Win-win tilanne käytännössä

Emännällä on uudet kengät.

Kissalla on uusi kenkälaatikko.

Ajakaamme nurmikko jouluksi

Lunta ei oo eikä varmasti tuu.

Mutta joulua täällä silti järjestellään. Tässä säässä ei ole mitään järkeä. Vähän olen ehkä pahoittanut mieleni tästä etelässä asumisesta, kun täällä ei ole kunnon kelejä talvella. Olihan viime talvena lunta ja pakkasta, mutta aina saa jännittää, tuleeko kurainen joulu.

Havaitsimme myös oman kuolevaisuutemme tämän vallitsevan kelin takia pari päivää sitten, kun ajoimme kolarin. Auto lähti heittelehtimään ja miehen sinnikkäästä yrityksestä huolimatta auto pyörähti ympäri ja täräytimme kaiteeseen. Joka onneksi osui juuri sille kohdalle. Muuten olisimme pyöräyttäneet katon kautta alas pengertä ja suoraan peltoon. Päädyttiin lopulta takaisin omalle kaistalle ja ihan oikeaan suuntaan vielä. Ei varmasti oltaisi selvitty näin vähällä. Ja mikä tuuri, vastaantulijat olivat kaukana ja takana olevalla taisi kerrankin olla se paljon puhuttu turvaväli. Nyt autosta lähti puskuri irti, mutta meille ei käynyt mitään. Puskurikin saatiin naksautettua paikoilleen. Ei kannata lähteä korjaamaan, kun maksaisi varmaan enemmän kuin mitä auton arvo on. Mutta säikähdettiin, jalat petti alta kun könysin autosta, miehelle shokki tuli vasta myöhemmin kotona. 

 

Varovasti siis siellä joululiikenteessä.

 

 

 

Tänä vuonna meillä on sellainen ihan Oikea Kuusi. Tästä on maksettu ihan rahaa, enkä ole ikinä nähnyt tuuheampaa kuusta. Tuijotin huuli pyöreänä, kun mies toi tämän sisälle. Onhan se komea, mutta jotain hassua tässä nyt on. Aikaisempina jouluina on ollut sellaisia onnettomia riukuja omasta pihasta ja sitä ennen meillä ei ollut mitään. Kerrostaloon ei jotenkin  huvittanut hankkia. Tuntui myös oudolta maksaa kuusesta, kun on maalta kotoisin ja normaalisti kuuset on haettu omasta metsästä.

Vuosi sitten oltiin meillä kotona Savossa ja kuusi haettiin metsästä suoraan. Lunta oli reiteen asti ja Taikasta ei näkynyt metsässä muuta kuin hännäntupsu. Tänä vuonna ollaan täällä ihan kotosalla. Olen joulun molemmin puoli töissä kaupalla ja joulumyynti verottaa jaksamista, joten koitetaan minimoida tänä vuonna kaikenlainen ajeleminen ja ihan vaan levätä.

Koittakaa tekin. Ja mikäli en ennen aattoa enää ehdi kirjoittelemaan mitään (varsin todennäköistä), Vadelmatalo toivottaa kaikille lukijoilleen hyvää joulua.

Joulu ja koirapotilas

Räpelsin risukasasta taas joulurisun. Olen ollut tänä vuonna joulun suhteen vähän myöhäisherännäinen. Viime vuonna raijasin jouluroinat kellarista jo lokakuussa. Tänä vuonna naapurit voitti kilpavarustelun, ensimmäisillä oli jouluvalot jo syyskuussa.

Lunta tupsahti yhdessä yössä 15 senttiä. Ja Taikasta yritettiin ottaa joulukorttikuvia. Oli aika levotonta touhua. Pitää yrittää huomenna uudestaan, nyt oli vauhtia liikaa. Ostin pari viikkoa sitten uuden kameran, nyt täällä räpsytellään Nikonin D 5100 järkkärillä. Pitäisi vielä opetella käyttämään sitä kunnolla, eikä vaan räpeltää kokeilevasti.

