sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Keskikesä



Olimme tänä vuonna laiskoja viettämään keskikesän juhlaa. Piti lähteä reissuun, mutta aattopäivänä aamu koitti meille vasta kello 13.30. Tuli sitten korvattua univelat kerralla. Ei ollut enää mitään järkeä lähteä ajamaan kolmea tuntia pohjoiseen, joten jäätiin kotiin.


Ystävä tuli kolmen karvaisen lapsen kanssa kylään, syötiin ja saunottiin. Ihan hyvä resepti tälle vuodelle.


Juhannusaatto alkoi hassusti myös keittiömme virallisella valvojalla.


Herne vieri kaapin alle, eikä suippokorvan nenä ollut tarpeeksi pitkä. Siitäkös surku ja masennus.

5 kommenttia:

  1. Niin kaunis tuo ensimmäinen kuva. Ja valloittavan ihana tuo viimeinen! :)

    VastaaPoista
  2. Karvainen prinsessa ja herne. Voi toista. Makuukammaripäivitykseen vielä että jee, parasta on nukkua kiurujen laulaessa, sen kokemuksesta voin näin todeta, vaikka eri kiurut meillä laulaa.

    VastaaPoista
  3. Kelle mistäkin tulee surku ja masennus. Omat surkeudenaiheet saattaa olla ulkopuolisista yhtä vähäpätöisiä kuin tuo herne.

    Kuulostaa kivalta, ettei ole pakko viettää juhannusta ennaltamäärätyllä tavalla.

    VastaaPoista
  4. Löysimpäs ihanan blogin...lukijaksesi päätin kirjautua...:)

    VastaaPoista