistaiseksi se on onnistunut. Meillä on jopa oma joogaohjaaja.

Tässä varmistetaan, että emäntä ei yritä huijata ja ole liian leveässä asennossa.

Ja tässä taas huolehditaan, että asennossa pysytään ainakin viiden hengityksen ajan.

Kysymyksiä

Yläkertaan pitäisi rakentaa kaide ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että mitään muuta ei tapahdu, ennen kuin kaiteelle on runko.

Nyt kysynkin mielipidettä asiasta tolppa (pylväs kuulostaa aivan liian mahtipontiselta, tolppa siis.). Olin alkujaan sitä mieltä, että tolppa tulee, mutta nyt olen vähän kahden vaiheilla.

Tässä kaunis ja havainnollistava photoshoppaus:

 

 

 

Kaiteeseen ja mahdolliseen tolppaan tulee panelointi. Alkujaan tuossa oli vinttiä ja puolen metrin pätkä siksak metallikaidetta, joka oli kiinni lattiassa kahdella ruuvilla ja liimalla, ja se oli hakattu vänkyräksi. Periaatteessa olisi ollut hauska laittaa sellaista koko matkalle, mutta olisi pitänyt teettää ja nyt tuohon kaiteeseen saa pistorasian nurkkaan. 

Tämä oli fiksuin vaihtoehto, mitä keksittiin. Saisihan niitä kaikenlaisia valmiita sorvattuja kaiteita, mutta ei ne oikein tunnu meidän taloon sopivilta. Liian hienoja. Ne on just niitä sellaisia, joista sanotaan että niissä on pylväitä. Ja tässä on sitä itse tekemisen meininkiä, mitä tämän ikäisissä taloissa kuuluukin olla.

Ja nyt tuohon saa vaikka jonkun lipaston. Tai todennäköisimmin siihen tulee arkku, johon tulee kissojen hiekkalaatikko sisälle, koska sille ei ole mitään muutakaan paikkaa missään. Vessaan ei mahdu, verannalla ei voi talvella pitää ja kaikkiin muihin paikkoihin pääsee koira. Kissat eivät jostain syystä arvosta vessatoimitusta kyyläävää päätä. Enkä minä sitä kissankakan napostelemista.. 

Millaisia vessaviritelmiä teillä muilla koirallisilla /  koirattomilla kissatalouksilla on? Ärsyttää kyllä, kun sitä hiekkaa kulkeutuu sitten makkariinkin ja uskoin päässeeni siitä eroon tässä kodissa, mutta turha luulo. Pellettien sahanpuru ei kulkeudu, mutta meidän herkkä herra Loki ottaa siitä jostain syystä hirveän stressin ja alkaa mielenosoituksellisesti tekemään kaiken jonnekin muualle jonkun ajan päästä.

Entä millaisia kaiteita teillä on vastaavissa paikoissa? Haen erityisesti rintamamiestalojen kaideratkaisuja, mutta muutkin kelpaa.

Arkea

Makuuhuoneen seinien pohjatyöt on melkein tehty. Tehtiin huokolevyille kaksi esiliisteröintiä ihan vaan varalta. Olohuoneen tuulileijonille ei tehty kuin yksi esiliisteröinti ja tapetti on repeilykohdistaan vähän irti.

Esiliisteröintiin käytettiin vehnäjauholiisteriä. Vähän oli alkuun epäileväinen olo, mutta ihan turhaan. Toimii loistavasti. Saumoihin tuli kuittinauhaa, joka olisi pitänyt liimata pelkällä vedellä. Ei toiminut, laimennettiin liisteriä näppituntumalla ja johan alkoi pysymään. Esiliisteröinti tehtiin muutenkin vähän laihemmalla seoksella, huokolevyt imee liisteriä niin älyttömästi.

Saumojen päälle tulee vielä sanomalehteä, muualle ei tarvitse. Paperoimme yläkerran kauttaaltaan ennen levyjen ja lautojen laittoa. Yläkerta on niin huolellisesti tiivistetty, että mistään ei pitäisi käydä vetokaan. Lämpökin pysyy paremmin kuin alakerrassa. Siellä on aina aamulla lämpöisempää kuin alhaalla. Viime talvena sai vielä pelätä putkien jäätymistä. Ja kaikki on toteutettu perinnehippeyden hengessä hengittävästi. Saa nähdä lähteekö tapetit repeämään seuraavana talvena. Luultavasti lähtevät. Sitä tuskin voi välttää, teki mitä tahansa.