Työhuoneeseen paukuteltiin tänään kattolistoja. Käytävässä pitäisi maalata kertaalleen. Minulla on mahtipontinen suunnitelma, että maanantaina olisi tapetoimispäivä. Hyvällä tuurilla aikataulu pitää ja jouluksi on ihan oikeasti valmista. 

Käytävään tulee sinistä Kirsikkapuuta. Muutin mieltäni moneen kertaan ja tämä oli nyt ostettuna, niin sitä laitetaan. Haaveilemaani punaista Kamomilla -tapettia ei enää saa.

Taika meinasi äsken alkaa taas oireilemaan kaasuuntumisen merkiksi, mutta ilmeisesti hätävaraksi annetut lääkkeet tehosi. Mutta voi tätä koiraemon stressiä. Sydän jättää aina lyönnin välistä, jos neiti näyttää huonovointiselta tai venyttelee kaulaansa. Onneksi vatsalaukku on kiinnitetty, niin se ei pääse niin helposti kiertymään. Nyt on vaan kyse ärtyneestä vatsalaukusta. Toivon hartaasti, että tätä ei jatku enää kovin pitkään. 

Koiran painokin on tippunut 27 kilosta 24,5 kiloon, kun ruuan kanssa joutuu temppuilemaan. Ruokaa ei saa antaa puolta desiä enempää kerralla ja senkin pitää olla hyvin turvotettua. Taika kyllä tykkää, kun päivässä on useita ruokahetkiä. Välillä vaan hankala järjestää, kun sitä ei uskalla jättää ainakaan pariin tuntiin syömisen jälkeen yksin. 

Mutta omm. Ehkä tämä tästä vielä joskus.

Sekalainen setti

Blogissa on hiljaista. Voisin selittää sen sillä, että täällä tapahtuu niin hirveesti tällä hetkellä, mutkun ei edes tapahdu.

Porraskäytävä etenee hiljakseen, työhuoneesta puuttuu vielä melkein kaikki listat. Kaiteesta tuli nyt tolpaton. Vielä puuttuu kaidepuu päältä ja osa paneloinnista. Sitten pitäisi vielä jaksaa kertaalleen maalata koko porraskäytävä.

Työhuoneeseen muutti jo yksi huonekalu. Tämä pöytä on miehen suvun kautta saatu. Se on odottanut meitä jo muutaman vuoden vanhassa navetassa. Mahdoton rohjake. Tästä tulee toistaiseksi tietokonepöytä miehelle, myöhemmin valtaan sen ompeluksilleni. Tarkoitus olisi löytää joku kaappi, johon saisi tietokoneen ja kaiken ohjeisrojun tulostimista peleihin.

Ostin jo kesällä uuden maton olohuoneeseen. Kyttäsin tätä mattoa koko edellisen talven, kun hinta oli yli sadan euron. Alennusmyynnit lopulta laskivat hinnan 30 euroon ja silloin iskin.

Lipaston päällä seinällä näkyy yksinäinen messinkinen lautanen, tarkoitus on kerätä niitä siihen useampi.

Jouluun on valmistauduttu valoilla. Jokaisessa alakerran ikkunassa on nyt valkoinen tähti. Nojatuoli on Made by Nemi. Verhoillaan sitten joskus. Nojatuoli on juuri sopiva yhdelle malamuuttikerälle.

Ja sitten viikon sairasuutiset. 

Taika kävi taas perjantaina lääkärissä vatsansa takia. Tein aamulla lähtöä töihin, kun neiti yrjösi kaksi kertaa olohuoneeseen ja vähän sen jälkeen alkoi taas venyttää itseään kipujen takia. Samalla vauhdilla valjaat päälle ja mies vei koiran lääkäriin samalla kun heitti mut töihin. 

