sunnuntai 27. lokakuuta 2013

2093 euron lampunvarjostin tällä kertaa

Eläimet eivät koskaan osaa sairastua normaaliin päivystysaikaan.

Potilas voi ihan hyvin, vähän se alkaa olemaan kypsynyt ronklaamiseen ja on vähän kärttyinen, mutta ihan ymmärrettävää, kun suonessa virtaa opiaatit ja mahassa on 20 senttinen haava. 
Haava on nyt aamusta vähän vuotanut ja me toivotaan, ettei tarvitse lähteä tänään takaisin, koska meillä ei ole varaa siihen. Kaikki rahat meni, ihan kaikki. Mutta mielellään sen maksoi, että saatiin tyttö kuntoon. Nyt on vaan muutenkin sellainen kuukausi, että rahaa on palanut, niin ei ollut yhtään ylimääräistä. Sen lisäksi, että kaikki rahat meni hakiessa, ensi viikolla tulee vielä yli tonnin lasku perästä. Oli oikeasti muutamasta eurosta kiinni, ettei me saatu Taikaa ulos sieltä. Mutta eiköhän tää tästä jotenkin. 

Hauska vaan, että vakuutushan ei tästä korvaa kuin pari hassua satasta, koska meidän saldo on tällä kaudella jo tullut melkein täyteen sen märkäkohdun leikkauksen takia. Vakuutuskausi olisi vaihtunut ylihuomenna. Oli siis parista päivästä kiinni, että vakuutus korvaisi tämän melkein täysimääräisesti. Tää on niin tätä. Hauskaa oli myös, että täysin tuntematon laskutusfirma, jonka kautta sairaala hoitaa laskutuksen, oli sitä mieltä automaattisesti, että meille ei voi antaa yli 1500 euron luottoa, vaikka normaalisti raja oli 2000 euroa. Tämä tuli suoraan koneelta miehen henkilötunnuksella ja nimellä. Kiinnostaisi tietää, että mikä rasti siellä on meidän kohdalla ja mistä syystä, kun kummallakaan ei ole mitään negatiivisia merkintöjä luottotiedoissa. Asia ei selvinnyt edes kyseiseen firmaan soittamalla. Asia nyt vaan oli niin.

Taika oli perjantaina iltalenkillä vähän hassu, se ei haistellut, mutta muuten tuli ihan normaalisti mukana. En sen kummemmin sitä ihmetellyt, kun joskus meillä on ilveksiä nurkissa ja se on vähän varovaisen oloinen tuolla metsässä. Mutta pistin merkille.


Illalla monta tuntia lenkin jälkeen, se sai ruston syötäväkseen ja söi sen todella nopeasti. Taika on normaalistikin hirveä ahmija, mutta nyt se kirjaimellisesti hotki sen. Ei mennyt kuin tunti, kun se ensin oksensi eteisen matolle, sitten olohuoneeseen omalle peitolleen ja sitten vielä ruokailuhuoneeseen. Ihmettelin vähän, mutta en vielä huolestunut. Tämän jälkeen se meni juomaan todella paljon vettä ja vähän ajan päästä oksensi senkin kaiken ulos. Ja meni taas juomaan vettä hirveät määrät, tässä vaiheessa mulle tuli tunne, että nyt ei oo kaikki ihan kunnossa. Soitin päivystykseen, päivystävä lääkäri sanoi, että ihan normaalia, kun on ahminut ja ruokatorvea ärsyttää, mutta mua kaiveli. Käski antamaan parafiinia.