Olen yrittänyt tilata Sateenkaariväreiltä lattiamaalia, mutta pyhät tässä välissä hidasti tilauksen etenemistä. Päästiin nyt ehkä yhteisymmärrykseen sävystä, seuraavaksi toivottavasti saan tietää hinnan ja pääsen tilaamaan. Hyvällä tuurilla saan maalin jo tällä viikolla. 

Kevät etenee hitaasti. Olen yrittänyt sulattaa pihatietä tuhkan ja hiekoitusmurskeen avulla. Viime keväänä pihaan ei päässyt autolla, kun rinne suli todella hitaasti. Sillä jäätiköllä olisi voinut luistella. Ja kun jäätikkö suli, se pehmeni liukkaaksi mössöksi ja seuraava vaihe olikin auton kaivaminen ylös siitä mössöstä. Toivon sulattamisen toimivan, ettei tarvitsisi tänäkin keväänä käydä samaa sirkusta läpi.

Meillä eletään nyt jänniä hetkiä. Nemi, tuo meidän kiukkuinen kissamme paiskasi ruokakuppinsa lattiaan. Ja ennen kuin ehdin yläkerrasta katsomaan, Taika oli jo nuolemassa sirpaleita. Nyt on koiralle syötetty purkkiparsaa koko purkillinen ja neiti tulee muutenkin pysymään ruuassa tämän illan, jotta mahdolliset sirpaleet päätyvät turvallisesti ulos asti. Parsaa siksi, että niissä on pitkiä kuituja. Mahassa täytyy olla jatkuvasti ruokaa kulkemassa suoliston läpi. Koirien suolisto kyllä selvittää melkein mitä tahansa, mutta koskaan ei voi olla liian varma. Yhden sirpaleen nyppäsin kielestä pois, toivottavasti suuhun ei päätynyt enempää. 

Siinä sivussa tuhoutui myös takan edestä mosaiikkia. Se ei kestänyt keraamista kuppia. Kissojen ruokapaikka on takan päällä, se on kaikkein helpointa koirataloudessa. Pitää olla vaan huolellinen, ettei enää jätä niidenkään kuppeja esille. Tähän asti kissojen omat kupit ovat saaneet olla ihan rauhassa.

Tuo katti on kyllä kiero pirulainen. Se on selvästi murhanhimoinen. Nemillä on siis taipumus heitellä tavaroita pöydiltä. Kohteena ovat erityisesti meidän molempien kännykät, kaukosäädin, kynttilätuikut ja kirjat. Avohyllyinen kirjahylly on Nemin mielestä parasta, kun siitä ei helpolla viskeltävät lopu. Vähällä vaivalla saa paiskottua rivistä ison läjän kirjoja lattialle. Ja tätä taipumusta toteutetaan etenkin yöllä, kun palvelijat kehtaavat nukkua, vaikka kissalla on tarpeita. Uskomaton tyyppi.

Meillä ei tulla näkemään hienoja asetelmia kirjahyllyssä tai lipastojen päällä. Ellei niitä ole kiinnitetty karhuteipillä alustaansa. Sitäkin olen joskus tehnyt.

Pikakelaus

Ensin ketut kävivät huiskimassa hankia hännällään.

Sitten kolme ihmistä kaivoi uretaania seinästä. Vihoviimeinen homma. Jos joku harkitsee lisäeristävänsä kätevästi tällä tavalla, voin luvata, että seuraava asukas puhuu rumia selkäsi takana.

Lähti, kun kaivoi sorkkaraudalla silpuksi ja imuroi. Seinän takana on sisäeteinen ja seinän alalaidassa oleva aukko on kissojen kulkuaukko. Koska pitäähän niillä olla. Sitä vastalauseiden kuoroa ei kestä kukaan, jos ei ole.

Sitten äherrettiin kiroten viimeisetkin suirut kattopaneelia makkarin laipioon. Viimeinen suiru vei kaksi tuntia ja kahden ihmisen järjen.

Ja sittenkös todettiin, että voi herttileeri, kyllä se valkoinen on aika valkoinen.

Lopulta inspiraatio löytyi teepaketista.

Paneelit saavat harmahtavan kuorrutuksen ja lattiamaali saisi olla jäänsininen. Yöpöytä haluaisi olla vadelmaa ja kaverinaan saisi olla vihreää. Ja oranssia. Ja punaista.