 

Sain onneksi itselleni tuuraajan ja pääsin itsekin vahtaamaan tilannetta. Koiralle syötettiin varjoainetta ja otettiin kolmet röntgenit, joilla seurattiin varjoaineen etenemistä. Tukosta ei tällä kertaa löytynyt, mutta maha oli taas kaasuuntunut. Onneksi tilanne laukesi lopulta itsestään, ettei tarvinnut letkuttaa ilmaa pihalle tai avata vatsaa. Perjantain Taika oli tosi väsynyt, mutta lauantaina se oli jo ihan pirteä. Jotain tulehduksen tynkää siellä oli, vatsan ja suoliston limakalvot olivat todella ärtyneet, joten taas on antibioottikuuri päällä.

Itsekin ollaan vähän flunssaisia, mies oli jo aikaisemmin ja eilen mulla alkoi kurkkukipu.

 

Tästä eteenpäin remontti saakin alkaa sitten valmistua vauhdilla. Meille muuttaa ensi vuoden puolella alivuokralainen (+ kolme karvaista sellaista) kellarin takkahuoneeseen, jota olemme käyttäneet maalaustilana tähän asti. Ystävä joutuu luopumaan omasta kodistaan vaikean tilanteen takia, joten tarjouduin vuokraemännäksi. Saa viipyä niin kauan kuin tarvitsee. Meidän torpasta tulee siis kommuuni, aika jännittävää.

Romuläjästä

Tänään koottiin viimeisiä purkujätteitä peräkärryyn ja seassa oli muutama ikuistamisen arvoinen asia.

Vanhassa kuivulevyssä oli kiinni yläkerran vanhoja tapetteja. Nämä olisi kiva ollut säästää ajallisena kerrostumana rakenteissa, mutta laudat ja eristeet niiden takana oli sen verran imelässä kunnossa, että ei oikein tuntunut järkevältä. 

Harmaa on alkuperäinen, ruskeaa oli toisaalla harmaan päällä ja yhdellä seinällä niitä oli ollut molempia samaan aikaan. Vihreä koukerotapetti on ihan muovia, lienee aika uutta.

Siniset laudat ovat vanhoja räystäslautoja. Alunperin talo on ollut valkoinen sinisillä tehosteilla ja sininen on ollut tosiaankin sininen. 80-luvulla talo on maalattu falunpunaisella punamullalla ja räystäätkin on maalattu valkoiseksi. Valkoinen maali toisella puolella on kauttaaltaan homepilkkujen peitossa, mikä vahvistaa mielipidettäni siitä, että talosta tuskin tulee enää valkoista. Se on ihan liian herkkä keräämään hometta. 

Tulevaisuudessa talosta tulee luultavasti vaaleanvihreä tummanvihreillä tehosteilla. Ensin pitää kuitenkin korjailla ulkovuorausta ja kikkailla räystäslaudat uudelleen. Kattoremontin yhteydessä kattoa korotettiin ja vanhat räystäsvasat katkaistiin seinää myöten. Näin vältettiin räystäiden liiallinen lihominen, mikä olisi näyttänyt todella typerältä. Paksut ne on nytkin entiseen verrattuna, mutta ei ihan niin pahat kuin monessa muussa talossa. Pitäisi etsiä samanlaista (mielellään vanhaa) paneelia ja korjata reikäkohdat.

Piti tehdä tänään muitakin pihahommia, mutta en oikein tiedä mistä aloittaisin. Päätin jättää lehdet maatumaan, haravointi ei kiinnostanut syksyllä ja nyt ajattelin ruokkia köyhää maaperää laiskasti. Saavat olla siinä mihin ovat pudonneetkin. 

Kompostikasoista kävimme sentään penkomassa multaa pensaiden juurille, huraa.

Sellainen päivä

Tänään tippuu taulut itsestään seiniltä ja armaasta riikinkukkokulhostani jäi käteen vain palanen, kun nostin sen tasolta.

Onneksi pikaliima pelastaa. Taas.

Tänään olen jälleen kironnut takaoven betonipoteroa. Päivä on kulunut leppoisasti äyskäröidessä ja vettä keitellessä, kun sulamisvedet uhkaa tulla kellariin. 

Ja nyt on selvästi se aika vuodesta, kun ikkunafirmat alkavat taas ahdistella mainoksillaan. "Jos talosi alkaa olemaan teini-ikäinen tai vanhempi, on ikkunaremontin ja ovien vaihdon aika!". Meidän tönö pärjää jatkossakin vanhoilla ikkunoilla, kiitos vain.

