lauantai 7. joulukuuta 2013

Joulu ja koirapotilas


Räpelsin risukasasta taas joulurisun. Olen ollut tänä vuonna joulun suhteen vähän myöhäisherännäinen. Viime vuonna raijasin jouluroinat kellarista jo lokakuussa. Tänä vuonna naapurit voitti kilpavarustelun, ensimmäisillä oli jouluvalot jo syyskuussa.


Lunta tupsahti yhdessä yössä 15 senttiä. Ja Taikasta yritettiin ottaa joulukorttikuvia. Oli aika levotonta touhua. Pitää yrittää huomenna uudestaan, nyt oli vauhtia liikaa. Ostin pari viikkoa sitten uuden kameran, nyt täällä räpsytellään Nikonin D 5100 järkkärillä. Pitäisi vielä opetella käyttämään sitä kunnolla, eikä vaan räpeltää kokeilevasti.



Työhuoneeseen paukuteltiin tänään kattolistoja. Käytävässä pitäisi maalata kertaalleen. Minulla on mahtipontinen suunnitelma, että maanantaina olisi tapetoimispäivä. Hyvällä tuurilla aikataulu pitää ja jouluksi on ihan oikeasti valmista. 

Käytävään tulee sinistä Kirsikkapuuta. Muutin mieltäni moneen kertaan ja tämä oli nyt ostettuna, niin sitä laitetaan. Haaveilemaani punaista Kamomilla -tapettia ei enää saa.

Taika meinasi äsken alkaa taas oireilemaan kaasuuntumisen merkiksi, mutta ilmeisesti hätävaraksi annetut lääkkeet tehosi. Mutta voi tätä koiraemon stressiä. Sydän jättää aina lyönnin välistä, jos neiti näyttää huonovointiselta tai venyttelee kaulaansa. Onneksi vatsalaukku on kiinnitetty, niin se ei pääse niin helposti kiertymään. Nyt on vaan kyse ärtyneestä vatsalaukusta. Toivon hartaasti, että tätä ei jatku enää kovin pitkään. 

Koiran painokin on tippunut 27 kilosta 24,5 kiloon, kun ruuan kanssa joutuu temppuilemaan. Ruokaa ei saa antaa puolta desiä enempää kerralla ja senkin pitää olla hyvin turvotettua. Taika kyllä tykkää, kun päivässä on useita ruokahetkiä. Välillä vaan hankala järjestää, kun sitä ei uskalla jättää ainakaan pariin tuntiin syömisen jälkeen yksin. 

Mutta omm. Ehkä tämä tästä vielä joskus.

14 kommenttia:

  1. Sininen kirsikkapuu on kyllä kans kaunis tapetti. :) Ja zeniä koiran mahan kanssa kamppailuun. Peukkuja, että alkaisi helpottaa jo vähitellen.

    VastaaPoista
  2. Meillekin tulee kirsikkapuuta aulaan, harmaana. Ja vihreää kamomillaa keittiöön. Ihania molemmat.
    Taikalle pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletteko jo ostaneet sen Kamomillan? Sitä vihreääkään ei enää ilmeisesti saa. Ainakin tehtaan omilla sivuilla luki kaikkien värien kohdalla "Loppu."

      Poista
    2. Tapettitalolta tuli paketti viime torstaina. Vielä sai vihreää.. Onkohan niin ikävästi, että sekin sitten loppu? :/

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Niin, siis tapettitalo antoi paremmat alennuksetkin kuin tapettitehdas, kun tilattiin isompi määrä tapettia.. Heidän (Tapettitalo) sivuillaan ei (ainakaan vielä) ole mainintaa, että olisi loppu.. Kilautapa sinne!