Uulalta ei heru jäänsinistä maalia, Permon saisi sävytettyä ilmeisesti Tikkurilan Vanhan ajan värit värikartasta, mutta se itse Permo sitten. Taitaa olla aika leikkiä pikkukemistiä ja sävyttää itse.

Teekaupan täti tuijottaa liikaa teepaketteja, rakkauteni tähän vadelmateehen alkaa olla huolestuttavaa sorttia..

Kiirettä pittää

Vadelmatalossa on tapahtunut vaikka mitä. On pitänyt blogata miljoonasta asiasta, mutta kevät vaan huristaa eteenpäin, kun minä olen kyynärpäitäni myöten maalissa. Saatte nyt massiivisen sekalaisen remonttipostauksen, kun en malta jakaa useampaan.

Päästiin laittamaan makuuhuoneeseen kattopaneeleita. Paneelit tulevat nyt pitkittäin, ei poikittain, kuten yleensä on tapana laittaa. Saatiin näin nipistettyä huonekorkeutta vähän korkeammaksi, kun vinolle osalle ei tarvinnut laittaa koolauksia. Maali on puolikiiltävää Intoa perusvalkoisena. Löysimme alennuksesta muutaman sangollisen tätä poistuvaa maalia, joten hamstrasimme sen verran, että saamme varmasti maalattua kattopaneelit sillä. Ostimme pellavaöljymaaliakin, mutta yllätyin (senkin) kehnosta peittävyydestä. Laskeskelin, että olisi vaatinut ainakin neljä kerrosta ja siihen vielä useiden päivien kuivattelut päälle. Muuten varmaan oiva maali, kelpaa ensi kesänä aidan maalaamiseen, siinä hommassa kun ei tartte pitää kiirettä.

Valkoisesta laipiosta tulee vinon osuuden takia aika hallitseva ja se vähän hirvittää. Onneksi kellarissa on kuusi rullaa kirjavaa tapettia joka tasoittaa tilannetta, mutta lattiaan täytyy saada jotain väriä. Jos lattiasta tulee harmaa, huoneesta tulee ehkä liian vaalea. Olen pohtinut tilannetta, enkä osaa päättää lattian väriä. Muualle yläkertaan tulee punainen lattia, ehkä se toimisi makuuhuoneessakin. 

Ja sitten asiaan kuuluva saarna. Normaalisti rintamamiestaloissa vinot lappeet eivät ole olleet osa huonetilaa, vaan tälläkin puolella kuuluisi olla sivuvintti. Meidänpä talossa sitä ei ollut. Ja sen takia katon vuotaminen oli saanut niin pahaa jälkeä aikaan toisella sivulla, kun se ei ollut päässyt kuivamaan sivuvintille. 

Toisaalta taas olisi voinut käydä samalla tavalla kuin toisella sivulla, että vedet olisivat valuneet vintin seinää alas ja siitä suoraan välipohjaan, kerta vuotokohdat olivat olleet todella pahoja. Katon tuuletus toteutettiin nyt toisella tavalla ja osa toisesta sivusta otettiin käyttöön. Suorastaan pyhäinhäväistys, mutta päätettiin tehdä sellainen muutos, kun vinttiä ei enää tarvinnut katon kuivatustilaksi. Puolet vintistä on nyt eristettyä varastotilaa, jossa ei ole erikseen lämmitystä. Mutta muistutan kaikkia nyt siitä, että oikeasti sivuvinteillä on muukin tarkoitus kuin hukata tilaa. Jollei katon tuuletusta hoideta muuten, niillä on tärkeä rakenteellinen merkitys ja niiden käyttöön ottaminen saattaa aiheuttaa ongelmia siinä tilanteessa, että katto oikeasti tippaa jostain. Ugh.

Kuvassa näkyvä koppero on vaatehuone. Aikaisemmin vaatehuone oli tuon "alkovin" paikalla vinolla katolla ja se ei toiminut yhtään. Vaatehuoneen paikalla oli taas aukko toiseen huoneeseen. Vaatehuone varmaan jätetään raakalaudalle ja maalataan. Menee silloin pienimmän riesan periaatteella. Jos joskus alkaa ärsyttää, vedetään pinkopahvit päälle.