Mies pääsi töistä kymmeneltä, soitin sille, että käy apteekissa. Sillä aikaa Taika muuttui vaisuksi ja yritti jatkuvasti venyttää itseään oudosti. Soitin uudelleen päivystävälle ja intin, että nyt on jotain pahasti vialla. Lääkärikin lopulta tuli siihen tulokseen, että kuulostaa pahalta. Siinä käytiin vielä kiivasta keskustelua meidän sijainnista, kun minun kuuluisi soittaa pohjoisen alueen päivystykseen, minkä toimipaikkaan on 60 kilometriä ja tähän eteläiseen vaan 20 kilometriä. En tiedä kuka järkevä byrokraatti nämäkin rajat on luonut. Eläinlääkäri lopulta totesi, että hän ei voi tehdä mitään, jos Taika pitää leikata. Ei ole käsiä, tiloja, eikä välineitä. Ja nyt päivystys sijaitsi kauempana etelässä, jonne olisi sinnekin ollut 60 km. Neuvoi suoraan Hattulaan eläinsairaalaan.

Mies tuli töistä, olin jo ovella vastassa, että nyt mennään ja vähän kiireesti. Perillä päästiin tavallisten kopelointien jälkeen röntgeniin, lääkäri sanoi että koira vaikuttaa ihan pirteältä, että jos ei olisi mitään vakavampaa. Röntgenit paljastivat voimakkaasti laajentuneen vatsalaukun ja suolisto oli aika täysi. Vähän aikaa arvottiin, että letkutetaanko tyhjäksi ja kokeillaan lääkityksellä vai leikataanko. Taika yrjösi tässä vaiheessa litrakaupalla vettä lattialle. Tultiin siihen tulokseen, että ehdottomasti leikataan. Jostain syystä edes vesi ei edennyt vatsalaukusta eteenpäin.

Leikkauksessa meni päälle pari tuntia, odotimme sillä aikaa odotustilassa. Lääkäri tuli kertomaan, että leikkaus oli mennyt ihan hyvin. Mahaportissa oli kovaa massaa tukkeena, jotain mustaa, johon oli tarttunut myös rustoa. Tämän lisäksi ohutsuoli oli myös kiilautunut tukkoon ja se sinersi puolivälistä eteenpäin. Tukoksien poistamisten jälkeen suolistossa alkoi taas kiertämään veri ja se alkoi toimia normaalisti. 

Jos oltaisiin viivytelty, se olisi mennyt kuolioon. Vähältä piti siis.

Vatsalaukku kiinnitettiin samalla kylkikaareen, ettei tulevaisuudessa tule vatsalaukun kiertymä niin helposti.

Jos joku tänne eksyy oirekuvauksen vuoksi, niin koirassa ei oikeastaan näkynyt muuta kuin se luonnoton jatkuva venyttely, ulos pyrkiminen ja lopulta kehän kiertäminen huonon olon iskiessä. Ja se jano alkuun. Tervehti miestä ihan iloisesti häntä heiluen ja söi ruston, vaikka suolistossa oli jo ennestään jokin tukos. Malamuutit on aika kovaa tekoa ja toiset sanoo, että ne kertoo vielä vähemmän kivusta ja huonosta olosta kuin muut koirat. Monesti ajattelee, että hysterisoi ihan turhasta, mutta nyt oli hyvä, että uskoin omia tuntosarvia. Joskus eläinlääkärit suhtautuu tylysti normaalin päivystysajan ulkopuolella, jos sinne heidän mielestään soittelee turhista asioista ja se luo sellaisen kynnyksen, että ei enää kehtaa soittaa. Kannattaa pitää päänsä.

Olen todella tyytyväinen ja kiitollinen Vethausin henkilökunnalle, monesti näiden eläinlääkärikäyntien jälkeen jokin jää aina ärsyttämään, mutta nyt ei. Todella osaavia ihmisiä ja asiakas otettiin vakavasti.

Taika oli hoidettavana ja vahdittavana vielä iltapäivään asti, oli tipassa ja sai lääkitystä. Me tultiin aamuksi kotiin, minä en saanut lopulta nukuttua ja valvoinkin jokun 40 tuntia putkeen. Viime yö meni tosi katkonaisesti Taikan vähän valittaessa ja liikkuessa.

Mutta nyt sormet ja varpaat pystyyn, ettei tule mitään komplikaatioita.

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoijille ja pahoitteluni sekavasta solkotuksesta, tällä univelalla ei ole enää kaikki inkkarit kanootissa.