Sain ikuistettua molemmat kissat samaan kuvaan. Loki on vähän ujo, se touhuaa omia touhujaan ja tulee hakemaan hellyyttä silloin kuin itselleen sopii. Siksi Lokia ei ole ihmeemmin kuvissa näkynyt. Nemi taas on kaikessa mukana aina, kuinkas muuten. Kissoilla on uunin päällä yhteinen iso pärekori, pienestä olisi tullut vaan riitaa.

Ostin punaista maalia tuota valkoista muurinurkkausta varten. Se odottaa selvästi maalausintoa ja keväisempiä säitä. Keskipihalla on edelleen polveen asti lunta ja lisää vaan tulee.

Täti säätää ja puree kynsiään

Mullakin oli halu rymsteerata. Kotona en sitä voi tehdä, joten rymsteerasin blogia. Tämmöiselle keskittymiskyvyttömälle sählälle se oli kova pala. Läppäri on vanha ja hidas, kamera vattuili ja ah niin ammattimainen Photoshop kaatui monta kertaa. Jos jokin ei täsmää jonkun mielestä, niin älkää kertoko mulle. Täällä on kukkia, punaista ja blogin nimi on oikein. Loppu on plussaa. Jos joku osui äsken kesken pahimman säätämisen, pahoitteluni. Maailmankuva muuttui varmasti monta kertaa ennen kuin leveydet oli hyvällä mallilla.

Se on muutes vapaapäivä.

Ruma kuusi paras kuusi

Meillä on nyt toista kertaa ikioma kuusi omassa kodissa. Viime vuonna kuusi kaadettiin omalta rämettyneeltä tontilta ja oksia oli vaan yhdellä puolella. Tänä vuonna miehen vanhemmat toivat mukanaan kuusen, joka oli näyttänyt "ihan hyvältä" lumen alla. Oksia on taas sen verran vähän, että koristeet ei mahdu, mutta ehkä voin karsia hiukan. Jonkunhan ne on ne rumatkin kuuset valkattava ja kerta mekin ollaan vähän valtavirrasta erottuvia ja outoja, niin voimme pitää hylkiöiden puolia. Tästä lähtien meidän jouluperinteeseen kuuluu Reppanakuusi. Ja saa siitä reppanastakin sievän koristeilla

Totta puhuen mulla olisi järkevämpääkin kerrottavaa ja näytettävää. Yläkerrassa on jo parin metrin verran tuliterää lautalattiaa, mutta vuodenajasta johtuen kuvaaminen sähköttömässä tilassa on haastavaa. 

Sen sijaan esittelen taas meidän elukoita, paikallista pöpelikköä ja itseäni katsomassa Predatoria talouden muiden naaraiden kanssa.

Pakkasten kanssa ollaan pärjätty. Sisäeteisen tämänhetkinen eristys on herättänyt vähän kysymyksiä, kun meillä on siinä pieni pätkä ulkoseinää, jonka pinta on kirjaimellisesti jääkylmä. Seinä myös vaikuttaa täysin ontolta, joten ilmeisesti siellä ei ole mitään. Menee ikuisuuslistalle. Onneksi seinällä on naulakko, talvitakit toimii eristeenä ihan hyvin. Kai?

Nuohoojakin kävi tänään ja kertoi hormien olevan hyvässä kunnossa. Itselle on pukannut pientä vatsahaavaa se tieto, että talossa on poltettu kymmeniä vuosia öljyä, eikä tuolla ole mitään haponkestävää putkea, joka kuuluisi asiaan.

Jännittävä yksityiskohta: Sama sutari oli ollut ostamassa tätä taloa viime keväänä, mutta lainajärjestelyt eivät olleet onnistuneet. Oli varmaan helpottunut, kun mies kertoi vähän tarinoita. Edellinen omistaja oli myös esitellyt talon tukevassa humalatilassa. Varsin suomalaista?