 Vaatehuoneessa on ovien kokoontumisajot. Peiliovi löytyi entisen vaatehuoneen oven sisältä. Koko täällä asumisen ajan koputtelin kovalevyllä levytettyä ovea ja tiirailin rungon upotuksia sillä silmällä, että siellä on taatusti nätimpi aarre sisällä. Ja olihan siellä. 50-luvulla on ollut yleistä, että vanhoja peiliovia on levytetty piiloon, kun ovat olleet niin rienaavan koristeellisia, eivätkä ole sopineet pula-ajan maailmankuvaan ja muotiin. Ovella on myös vaaleanpunainen sisarus, joka on kellarissa juureskellarin ovena. Olen rapsuttanut vanhaa maalia useamman päivän jo pois, eikä loppua näy. Joudun myös paikkailemaan vanhoja naulanreikiä, mutta eiköhän tästä vielä ovi saada. Ovesta puuttui myös karmit, mies näppäränä teki uudet. Olisi kiva tietää, mistä ovet ovat peräisin, kun ovat varmasti paljon vanhemmat kuin itse talo. Ehkä siitä samasta talosta, jonka vanhoja lahoja pärekattolautoja oli käytetty katon ruodelaudoitukseen.

Vanerinen laakaovi on makuuhuoneen ovi ja se jää lakatuksi, kerta on näin monta vuotta säästynyt maalilta. Se on minusta kaunis. Ja onneksi hyvässä kunnossa, sille ei tarvitse tehdä mitään.

 

Parin viikon takaiset plussakelit aiheutti tässä torpassa harmaita hiuksia. Meidän kellarin takaovi on betonisessa poterossa ja poteroon laskeutuu portaat. Ikävä kyllä sulien aikaan poteroon laskeutuu myös koko lähitienoon vedet. Rännin yli lötsähtelevät loskat tulee suoraan takaoven edustalle ja sulavat järveksi. Siellä on kyllä viemäri, mutta se onneton raukka jäätyy aina umpeen ja katastrofi on valmis. 

Muutama vuosi sitten kaatosateella oli tullut niin paljon vettä, että putki ei ollut ehtinyt vetämään kaikkea ja vedet olivat tulleet kynnyksen yli ja vallanneet koko kellarin. Fiksusti oven edustalle ei oltu tehty mitään, mutta pahiten kärsinyt takkahuone kyllä oli remontoitu muovilla, kipsilevyllä ja lasikuituvillalla paremmaksi.

Joku kaunis kesäpäivä meidän pitää aloittaa tämänkin asian korjaaminen piikkaamalla betonit pois ja kaivautumalla syvemmälle. Viemäriputki saa vaihtua isompaan ja takaovi saa lippakatoksen päällensä. Tehdään samaan tyyliin kuin verannan katto, jotta ei sodi tyylillisesti.

Siihen asti pidetään vesipannu kuumana ja sulatellaan viemäriä auki.

Lauantaina oli kirppispäivä. Löysin vaatehuoneeseen viisi koivuista henkaria 2,50 eurolla. Olen sen sorttinen, että haluan eroon kaikesta muovisesta, tähän lukeutuu vähän hassusti myös henkarit. Meillä ei ole muovisia paistolastoja, kulhoja tai mitään muitakaan. Minulla on menossa suorastaan yhden naisen sota muovisia käyttötavaroita vastaan.

Löysin myös Riihimäen Lasin tuoppeja 50 sentillä kappale. Olen metsästänyt näitä jo pitemmän aikaa ja meinasin kiljua riemusta, kun näin hintalaput. En harrasta oluita, mutta isot tuopit pakottavat minut juomaan tarpeeksi vettä päivän aikana.

Mukaan tarttui myös kaksi puista kynttilänpidikettä, jotka tulevaisuudessa pääsevät koristamaan takkahuonetta ja ruudullisen hameen suoraan 50-luvulta. Arvostan vanhoja suomalaisia vaatteita, niissä on parhaat materiaalit ja saumat eivät purkaudu käsiin. Samaa ei voi sanoa nykyisestä massatuotannosta. 

Nämä vanhat vaatteet myös tuntuvat istuvan minulle paljon paremmin. Kokeilin myös kahta mekkoa, jotka istuivat täydellisesti, mutta arastelin kuoseja ja värejä sen verran, että jätin ne sinne. Vaatekaupoissa alkaa vain keittämään. Jos mekko on ylhäältä sopiva, alhaalta kiristää, jos selkäkappale on istuva, kolttu ei mene kiinni.

