tiistai 7. elokuuta 2012

Sammaleen alta

Metsälenkeillä on viime aikoina ollut taipumus venyä useamman tunnin mittaiseksi. Jos löydän yhden, täytyy ravata koko lähimetsä läpi. Ja innostus sieniin pahenee vaan. Mieskin jo tietää, että ei kannata ihmetellä syksyn lähestyessä, jos katoan metsässä jonnekin selän takaa. Minua ei ole siepannut kirvesmurhaaja, vaan olen taatusti nähnyt sammaleiden alta keltaisen pilkahduksen ja kadonnut jonnekin pusikkoon.


Viime vuonna löysin kolme kanttarellia, nyt näitä herkkuja on riittänyt pakastimeenkin asti. Tämä pyramidi päätyy piirakan täytteeksi.

4 kommenttia:

  1. Oi, tunnustan kateuteni löydöistäsi. Kantarellien kerääminen (samoin kuin suppilovahveroidenkin), on vietävän addiktoivaa touhua. Molemmat kun ovat lajia, jota yhden löytyessä, löytyy läheltä useampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en oikein ole päässyt mukaan suppilovahveroiden maailmaan. Niitä ei kerätty lapsuudessa ja pari kertaa olen näin aikuisena yrittänyt metsästää niitä, mutta jättänyt ehdokkaat metsään epävarman tunnistuksen takia. Muiden pakastimista olen kyllä syönyt ja tykkään, mutta pitäisi varmaan ottaa joku suppilovahveroiden ystävä metsään mukaan.

      Poista
  2. Argh, kunpa tietäisin jonkun paikan Tampereella, mistä noita herkkuja voisi noukkia! Keräisin (ja söisin) niitä enemmän kuin mielelläni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai sieltä löytyisi jokin luonnontilainen koivikko, jossa voisi käydä rämpimässä. Etsimään vaan, Dumle mukaan :)

      Poista