Innostus kirjoitteluun ja olohuoneen tunnelmia

Mikähän siinä on, että tykkään julkaista aina kaiken kerralla. En voi kirjoitella parin päivän välein yhtä postausta, vaan sitten kun innostun saamaan yhden valmiiksi, samana päivänä on pakko kirjoittaa toinenkin. Olen kyllä huomannut tämän monessa muussakin. Jos innostun jostain, se on pakko vääntää hampaat irveessä valmiiksi samana päivänä, vaikka olisi aamuvuoro ja kello lähentelisi aamu kuutta. Blogi on nyt siitä erikoinen tapaus, että tätähän ei saa valmiiksi, vaikka miten yrittää, mutta silti nähtävästi kokeilen samaa lähestymistapaa.

Asiaan. On pitänyt ottaa olohuoneesta jotain parempia kuvia jo pitempään, mutta valoa ei ole ollut tarpeeksi, ennen kuin nyt, joten mitä sitä suotta hukkaamaan.

Kerroin joskus aikaisemmin olohuoneen tilasta ennen remmonttia. Lattiassa oli useita kerroksia ja huonekorkeus on nyt yli kolme senttiä korkeampi, mitä se oli ennen remonttia. Seinissä oli kipsilevyä ja semmoista perustapettia, joka oli niin neutraali ettei siitä voi edes muodostaa mitään mielipidettä, kun se ei herättänyt aivojen näkökeskuksessa mitään reaktiota (no joo, ihan kamalahan se oli). Kahdella seinällä on huokolevyt ja tapettia, ja kahdella muulla keisaripaneelia. Lattia on uutta lautaa, mikä on valitettavasti aika pehmeää verrattuna vanhoihin, joten se kaipaisi jo nyt lisää maalikerroksia. Asiaan varmaan vaikuttaa sekin, että meillä oli hirveä kiire päästä asumaan keittiön ja makuuhuoneen lisäksi myös olohuoneeseen, joten emme jaksaneet odottaa maalin lopullista kovettumista. Lattia on tällä hetkellä valkoinen, mutta harkitsen vakavissani sen maalaamista vaaleanharmaalla.

Huonekaluilla on oma tarinansa, sohva on pääasiassa itse tekemäni. Tilasimme metallisen sohvasängyn rungon ja hyödynsimme vanhan 80 senttisen runkopatjasängyn istuinosaksi. Kaupasta löytyi halpoja isoja sisustustyynyjä, joita käytin osittain runkona selkänojan ja käsinojen tyynyistä. Tyynyjen sisältä löytyy myös retkipatjaa, jonka oli tarkoitus jäykistää vähän. Kangas on päiväpeittokangasta Eurokankaasta ja on kestänyt sohvakankaana ihan hyvin jo pari vuotta. Ainoastaan istuinosan verhoilu kaipaisi vähän kiristämistä. Päädyimme tähän sohvaratkaisuun sen takia, kun kokopehmustetut sohvat kutkuttaa liikaa kissan kynsimishimoja

Kuningattaren päiväunia häirittiin

Keltainen lamppu on vaarini vanha ja sijaitsi aikoinaan synnyinkotini "salissa" vanhan keltaisen samettisohvaryhmän kaverina. Sohvaryhmää en ehtinyt pelastamaan, mutta lampun ehdin. Lamppu ei ole kovinkaan turvallinen, eikä sitä voi käyttää, ennen kuin korjautan sen. Mutta se viihtyy olohuoneen nurkassa ihan hyvin ilman valoakin. Matto ei näy oikein kuvissa, mutta mummoni osti sen siskolleni vuosia sitten ja koska sisko ei enää tarvitse sitä, pihistin sen omaan käyttööni himoittuani sitä vuosikaudet.

Tapetit ovat ehtineet talven aikana repeämään jo useista kohdista

Sohvapöytä on varsinainen murheenkryyni. Ostin sen aikoinaan ensimmäiseen asuntooni ja pöydän petsi on todella surkeaa. Pinnassa ei ole mitään lakkausta, joten märät lasien pohjat ovat laikuttaneet pöydän kannen vuosien saatossa aika järkyttävän näköiseksi. Olen suunnitellut sen maalaamista, mutta en ole vielä keksinyt sitä lopullista väriä. En halua enempää mustaa olohuoneeseen, joten olen harkinnut siihen turkoosia ja valkoista. Tai sitten se muuttaa kellarin takkahuoneeseen tuollaisenaan ja yksi pikkupöytä pääsee sen paikalle.

Sohvan alla majailee kolme säilytysarkkua, jotka löytyivät Sinooperin Homestoresta. Olivat juuri sopivan kokoisia cd-levyille ja tilkkutäkkikuosi jäi vilkkumaan silmiin niin pahasti, että piti sortua ostamaan jotain uutena.

Keinu löytyi Hämeenlinnan suurkirppikseltä. Samalta reissulta löytyi myös vanha peilipöytä, lipasto, televisiokaappi ja vanha puutuoli. Mutta nämä kaikki muut ovat projektin alla, lipasto ja peilipöytä täytyy hioa ja maalata, televisiokaapin ehdin jo kertaalleen kunnostaa, mutta en tiedä miten kosteassa sitä on säilytetty, koska toinen kaapin ovista halkesi kovien pakkasten aikaan olohuoneessa ollessaan, joten se odottaa uutta kierrosta. Keinu oli alkujaan niin söpön värinen ja hyväkuntoinen, että sille ei tarvinnut tehdä mitään.

Nurkan kirjahylly on ostettu hätävarana Jyskistä ja koska se on taattua Jyskin laatua, se on jo rempallaan parista kohtaa ja olen yrittänyt etsiä sen tilalle jotain leveää kaappia, johon mahtuisi myös kaikki levytornin levyt. Haluaisin vanhan, lasisilla liukuovilla varustetun matalahkon kaapin, mutta toistaiseksi niitä ei ole tullut vastaan, kuin se yksi ainoa, jonka muistan lapsuudestani ja se on jo mennyttä.

Olohuoneessa on myös kaksi punaista samettinojatuolia, mutta ne kaipaisivat kipeästi verhoilua (kuvissa näkyvä kissaneiti on huolehtinut asiasta..). Toinen niistä muuttaa myös kellarin takkahuoneeseen, kunhan päästään remontissa niin pitkälle.

Verhot ovat myös projektin alla. Tällä hetkellä ikkunoissa roikkuu vanhat pitsilakanat, mutta aloin katsella harmaiden pellavaverhojen perään, mikä tietää vierailua kangaskauppaan. Harkitsin myös pitsilakanoiden harmaaksi värjäämistä, mutta rehellisesti sanottuna, en uskalla.

Takkanurkkauksesta puuttuu edelleen mosaiikit, mutta tasoitteen sentään olemme jo saaneet lattiaan. Ehkä pääsen ottamaan valmiista nurkasta kuvia ensi viikolla.