Ehdin myös lukemaan kirjastosta raahaamaani kirjapinoa pienemmäksi. Näin salaperäisesti totean, että suosittelen kaikille.

Vaihtuu se vuosi täälläkin

Paistaa se aurinko Vattutaloonkin, ihan konkreettisesti vieläpä. Kävi niin hyvin viime viikolla, että sain kuin sainkin otettua yläkerrasta pari havainnollistavaa kuvaa.

Yläpohjan alueelle ei tule kuin paneeli. Sen päällä on sen verran eristettä, että enempää ei tarvitse. Vinoille katoille tuli 12 millinen huokoleijona. Ja niiden yläpuolella on lautaa, ilmansulkupaperia, ekovillaa, ilmarakoa, tuulensuojaa pikkulintujen ja oravien esteenä (vanhaa kattoa purkaessa löytyi varsinainen eläinten hautausmaa..) ja jonkinlainen hengittävä aluskate, josta en osaa vieläkään muodostaa mielipidettä, mutta siellähän on. Ja tietysti se tärkein, pelti. On se nyt ainakin huimasti parempi kuin entinen, vaikka vanhalla kaavalla ei mentykään. Voin kertoa, että alkoi tuossa heinäkuussa olemaan vatsahapot jo sen verran pahasti kurkussa tulevan kattoremontin takia, että hulluus meinasi iskeä. Tärkeintä on, että tulevaisuudessa mikään ei näytä tältä:

Tai tältä:

Ja nyt ollaan jo niin pitkällä, että tänään tilasin ihan oikeasti tapetteja. Paniikki meinasi iskeä, kun vuorokauden päästä eletään jo vuotta 2013, alv nousee ja Pihlgren ja Ritola nostaa hintojaan. 

Meillä oli viikonlopun lainassa mallikirjat ja niitä selattiin. Työhuoneeseen tulee sitä mitä meinattiinkin, mutta yläkerran käytävän tapetti vaihtui kolmannen tai neljännen kerran. Ja nyt sen päätöksen teki raha. Mekään kun ei varsinaisesti mitään miljonäärejä olla ja piti valita maksaako käytävän tapeteista 29 euroa rulla vai 50 euroa rulla, niin arvatkaa kumpi valittiin. Hyasintti on sellainen tapetti, että välillä olen sitä katsellut, mutta siitä on tullut jo yliannostusta blogien kautta. Kovin monessa paikassa en ole sen punavihreää versiota nähnyt. Yläkerran käytävä ja työhuone tulee olemaan  yhtä "avointa" tilaa, kun työhuoneeseen ei tule suljettavaa ovea, joten työhuoneen punavihreää vastaväriharmoniaa jatketaan käytävään. Poppeliruusukin oli vielä tänään tarjouksessa 32 euroa rulla. Säästettiin tapettien hinnassa reilu satanen.

Joulua vietettiin kotikotona Savossa. Kissatkin olivat riemuissaan mukana.

Nyt nämä emännät odottavat, että kello 18 innokkaimmat paukuttelijat saavat rakettinsa ammuttua ja lähdetään lenkille, ennen kuin seuraava aalto iskee. Taika ei välitä raketeista, mutta minua hirvittää, kun riemuääliöt ei katso yhtään mihin niitä ampuvat.

Hyvää Uutta Vuotta, olkaas nätisti.

"Annas kun mä suunnittelen"

Aina tässä käy näin. Ihastun aina yhteen tapettimalliin ja sitten tajuan, että hei tää toinenkin väri on aika kiva. Kohta mä haluun ne kaikki.

Kaikki lähti tulevan työhuoneen (jossa ei muuten vieläkään ole edes seiniä, lattiasta puhumattakaan) tapeteista. Silloin purkuhommissa halltexien alta löytyi sievää vihreänharmaata koukerotapettia, joten lähdin etsimään samaa värimaailmaa. Mitään samantyyppistä en löytänyt, mutta suurinpiirtein samaa väriä kyllä.

Ja tässä se on. Tapettitehtaan Poppeliruusu. Tää on nyt todella vahva ehdokas meidän työhuoneen tapetiksi. Paha vaan, samaa mallia saa sinisenäkin.