Mutta koska se nyt on kuitenkin kohta aatto, eikä maailmanloppukaan tullut, tämä pakanakin hiljentyy joulunviettoon ja toivottaa pikkukoiran kanssa hyvää joulua kaikille.

Risuroikottimet

Meilläkin on nyt joulu. Se tuli lumen mukana.

Ja välissä on meinattu polttaa saunakin, kun kuiva puu on uusi ja ihmeellinen asia. Yläkerrasta tulee jatkuvasti laudanpätkää polttopuuksi, kun "kuivatetut" polttopuut tuolla autotallissa kasvaa sientä. Heitäpä siis kiukaaseen puuta märän mitalla ja kun sattuukin olemaan kuivaa koivulautaa, niin seuraavaksi saat heittää vettä perään. Mitään ihmeellistä ei sinällään sattunut, mutta olisi voinut, kun liekit viisti piipussa asti.

 Tänään minulla oli huutava tarve joulupuulle ja pengoin takapihan risukasasta veikeän pätkän syreeniä keittiöön.

Saa nähdä milloin talon kissaväestö päättää risukimpun olevan Yhteiskunnan Vihollinen nro. 1..

Ja eksyin vahingossa kirppikselle, jossa oli kaikki puoleen hintaan ja traagisesti törmäsin siellä näihin jokamummon ruusuverhoihin. Pakkohan ne oli kahdella eurolla mukaan ottaa. Samoin neljä metriä räsymattoa. Ja sohvatyyny.

Yläkerrassakin on tapahtunut. Kaikki seinät on levytetty huokoleijonallla ja laipiosta puuttuu enää pari levyä. Perjantaina mennään hakemaan lattialautaa, joka tulee olemaan sitä nykyistä höttöä mäntylautaa. Yläkerrassa menee pehmeämpikin, kun Taika ei pääse sinne kurvailemaan. Paksua koivulautaakin meillä on miehen vanhempien työmaalta ylijääneenä, mutta se sahattiin sopivaksi verannalle ja sisäeteiseen, jossa lattia tulee olemaan kovimman kulutuksen kohteena. Lopuista pätkistä tulee kellariin uudet rappuset, entiset ovat kirjaimellisesti entiset.

Sisälämpötila on heitellyt 16 ja 20 asteen välillä, riippuen ihan siitä, jaksaako lämmittää pannua. Meillä ei ole minkäänlaista varaajaa, joten lämpöä ja lämmintä vettä tulee tasan niin kauan, kun pannussa palaa. Meillä on siis öljy ja puu samassa, mutta öljyä hölähti viime talvena yhden kuukauden aikana 700 eurolla, joten tänä syksynä päätettiin, että öljyä ei käytetä tippaakaan. Lämmitys hoituu priketeillä, joita on nyt mennyt kaksi pakettia päivässä ja olohuoneen takka tuo lisälämpöä. En tiedä onko yläkerran eristäminen auttanut näin paljon vai onko itse tottunut viileämpään, kun viime talvena tähän mennessä oltiin poltettu jo kaksi lavallista prikettejä ja nyt on vieläkin menossa ensimmäinen. Tulevaisuudessa lämmitysasioita pitää pohtia vähän tarkemmin, mutta toistaiseksi pärjätään tällä systeemillä.

Kellariin ostettiin öljytäytteinen lisälämmitin, takkahuone on eristetty, mutta siellä ei ole lämmitystä. Kodinhoitokoppi on samassa tilassa ja pyykkien kuivattaminen  13 asteessa on vähän vaivalloista. Takkahuoneen takkaakin toki lämmitetään, mutta koska se ei ole varaava, hyöty on aika lyhytaikainen.

Antaa talven tulla vaan, kyllä me pärjätään. Ikkunat ovat kyllä edelleen teippaamatta, huomenna yritän tosissani.

Bloggaamisen lieveilmiöt

Huomasinpa tuossa päivällä, että blogini on saanut jonkin verran vierailuja uuden Kotia.com sivustolla olleen blogiarvion kautta. Itse arvion voi kukin lukea täällä. 

