On tässä surkeassa talvessa hyvätkin puolensa näköjään..

En ole ikinä ennen joulukuussa kerännyt kanttarelleja, nyt olen. Omasta pihasta sai pienen kulhollisen näitä syyspäivien aarteita. En uskonut aluksi, että ne oranssit pilkahdukset lehtien lomassa voi todella olla kanttarelleja, mutta oli ne. 

Olisin todella huono ruokabloggaaja, ehdin syödä kaiken ennen kuvaamista..

Tuli tämän löydön seurauksena ajateltua vähän meidän vintin tilaa, kun lämpöä ja kosteutta näyttää riittävän noin paljon. Tein lampun kanssa tarkistuskierroksen ja katto vuotaa taas. Syksyllä vettä oli tullut valumalla ja päästiin repimään homeisia lautoja pois ja paikkaamaan syysmyrskyn kolhaisemaa kattoa. Nyt vaan pahvit oli kosteita ja eri kohdasta, mutta kyllähän se ärsytti. Mies ehti jo repimään seinän auki ja poistamaan kosteat, nyt tilannetta pitää vaan seurailla ja lauantaina mennään taas katolle. Kesällä on kattoremontti luvassa, alkuperäinen peltikatto on selkeesti tullut tiensä päähän. Pari peltiä on alunperinkin ollut hieman liian lyhyitä ja piipunjuuri on vähintäänkin epäilyttävä. Tässä surkeassa talvessa on se huono puoli, että mikään paikka ei ehdi kuivumaan missään vaiheessa.

Onneksi meidän eläintarhan touhut piristää aina