11 kommenttia:

  1. Kylläpä oli seikkailu ja huh mikä hinta. Onneksi on se vakuutus, vaikka ei korvaisikaan, kuin muutaman satasen, niin on sekin jo jotain. Paljon rapsutuksia potilaalle ja toivotaan, että tämä lampunvarjostin olisi nyt viimeinen.

    VastaaPoista
  2. No on teillä ollut kaikenlaista tuon koirulin kanssa! Toivottavasti tosiaan loppuu tähän nuo eläinlääkärikeikat... Rahan meno hirvittää, mutta mitäpä sitä ei maksaisi / tekisi näiden eteen, pääasia että koira tulee kuntoon!

    VastaaPoista
  3. Joo, niitä eläinlääkäreitä on moneksi - koettu on. Hienoa, kun saitte lopulta osaavaa apua.
    Tärkeintä nyt, että Taika toipuu ja te saatte sydämentykytyksen tasaantumaan.
    Rapsutukset potilaalle.

    VastaaPoista
  4. Kylläpäs teillä on ollut huonoa tuuria :( . Minä kun oon tämmönen ennaltapelkääjä, niin pelkään aina että tuo meidän koiruus sairastuu tai loukkaa itsensä ja kun sillä on niin korkea kipukynnys ettei varmasti kovin helpolla "valita". Kissojen kanssa mulla on ollut monenlaista ja kuoleman porteillakin on yksi käynyt. Mutta kuten teidänkin tapaus osoitti, kannattaa omiin tuntosarviin luottaa, kyllä sen sitten tietää kun kaikki ei ole ok.
    Paranemista Taikalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös ennaltapelkääjä ja huolestun kaikista oudoista oireista heti. Ja nimenomaan siksi, että eläimet eivät välttämättä näytä kipua selkeästi. Pitää osata etsiä niitä pieniä eleitä ja pelottaa aina, että ei ymmärrä tarpeeksi ajoissa.

      Poista
  5. Mä olen pariinkin kertaan ollut ikävä ihminen ja kertonut jokuselle koirasta haaveilevalle, minkä verran jo pelkkä peruskäyminen eläinlääkärillä maksaa. Puhumattakaan sitten noista lampunvarjostimista... Ja koirakin on pakko hoitaa siinä kuin muutkin perheessä sairastavat. Tai ainakaan minusta ei ole eläintä rääkkäämään. Jokunen kallis lampunvarjostin täälläkin aikanaan pyöri. Mutta toivotaan, että moisten suhteen tahti alkaisi tasaantua ja esim. ensi vuden Taika saisi olla kunnossa ja te huolehtimatta.

    Ja juu, vaisto on kyllä se, minkä varassa minäkin koiraa hoidin. Meillä koira tuli aina "kertomaan" minulle, jos joku oli huonosti. Istui eteen ja näytti surkealta. Eikä muuten käyty yhtään kertaa "turhaan" tohtorilla....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Me ollaan vuosien saatossa alettu sumplimaan eläinlääkärikäynnit vähän sen mukaan, että millaista asiaa on. Rokotukset voi hoitaa jollain kunnallisella eläinlääkärillä, mikä tulee suht halvaksi. Hoitoa vaativat lievät sairastumiset hoidetaan yhdellä pikkuklinikalla, jolla on pätevät lääkärit, mutta ei esim. happivermeitä leikkauskäyttöön tai erikoislääkäreitä. Tämmöiset lampunvarjostinkeikat taas mennään hoitamaan yhdelle isommalle klinikalle, joka maksaa hunajaa, mutta jossa on kaikki pelit ja vehkeet ja vielä ne erikoislääkäritkin. Koska jos leikkauksen aikana sattuu jotain, haluan olla varma, että henki ei ole siitä kiinni, ettei ole osaamista tai laitteita. Nyt mentiin sitten ihan sairaalaan asti, kun ei täällä öisin ole osaavia ihmisiä tavoitettavissa. Tuokaan sairaala ei ole kauaa ollut olemassa, perustettiin ihan vasta joku pari vuotta sitten. Mikä onni, kun meiltä ei aja sinne kuin vähän päälle tunnin. Tai alle, jos on tämmöinen kaasujalkaa vaativa hätätilanne..