Kyseinen sivusto jätti minulle yhteydenottopyynnön yhteistyön tiimoilta aikaisemmin syksyllä, enkä harkittuani ollut kiinnostunut sivustosta enkä sen puoleen yhteistyöstä. Tosielämän erakkomaisuuteni ulottuu myös nettiin ja haluan pitää blogini vaan omana päiväkirjana, jonne voin käy purkamassa armotonta vitutusta ja niitä pieniä riemukkaita voittoja, mitä tämän remontin tiimoilta on tullut. Joka tapauksessa sain myöhemmin pyynnön käyttää blogini kuvia arvioinnissa, josta myös kieltäydyin. Arvio tosin tuli joka tapauksessa, Suomi on vapaa maa ja arvioinnin saa kirjoittaa vaikka naapurin kissasta, jos mieli tekee. Se mikä mua tässä nyt huvitutti, oli arvion sisältö, joka taitaa koostua lähinnä meidän hääkuvan katsomisesta ja parin tapettijaarittelun lukemisesta.

Joten, jokainen voi varmaan vetää tietyn johtopäätöksen kepeästi kieli poskessa tehdystä arvioinnista ja sen aiheuttamasta lievästä falloksesta otsassani. 

Tässäpä nyt kyseisen sivuston kautta tulleille kepeä infopaketti: Jos tulit puutarhavinkkien perässä, joudut pettymään. Arvion kirjoittaja on nähnyt kristallipallolla tulevaisuuteen, sillä meidän pihahan on vielä tilassa nolla, jolla tarkoitan sitä, ettei sille ole tehty mitään. Huoleni pihakasveista ovat tähän mennessä rajoittuneet omenapuussa vilistäneisiin kirvoihin.

Siviilisäädystä täytyy mainita sen verran, että kyllä. Me olemme todellakin olleet vuoden naimisissa ja kaapissa on pukupussissa hääpuku. Jännä yksityiskohta sinällään. Ja aivan, meillä on piha-aita ja olen aika tarmokas tyttö valkkaamaan meille tapetteja.

Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että arvioijalla on tullut kiire ja lukaissut pikalukuna pari postausta läpi ja sen perusteella kirjoittanut mitä mieleen on tullut tai vaihtoehtoisesti kieltäytymiseni yhteistyöstä aiheutti sen, ettei tarvitse juurikaan keskittyä blogin sisältöön, kunhan sen saa esiteltäväksi. 

Herra Arvioijalle, kiitos kunniasta, mutta ei olisi tarvinnut. Yhteyshenkilö oli kyllä äärimmäisen kohtelias ja mukava ottaessaan yhteyttä minuun, enkä moiti tässä väärinkäytöksestä tai mistään muustakaan, ainoastaan sisällöstä, joka antaa ehkä hieman väärän kuvan blogista ja sen kirjoittajasta. Mua voi vapaasti syyttää asian tiimoilta huumorintajuttomuudesta, mutta tämähän on suorastaan ratkiriemukasta. Siitä ei siis ole kyse.

Ystävällisin terveisin: Remonttihelvetin liekeissä kärvistelevä Rouva Vattu

Sekaisin jouluvaloista

..tai siis tunnelmavaloista. Kävin tänään hamsteroimassa tähtiä ikkunoihin, mutta näköjään mun valkkaamat valkoiset oli todella tylsiä, kun NetAnttilan sivuilta saa tämmöisiä:

NetAnttila

Tähti on halkaisijaltaan 60 senttiä, joten on vähän isokin meidän ikkunoihin. Höh.

Tämä ei nyt ollut mainos. Ihan vilpitön hullaantumisen tunnustus kyllä.

Sillo ennen vanhaan

Viimeksi, kun meillä oli ihan oikea makuuhuone, se näytti tältä:

Joskus on ikävä noita tapetteja, useimmiten ylipäätään makuuhuonetta. Tapettia onneksi löytyy vielä sen verran, että ajattelin tapetoida vaatehuoneen seinät sillä. Saa vähän sirkusta mukaan uuteenkin kotiin.