      Poista
  3. Voi kylläpä teitä nyt koetellaan. Pikaista paranemista Taika-koiralle ja stressittömämpää loppu vuotta omistajille! Joulukorttikuvien ottaminen lemmikeistä on kyllä ihan oma taiteenlajinsa ;)

    VastaaPoista
  4. Remppahommat kuulostaa hyvältä koirahommat ei niinkään... Oletteko miettineet siirtyvänne raakaruokintaan, tällä tarkoitan pakastettuja jauhelihasekoituksia, en mitään luita? Meillä siirryttiin Mustin ja Mirrin valikoimista löytyviin Maukas luujauhoa sisältävään kalkkunaan pari vuotta sitten ja herkkävatsainen + moniallerginen airedale on ollut täysin vatsavaivaton siitä lähtien ja iho-ongelmatkin loppuivat talvikaudella. Ruokaa tarvitsee antaa suhteessa nappuloihin paljon vähemmän, se imeytyy paremmin (kun seassa ei ole mitään turhaa) ja näin ollen kakattaakin vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se, barffaaminen on kyllä tuttu juttu, mutta toistaiseksi poissa laskuista. Lihan syöttäminen on nyt poissa kuvioista, koska sitten tarvitsisi olla luuta ainakin jauhettuna. Luut taas ovat jauhettunakin poissa laskuista, koska suoliston avaamisen jäljiltä tikit kiristää varmasti ja luu tulee jauhettunakin pihalle aika kovana tavarana. Kalsiumin ja fosforin suhde taas menee ilman luuta sekaisin ja elimistö alkaa ottamaan sen kalsiumin luista. Kalkin voisi antaa myös purkista, mutta kaikkiin koirien kalsiumlisiin on myös lisätty fosforia, jota siitä lihasta tulee kyllä riittämiin. Pitäisi ostaa ihan rehukalkkia rautakaupasta ja sen imeytyminen ei ole niin hyvää, kuin luilla. Sitä joutuisi syöttämään ihan törkeen paljon. Meidän pitää olla muutenkin tosi tarkkana ruuan suhteen, kun Taikalla on lonkkaniveldysplasia (lonkat E/E). Ja todella monessa seoksessa on sikaa seassa, mitä Taikan maha ei ole ikinä kestänyt. Ruokavaliomuutoksia ei saa tehdä ennen parantumista, ettei mene ripulille. Suoliston ärtymistä pitää nyt välttää, ettei sekin taas tulehdu :/ Ja lihoja pitäisi vaihdella barffissa sen verran usein, etten uskalla senkään takia alkaa nyt kokeilemaan, että meneekö jostain muustakin kuin siasta maha sekaisin.

      Meillä on Orijenin nappula, mikä on todella valkuaispitoista (lihapitoisuus 80%, valkuainen 38%, ei viljoja) ja vähähiilarista. Sen imeytyminen on huippua ja ruokamäärä on tosi pieni, neiti ei kakkaa kuin kerran päivässä nytkään, mutta tällä hetkellä suolistossa pitäisi koko ajan olla tavaraa menossa, että se toimii normaalisti. Ruoka on sopinut todella hyvin, eikä sen suhteen ole ollut mitään vatsaongelmia. Vatsalaukun kiinnittäminen kylkikaareen on nyt ilmeisesti se, mikä sitä vatsalaukkua ärsyttää, ennen kuin se paranee kunnolla, siitä kertoo se vatsan limakalvojen paksuuntuminen.

      Ja koirat on erilaisia. Kaverin bortsuhan sai tuosta samasta kalkkunasta ihan järkyttävät allergiat. Totuus löytyy aina kakasta, mikä sopii kellekin. Hyvä juttu, että saitte allergiat tuolla kuriin. Niiden kanssa saa olla monesti helisemässä ja ne pitkittyy helposti.

      Poista
    2. Ja malamuuteillahan tunnetusti tuo hiilarin imeytyvyys on todella huonoa, ne eivät pysty hyödyntämään sitä senkään vertaa, mitä muut koirat, kun rotu on vielä sen verran alkukantainen. Arktisilla alueilla ruokavalio koostui lähinnä rasvaisesta kalasta. Siksi siis tuo vähähiilarinen nappula on toiminut loistavasti. Aikaisemmin oli perunapohjaista Eaglea ja silloinhan Taika kakkasi sellaisia lehmänläjiä, että huomasi kyllä, ettei sillä imeytynyt.