      Mutta koiraa (tai mitä tahansa muutakin elukkaa) ottaessa pitää varautua siihen, että jonain päivänä se sairastuu ihan varmasti ja silloin menee rahaa. Jos ei kykene hoitamaan sitä, ei kannata ostaa pehmolelua kummempaa. Huomasin siellä sairaalassa, että ne teki heti alkuun harvinaisen selväksi, että mitä koko homma tulee kustantamaan, jos leikkaukseen lähdetään yöaikaan (100% korotus) ja antoivat vaihtoehtoja. Ne vähän tunnusteli, että ollaanko me valmiita maksamaan lemmikin hoidosta vai mennäänkö halvemmalla ja otetaan se riski, että käy huonosti. Oon itse sellainen, että eläimet on mulle lapsia, ne hoidetaan, kustansi se mitä tahansa.

      Poista
  6. Voi huh ja onneksi tosiaan tunnette koiranne ja piditte päänne. Saanko kysyä mikä aiheutti tukoksen? Imeisesti ei se rustoluu, vaan tukos oli jo aikaisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se jäi mysteeriksi. Veikkaan kuitenkin jotain luonnonmateriaalia. Ja olihan sillä jostain vanhasta luusta säpäleitä sen mustan lisänä siellä suolistossa. Popsinut ehkä pihalta jotain ja sitten järsinyt vanhaa luuta päivän aikana siihen päälle, mitkä sitten tehneet tukoksen ohutsuoleen. Samaa mustaa oli ollut siinä mahaportissakin, mihin sitten oli rustosta jäänyt kiinni roippeita. Rustonhan se oksensi muuten kokonaan ulos. Kuvatessa vatsalaukussa ei ollut kuin nestettä ja ilmaa. Näistä kun ei ikinä tiedä, Taika on välillä sellainen tuohien ja puunpalasten mupeltaja. Monen asian summa. Tarkemmin kun luin noita papereita, sillä oli ollut ennen vatsalaukkua kaksi eri tukosta ja kolmas vielä siellä suolistossa. Lääkäri sanoi, että näitä sattuu jatkuvasti koirille, kun joillakin on tapana ahnehtia ja imuroida kitaansa vähän kaikenlaista, kun omistajan silmä välttää.

      Siirrytään ihan jauhettuihin luihin. Meillä on vaan se hampaiden harjaamisen hauskuus nyt opeteltava, kun ei voi enää luita tai rustoja syöttää. Tai lähinnä Taikan on opeteltava pysymään paikoillaan sen koko operaation ajan.

      Poista
    2. Minä en oo uskaltanut vuosiin syöttää luita tms meidän terriereille, varsinkin pikkunen on sellainen, että vetää kaiken mieluummin purematta alas ahneuksissaan... ja isommalla menee maha sekaisin pienestäkin ruokavalion muutoksesta. Ne on molemmat jauhetulla raakaruoalla ja saavat siankorvia hammaskiven poistoon, tosin ei taida olla kovin tehokasta poistoa. Harjata pitäis, mutta... aikamoista sähläystä täälläkin :)

      Poista
    3. Meillä on ollut vähän sellainen "puolimatkassa raakaruokaan" -ruokavalio Taikalla. Nappulat on laadukkaita (Orijen), vähähiilarisia (ainakaan tämä rotu ei kykene hyödyntämään sellaista määrää hiilareita, mitä valtaosassa koiranruuista on käytetty), runsas proteiinisia ja rasvaa on tarpeeksi. Nappulaa on saanut aamulla, rustoa tms. taas illalla. Nyt en kyllä hetkeen aio muuttaa ruokavaliota, kun tämä toimii, mutta jos jaksaisi jossain vaiheessa perehtyä lonkkavikaisen raakaruokintaan tarkemmin.

      Poista