En koskaan pitänyt tuosta vaaleasta laminaattilattiasta, mutta ei sitä kannattanut lähteä vaihtamaankaan, kun asunto oli remontoitu entisen omistajan toimesta. Me ostettiin vain maalia ja tapettia.

Eräällä oli lievä pakkomielle punaiseen väriin, raitoihin ja vanhoihin mainosjulisteisiin. Se oli sitä aikaa, kun mattoja ei ollut muualla kuin makuuhuoneessa, koska Taika oli siinä iässä, että pidätyskyky oli pisimmillään puoli tuntia.

Keittiökin oli nykyistä huomattavasti edustavampi ja toimivampi. Verhojahan ei ollut, koska pieni koiranpentu tykkäsi roikkua niissä.

 

Kylppäri ja vessa oli entisen asukkaan remontoimat, siellä oli maailman mielenkiintoisimmat sähköviritelmät, jota kuvaa hyvin se, että etsin puoli vuotta pistorasiaa vessasta ja lopulta löysin sen tuon valohyllyn päältä. Siis irtonaisen pistorasian, joka lojui seinästä tulevien paljaiden pikkujohtojen varassa.  Keittiössä oli myös todella mielenkiintoiset tasovalot, niistäkin roikkui johtoja, jotka oli patentoitu maalarinteipillä kaappien pohjiin kiinni. Lienee sanomattakin selvää, että sähköjen kanssa oli pientä viilausta?

Kuvat on muuten välittäjän ottamia, jotka hän talletti meille muistoksi. Jos hän nyt päätyy tänne ja kiusaantuu kuvien jakamisesta julkisesti, niin saa ilmaista huolensa. Mutta en usko.

Piti pitää pieni muistelus kaiken remontin keskellä.

Viikonlopun parhaat palat

Käytiin syysretkellä, oltiin vaan ja saatiin hillitön määrä kotiaskareita tehtyä. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa? Siispä.

Ei muuta.

Elämän pieniä iloja

En tiedä teistä muista, mutta minä ainakin rakastan syksyä.

Ja olen ehkä provosoiva, mutta sade ei haittaa pätkääkään. Sekin on vaan kivaa nyt.

Tämä verenpisara jaksaa vaan kukkia. Koko kesän se kituutti ja innostui nyt syksyllä vasta ihan kunnolla.

Jos poseeraan ja pidän tassua tälleen oudosti?

Löysin tänään varsinaisen aarteen, kun olin tappamassa aikaa bussia odotellessa. Metallisia johdonpidikkeitä! Luulin mokomien kuolleen sukupuuttoon jo 60-luvulla, kun ei mistään ole löytynyt. Näköjään eräs ruotsalainen firma valmistaa näitä edelleen ja nyt näitä saa taas. En voi sietää niitä muovisia nipukoita. Näitä oli vanhoissa johdoissa kiinni meillä ja ollaan käytetty niitä hyvin säästäväisesti. Nyt ei enää tartte pihistellä, ostin heti alkuun 100 kpl paketin. Vielä pitäisi löytää sellainen vekotin, jolla naputella näitä. Saa ne ilmankin laitettua, mutta joutuu vähän leikkimään Pelle Pelotonta.

Ja paras hankinta on nämä turkoosit söpöläiset. Voiko kumppareita sanoa söpöiksi? No nyt voi.

Olen metsästänyt näitä keväästä asti, onneksi Nokian oma nettikauppa pelasti.

Fanityttöilyä

Kävin ystävän kanssa Tukholmassa fanityttöilemässä.

Keikka oli mahtava. Sekään ei enää paikanpäällä haitannut, että koko matka meni vatsavaivojen ja flunssan kourissa. Jack Whiten näkeminen korvasi kyllä kaiken vaivan, tuskan ja rahanmenon.

Ruotsalaiset on huonoa keikkakansaa, ne eivät juurikaan jammailleet, tai muutenkaan osoittaneet innostusta, ellei erikseen yllytetty. Onneksi hoidin niidenkin osuuden varsin riemukkaasti.

Ja sitten pitäisi palata takaisin arkeen.