      Poista
    3. Joo sen takia mä tuota raakaruokintaa kysyinkin, kun itsellä oli aikoinaan husky ja sen kautta tuli tutuksi nuo hommat. Meillä ei taas airedalelle voi syöttää mitään muuta, alkaa iho oireilemaan heti... taitaa olla viimeinen terrieri vaikka tuo pienempi on taas superterve, ei ikinä mitään (kop-kop)!

      Toivottavasti Taikan elämä alkais normalisoitumaan! Meilläkin meni useampi vuosi tuon ruokahomman kanssa pelatessa, koira on vajaa 9v, varmaan puolet elämästä etsitty sopivaa ruokaa, luojan kiitos nyt hallinnassa! Silläkin oli pentuna lonkat huonot, mut parani kun laitettiin vahvistusta pistoksina ja sitten reppanalla on vielä sydämen sivuääni, mut oireeton (kop-kop). Että varsinainen maanantai kappale, mutta silti niin rakas :)

      Poista
    4. Noita allergioita tuntuu toisille kerääntyvän. Se on geneettistä ja koiran hermorakennekin vaikuttaa, herkemmin stressaavat koirat saa helpommin ruoka-allergioita.

      Taikan lonkat ei valitettavasti parane, E on huonoin luokitus lonkkakuvista, mitä koiralle voi antaa, sillä ei ole just yhtään lonkkamaljaa ja reisiluunpääkin on huonosti muotoutunut. Se on oireeton toistaiseksi ja lonkkien tilannehan tuli Pevisa kuvauksissa täysin yllätyksenä. Ne on niin löysät, että siltä hyppää reisiluunpäät venytellessäkin pois lonkkamaljasta. Jossain vaiheessa sinne alkaa kertymään nivelrikkoa. Hoito on lähinnä ennaltaehkäisevää tässä vaiheessa, nivelnesteiden koostumukseen vaikuttamista, lihaskunnon ylläpitämistä jne. Kipujen alkaessa tulee kipulääkkeet mukaan. Tietysti on aina lonkkaproteesit, mutta ne maksaa sen 3000 euroa per koipi, mutta niissäkin on riskinsä ja se paranemisaika on todella raskas koiralle. Meillä on tulevaisuudessa edessä räätälinlihaksien katkaisu. Koirilla hyödytön lihas, se on reisien lähentäjä, mitä tarvitsee esim. oravat ja ihmiset kiipeillessä. Koirilla sen katkaiseminen vähentää sitä reisiluunpään hyppimistä pois maljasta.

      Mutta lonkkien rakenne on mikä on, pitää vaan toivoa, että oireettomuus jatkuu mahdollisimman pitkälle. Lonkkaniveldysplasia on etenevä sairaus, jossain vaiheessa se alkaa väistämättä näkymään jotenkin.

      Onko teidän koiran lonkat ihan kuvattu vai päädyttiinkö cartrophen piikkeihin ihan oireiden perusteella?

      Poista
    5. Nyt vasta huomasin tämän sun kysymyksen. Niitä lonkkia ei kuvattu koskaan, eli oireiden perusteella. Tämä tapahtui yli seitsemän vuotta sitten, enkä nyt millään muista oireita, mutta koska koira oli vielä kasvuiässä niitä lonkkia saatiin vahvistettua pistoksin oireettomiksi.

      Nyt koiruli siis melkein yhdeksän ja allergiat kesäaikaan ainoa vaiva. Tempo on vähän sellainen huolehtija, varmaan sen takia sitten niin herkkä.

      Jännä etten muista noita lonkkaoireita, oli kyllä hektinen elämänvaihe (ja ihan toinen elämä muutenkin) silloin :)

      Poista