lauantai 27. syyskuuta 2014

Askartelua

Olen jo jonkin aikaa himoinnut yläkerran portaikkoon vanhaa pallovalaisinta. Yhdessä vaiheessa sain kaivettua vanhempien ullakolta kaksi vanhaa valaisinta, mutta molemmista puuttui se osa, mikä piti kuvun paikoillaan.


(Olennainen osa kaikenlaista askartelua on Herra Kettu, hän on vinkulelu, jonka Taika toi apuun. En osaa työskennellä pöydillä, röhnötän aina lattialla ja Taikaa kiinnostaa.)

Muutama viikko sitten törmäsin yhteen valaisimeen Facebookin kirppiksellä ja mies kävi noutamassa sen, kun liikkui samoilla kulmilla. Siinä valaisimessa oli taas vääränlainen kupu, mutta kaikki muut osat oli tallessa. Niinpä askartalin kolmesta valaisimen raadosta yhden toimivan. Osia on vielä toiseenkin, kun saan vielä toisen pidikkeen kuvun kiinnitykseen. Sähköosat hain Clas Ohlsonilta.


Portaikosta ei ole tainnutkaan olla hirveästi kuvia. Seinille on tulossa tauluja ja erilaisia kehyksiä. Joskus.


Tykkään koristeellisista vanhoista listoista. Nämä eivät ole vanhat, vaan ainoat rintamamiestalohtavat (Onko se sana? Saa nyt olla.) listat, mitä me löydettiin. Tätä on nyt tulossa kaikkialle. Tämän talon alkuperäiset listat ovat päätyneet varmaan saunapuiksi jossain edellisessä remontissa. Veranta oli ainoa paikka, jossa on vielä alkuperäiset lattialistat. Mies näki hirveän vaivan, että sai listat nätisti rappusiin. Ne on koottu kymmenistä pienistä pätkistä. Portaiden potkulaudat ovat uudet. Entiset olivat liimassa, lahonneet tai niissä oli vielä kuoret jäljellä. Vajaakanttinen raakalauta ei toimi portaissa.


Kasasin ja pesin pari muutakin vanhaa valaisinta, mutta niille ei ole vielä remontoitua paikkaa olemassa.

Mitäs muuta tänne kuuluu. Veranta ei ole edistynyt. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei varmaan tule valmista edes jouluksi. Päädyttiin nyt kuitenkin lakattuihin paneeleihin ja sopivaa sävyä onkin metsästetty varsinaisen blogiyhteistyön merkeissä. Laurakaisa oli ihana ja vertasi lähettämääni sävykarttaa heidän verantansa paneeleihin. Nyt meillä on joku suunta. Paha vaan, että Herdinsin vesipetsien paperinen sävykartta on ihan eri maailmasta, kuin rautakaupassa ollut puulle petsattu sävykartta. Paperiversiossa ollut kirsikka oli jotain ihan muuta. Mutta nyt meillä on paria sävyä ostettuna ja huomenna varmaan aletaan testata sävyjä.

Me käytiin Lapissa ja Norjassa lomailemassa pari viikkoa sitten. Kirjoittelen siitä reissusta vielä erikseen.

3 kommenttia:

  1. Taitaa olla vanha valaisinrakentaja, tuo Herra Kettu, kun hänen avustuksellaan noin hienon pallovalon teit! Punaiset portaat ovat mainiot ja hyvin sopivat Kirsikkapuu-tapettiin.

    En yhtään tiedä minkä väriset meidän portaista tehdään, nyt maali on aika nätti vanha vihreä, mutta tapettiseinälle tulee oranssisävyinen tapetti, eivät oikein sovi toisiinsa. Mustaakin olen miettinyt, mutta ajatellut kyllä sitäkin, että siinä näkyy kulumat heti. Valkoinen olisi ihan hyvä jatkumo meidän lattioihin, mutta portaissa olis kiva kuitenkin joku väri.

    VastaaPoista
  2. Rintamamiestalohtava todellakin on sana!

    VastaaPoista
  3. Oletpa taitava kun osaat kasata lampun, ei tullut edes mieleen yrittää itse! Teillä on muuten prikulleen samanmallinen portaikko kuin meillä, ikkunakin samassa paikassa. Ja vau mitkä portaat!

    VastaaPoista