Kevät!

Olen ollut ihan muissa maailmoissa. Lähinnä tonkimassa pihaa. Toistaiseksi uusien kasvien istuttaminen on ollut aika boheemia. Olen viime viikkojen aikana siirtänyt koiran ylöskaivamat kukkasipulit turvaan juhannusruusun juureen, peittänyt omituisia monttuja, repinyt maan tasalle vielä omituisempia multatöntyröitä, kylvänyt nurmikkoa kynnöspeltoon ja piilotellut auringonkukan siemeniä aidan viereen. En tiedä kukkiiko kukkasipulit tänä kesänä, tai nouseeko niistä siemenistä edes mitään, mutta olen ottanut sen periaatteen, että kunhan sieltä nousee edes jotain vihreää, olen onnistunut.

Osa pihasta on aika masentavaa hiekkakenttää. Siinä ei ole kuulemma kasvanut mitään IKINÄ. Naapurin mummo taas sanoi "höpö höpö, siinä oli ennen mansikkamaa ja hyvä olikin.". En jaksanut tehdä nurmikon perustamista kaikkien sääntöjen mukaan, joten haravoin vain lehdet (25 kasaa!), ruoppasin vähän maata ja viskelin säkillisen siemeniä koko alueelle. Jos mitään ei kasva, niin ei sitten. Jos kasvaa, niin riemu on rajaton. Kuvassa näkyvä vanha homeinen aita saisi kyllä lähteä. Se ei kohta pidä mitään oravaa suurempaa, puhumattakaan hepuloivasta alaskanmalamuutista.

Vessakin valmistui, siitä tuli aika fiini. Ehkä liiankin? Tai sitten se vaan tuntuu siltä, kun valtaosa talosta on edelleen ihan rempallaan. Yläkerran vessa purettiin viemärin repimisen tieltä ja sieltäkin löytyi mustaa purua ja vanha vesivahinko. Siellähän se oli muovimaton alla saanut olla, mutta oli kyllä kuivunut. Lastulevyssä kasvoi jotain, mutta onneksi sitä ei ollut enempää.

Ikean kaapit, allaskaappi vähän muokattuna. Pöytälevyä ei ollut, joten tehtiin liimapuulevystä. Käsittelyn kanssa vekslattiin pitkään ja harkittiin jo kaikkea mahdollista saunavahasta lähtien, mutta sitten löytyi OsmoColorin eebenpuun värinen värivaha, joka hylkii vettä ja oli samaa sävyä kaappien kanssa. Olin jo varautunut vetämään pöytälevyn vielä venelakalla, mutta toistaiseksi vaha on kyllä toiminut.

Suunnittelin myös avohyllyjä yhdelle seinälle, mutta kaapit olikin yllättävän tilavia ja sain kadotettua kaikki purkit ja purnukat niiden kätköihin. Mulla ei ole ikinä ollut vessaa, johon olisin saanut mahtumaan kaiken piiloon. Aina on pitänyt olla ylimääräinen korivaunu johon tunkea kaikki loput. Olen nyt todella innostunut sellaisesta asiasta kuin "kaappitila". Sitä täytyy saada lisää.

Riemastutin miestä valitsemalla vessaan "pippelihanan". Luulisi, että kahden aikuisen huumori olisi vähän laadukkaampaa, mutta ei se ole. Sen kaveriksi sopi kristallikruunu, olenhan harakka. Tykkään kaikesta mikä kiiltää. Parit listat vielä puuttuu, mutta se lienee normaalia. Eiköhän nekin osaa paikalleen joskus.