Tuli heti sellainen ongelma, että mihinkäs tätä laitettaisiin. Oon vähän sitä mieltä, että tosi ankeeta täyttää koko talo saman mallin eri väreillä, mutta jos haluu niin..?

Makkariin on tulossa tämä sininen Kiurujen yö. Sitä on vähän kaikilla joo, mut oon ollut siihen niin kauan ihastunut (puhutaan jo vuosista, hyvin pakkomielteisistä sellaisista), että pakko saada. Olihan mulla muitakin ehdokkaita, mut tässä on vaan joku juttu.

Rappukäytävän seinälle tulisi samaa sisarpaneelia valkoisena mitä meillä on ulkona pääoven ympäristössä ja yläkerran käytävään taas haluaisin sitä tuttua ja turvallista Kirsikkapuuta. Ellei joku muu vie mun sydäntäni.

Itse portaat haluaisin maalata punaiseksi.

Kaikkihan on tosi ajankohtaista, kun yläkerta on nyt hädintuskin eristetty. Oikeastaan osaa seinistä pääsisi jo levyttämään huokoleijonalla ja siitä ei ole pitkä matka lattian asentamiseen, mutta sitä ennen pitäisi taas metsästää putkimiehiä siirtämään portaiden yläpäässä oleva patteri, joka on alkujaankin kiinnitetty vain lastulevyn varaan (!?!). Siihen tilalle pitäisi saada kaide. Nyt kaikki ottaa tukea siitä patterista, mikä heiluu ja huojuu parin ruuvin varassa. Mä näen tulevaisuudessa potentiaalisen vedenpaisumuksen, mikäli tää patterinsiirto ei edisty :D 

En tiedä vieläkään, mitä portaiden kanssa tehdään. Olisi surku purkaa ne, vaikka ne onkin tehty jämäpaloista joista on veistelty kirveellä palasia. Suurin ongelma taitaa olla portaiden bitiumliima, jolla se repeillyt linoleumi oli kiinni. Vanhat lastulevyt on pakko saada pois tavalla tai toisella, se haju on ihan järkky ja olisi kiva tietää mitä siellä takana on.

Tuntuu, ettei mikään edisty, kun ei ole aikaa tehdä. Pari viikonloppua on mennyt polttopuiden kanssa peuhatessa ja yläkerran kaaos on vieläkin sitä laatua, että sieltä ei just pysty hakemaan motivaatiota.
Tällä hetkellä yläkerrassa on 12-14 astetta lämmintä ilman lämmitystä, mikä on ihan samoissa lukemissa kuin viime talvena pikkupakkasilla lämmityksen ollessa päällä. Pitäisi saada se sellaiseen kuntoon, että kannattaa pitää lämmitystä päällä, mutta ei vaan jaksa.

Tämän piti olla yleispirteä sisustuspostaus, mutta remonttiulinaksi tää meni taas. Alkaa tuntua siltä, että yläkerta + katto voittaa meidät.

P.S. Kuvat pihistetty Tapettitalon sivuilta

Ärsytyksiä

Mä vihaan meidän kodinhoitohuonetta. Tai siis kodinhoitokoppia. Rasittavinta siinä ei ole pieni koko, tai sen krooninen kaoottisuus, vaan se, että entinen asukas on tupakoinut kellarissa ja kaikki pyykit haisee vieläkin tupakalta yli vuoden asumisen jälkeen. Pyykit kuivatetaan ja säilytetään samassa tilassa, koska niille ei tällä hetkellä ole paikkaa. Joten ne lojuu varastohyllyillä surkeina imemässä itseensä tupakanhajua ja tunkkaisuutta. Me nukutaan haisevissa lakanoissa ja pukeudutaan haiseviin vaatteisiin.

Kodinhoitokopin vieressä seinän takana on pakastinkoppi, pieni komero muutamalla hyllyllä ja arkkupakastimella. Kuvassa näkyvä seinä on tehty jälkeenpäin ja on purettavissa. Tarkoituksena on avata seinä ja tehdä siitä yksi isompi huone pyykkisirkukselle.

Toinen, mikä ärsyttää suunnattomasti, on meidän kellarin raput. Niissäkään ei niinkään vaivaa se, että ne natisee, lonksuu ja antaa periksi askelten alla. Vaan se, että niiden yläpäässä on meidän siivouskomero.

 

Silityslauta on tippunut useita kertoja raput alas kellariin asti ja aina ovesta tullessa saa katsoa, ettei itse tipu sen ja imurin mukana. 

Kuvassa näkyy myös ihanat 60-luvun alkuperäiset lastulevytetyt seinät, jotka jatkuu yläkerran laipioon saakka. Se on just sitä tavaraa, mikä on kyllästetty formaldehydillä ja haisevat jo vähemmän terveelliselle yksistään, mutta lisätäänpä siihen vielä se pinttynyt tupakanhaju. Yläkerran raput joudutaan purkamaan, jotta tuo levy saadaan pois koko matkalta. Mutta yksistään se ei ole se syy, yläkerran rappusetkin on vähän heppoisesta tavarasta tehdyt ja nekin antaa periksi.

Kellari on seuraavana listassa, kunhan yläkerta ja veranta saadaan tehtyä.

Ja yläkertahan näyttää edelleen tältä:

Onneksi katto on nyt kaikkineen valmis ja osa telineistä on jo purettu. Tällä viikolla päästään aloittamaan tosissaan yläkerran remonttia. Saadaan se ehkä jopa eristettyä ennen pakkasia.

Olin eilen niin ärsyyntynyt, että piti vähän sisustaa keittiössä. En ole vieläkään ehtinyt maalaamaan kaappeja, mutta sain meidän maustehyllyn ja pari taulua seinälle :D

Kaipa tämä tästä vielä riemuksi muuttuu. Jatkuva remontti ja kaaos alkaa vaan tässä vaiheessa jo kiristämään. Vaatteillekaan ei ole paikkaa, joten valtaosa on yhdessä isossa pahvilaatikossa sängyn vieressä  kulkuväylällä. Ja arvatkaa vaan, miten siistinä ja järjestyksessä se laatikko pysyy.

Yläkerran räjäytys

Joo. Ehkä siitä vielä joskus asuttava saadaan.

Nyt ei vaan tunnu siltä.

Olihan siellä sitä purua, kun rumautti yläpohjan laudat alas. Nyt ne päätyy seiniin eristeeksi homeisen ja kärsineen vuorivillan tilalle. Päätyseiniin varmaan tarvitsee hankkia lisää, mutta sitä saadaan sahalta.

Lisätään samalla vähän paksuutta ulkoseiniin sisäpuolelta. Ei vaatinut kuin pari pätkää pystytolppiin, ilmansulkupaperia ja uudet laudat, purua, nauloja ja pari rikkalapiota. Helppoa kuin heinänteko.

Kattotuoleja ei ole tuettu mitenkään piipun ympäriltä, ne vaan roikkuvat ilmassa erinäisten viritelmien varassa. Eikä hiekkaa tai mitään muutakaan ole ollut palokatkona. Ihme, ettei ole koko talo jo palanut tai romahtanut lumikuormien alle.

Säät eivät ole suosineet meidän kattoremonttia, joten ollaan puuhasteltu sisäpuolella. 

Nyt kolisee katolla, siitä se lähtee.

Lahonneista laudoista on talomme tehty

Taas on yksi purkupäivä takana ja projekti vähän laajenee. Yläkerran seinissä ei ollutkaan purua, vaan ne oli tungettu täyteen villaa. Pääsemme purkamaan seinät vinolaudoitusta myöten. 

 

Katolta oli tullut vettä ja se oli valunut seinän väliin, villat on mustia, pahvit haperoita, laudat ovat olleet alkujaankin ilmeisesti umpilahoja, mutta ei se niiden tilanne varsinaisesti siellä vuotokohtien alapuolella ole parantunut. Käytännössä melkein kaikki laudat oli jollain tapaa lahovaurioisia. Katon vuodon kanssa tilanne on nyt se, että nyt bongataan kohtia, joista se ei ole vuotanut. Lappeillakaan ei ollut purua, vaan mustunutta ja homeista villaa. Yläpohjaan piti remontissa jättää purut, mutta siellä ei ole purua nimeksikään. Muutama villalevy, roskia, lasinsirpaleita, paperisäkkejä ja kiviä. Kylmävintin seinät purettiin palkkeineen päivineen pois, koska laudat olivat niin herkullisia, ettei niitä sinne voinut jättää. 

Se on plussaa, että kattotuolit olivat enimmäkseen kunnossa. Lahoa löytyi vain parista kohtaa.

Oikeastaan voisi sanoa, että koko yläkerta joudutaan rakentamaan uusiksi.