Mä vihaan meidän kodinhoitohuonetta. Tai siis kodinhoitokoppia. Rasittavinta siinä ei ole pieni koko, tai sen krooninen kaoottisuus, vaan se, että entinen asukas on tupakoinut kellarissa ja kaikki pyykit haisee vieläkin tupakalta yli vuoden asumisen jälkeen. Pyykit kuivatetaan ja säilytetään samassa tilassa, koska niille ei tällä hetkellä ole paikkaa. Joten ne lojuu varastohyllyillä surkeina imemässä itseensä tupakanhajua ja tunkkaisuutta. Me nukutaan haisevissa lakanoissa ja pukeudutaan haiseviin vaatteisiin.
Kodinhoitokopin vieressä seinän takana on pakastinkoppi, pieni komero muutamalla hyllyllä ja arkkupakastimella. Kuvassa näkyvä seinä on tehty jälkeenpäin ja on purettavissa. Tarkoituksena on avata seinä ja tehdä siitä yksi isompi huone pyykkisirkukselle.
Toinen, mikä ärsyttää suunnattomasti, on meidän kellarin raput. Niissäkään ei niinkään vaivaa se, että ne natisee, lonksuu ja antaa periksi askelten alla. Vaan se, että niiden yläpäässä on meidän siivouskomero.
Silityslauta on tippunut useita kertoja raput alas kellariin asti ja aina ovesta tullessa saa katsoa, ettei itse tipu sen ja imurin mukana.
Kuvassa näkyy myös ihanat 60-luvun alkuperäiset lastulevytetyt seinät, jotka jatkuu yläkerran laipioon saakka. Se on just sitä tavaraa, mikä on kyllästetty formaldehydillä ja haisevat jo vähemmän terveelliselle yksistään, mutta lisätäänpä siihen vielä se pinttynyt tupakanhaju. Yläkerran raput joudutaan purkamaan, jotta tuo levy saadaan pois koko matkalta. Mutta yksistään se ei ole se syy, yläkerran rappusetkin on vähän heppoisesta tavarasta tehdyt ja nekin antaa periksi.
Kellari on seuraavana listassa, kunhan yläkerta ja veranta saadaan tehtyä.
Ja yläkertahan näyttää edelleen tältä:
Onneksi katto on nyt kaikkineen valmis ja osa telineistä on jo purettu. Tällä viikolla päästään aloittamaan tosissaan yläkerran remonttia. Saadaan se ehkä jopa eristettyä ennen pakkasia.
Olin eilen niin ärsyyntynyt, että piti vähän sisustaa keittiössä. En ole vieläkään ehtinyt maalaamaan kaappeja, mutta sain meidän maustehyllyn ja pari taulua seinälle :D
Kaipa tämä tästä vielä riemuksi muuttuu. Jatkuva remontti ja kaaos alkaa vaan tässä vaiheessa jo kiristämään. Vaatteillekaan ei ole paikkaa, joten valtaosa on yhdessä isossa pahvilaatikossa sängyn vieressä kulkuväylällä. Ja arvatkaa vaan, miten siistinä ja järjestyksessä se laatikko pysyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti