Hyvää itsenäisyyspäivää

 

Punainen torppa ja muita tarinoita

Iso katto on räystäslautoja vaille valmis, verannan katto ei valmistu varmaan ikinä. 

Ensi kesänä on vuorossa ulkovuorauksen maalaus. Meinattiin ensin vaihtaa koko ulkovuoraus, tai ainakin kurkistaa mitä se on syönyt, mutta tultiin siihen tulokseen, että kurkataan vaan alempien lautojen alle ja tökitään puukolla mistä voidaan. Jos mistään ei mene läpi, ei jakseta huolestua.

Aitakin on valmis ja tontin puoli on jo kokonaan maalattu. Tänään piti maalata loput, mutta ulkona näyttää niin sateiselta, etten taida uskaltaa.

Ei ehditty juuri lomailemaan, viikonloppuna tehtiin pikavisiitti Pohjois-Savoon omien vanhempieni luokse.
Ehdittiin huilaamaan pari päivää ennen arkeen palaamista.

Taika pääsi remuamaan samojedi Nemon kanssa urakalla kolme päivää. En kyllästy ikinä katselemaan leikkiviä koiria, ne osaavat olla niin iloisia ja huolettomia.

Se on muuten viimeinen lomapäivä nyt. Koko loma on kyllä mennyt niin vauhdilla ja koska tekeminen ei ole missään vaiheessa loppunut kesken, töissä oleminen taitaa olla suorastaan lomailua.

Blogin synty

Olen seurannut jo pitemmän aikaa fanaattisesti joitakin tiettyjä blogeja. En varsinaisesti missään vaiheessa ole ollut innokas perustamaan blogia, mutta näköjään ajauduin tähän talon oston myötä. Tulin vaan ajatelleeksi eräänä päivänä, että olisi ehkä mukavaa ikuistaa meidän uuden kodin eri vaiheet jonnekin. Remontoitavaa on edessä älyttömästi ja täältä on sitten joskus kiva hakea lisää puhtia, kun tuntuu, että mitään ei olla saatu aikaiseksi.

Etsimme taloa parisen vuotta, unelmana tietenkin se täydellinen hirsitalo ruutuikkunoilla ja vehreellä puutarhalla jossain maalla. Toisin kävi, löytyi vuonna 1957 rakennettu rintamamiestalo, haja-asutusalueelta, mutta naapurit löytyy heti lauta-aidan (ja osittaisen "hirviaidan", jonka syyn kuulette myöhemmin) takaa. Puutarhakaan ei ole kovin vehreä, maaperä on hiekkaa ja moreenia, joten parhaiten pihalla kasvaa männyt ja sammal. Joskin omenapuita ja juhannusruusujakin löytyy. Talo on meille juuri sopivan kokoinen, epämääräisesti arvioituna jotain päälle 100m2. Talo on maalattu tummalla punamullalla aikoinaan ja maali on liituuntunut viehättävästi vadelmapuuron väriseksi. Josta jokainen varmaan jo arvaa, miksi blogin nimeksi muotoutui Vadelmatalo.. :D

Kirjoittelen pääasiassa omaksi iloksi, mutta jos joku täältä löytää jotain kiinnostavaa, tervetuloa lukemaan.