tiistai 2. huhtikuuta 2013

Arkea

Makuuhuoneen seinien pohjatyöt on melkein tehty. Tehtiin huokolevyille kaksi esiliisteröintiä ihan vaan varalta. Olohuoneen tuulileijonille ei tehty kuin yksi esiliisteröinti ja tapetti on repeilykohdistaan vähän irti.

Esiliisteröintiin käytettiin vehnäjauholiisteriä. Vähän oli alkuun epäileväinen olo, mutta ihan turhaan. Toimii loistavasti. Saumoihin tuli kuittinauhaa, joka olisi pitänyt liimata pelkällä vedellä. Ei toiminut, laimennettiin liisteriä näppituntumalla ja johan alkoi pysymään. Esiliisteröinti tehtiin muutenkin vähän laihemmalla seoksella, huokolevyt imee liisteriä niin älyttömästi.


Saumojen päälle tulee vielä sanomalehteä, muualle ei tarvitse. Paperoimme yläkerran kauttaaltaan ennen levyjen ja lautojen laittoa. Yläkerta on niin huolellisesti tiivistetty, että mistään ei pitäisi käydä vetokaan. Lämpökin pysyy paremmin kuin alakerrassa. Siellä on aina aamulla lämpöisempää kuin alhaalla. Viime talvena sai vielä pelätä putkien jäätymistä. Ja kaikki on toteutettu perinnehippeyden hengessä hengittävästi. Saa nähdä lähteekö tapetit repeämään seuraavana talvena. Luultavasti lähtevät. Sitä tuskin voi välttää, teki mitä tahansa.

Olen yrittänyt tilata Sateenkaariväreiltä lattiamaalia, mutta pyhät tässä välissä hidasti tilauksen etenemistä. Päästiin nyt ehkä yhteisymmärrykseen sävystä, seuraavaksi toivottavasti saan tietää hinnan ja pääsen tilaamaan. Hyvällä tuurilla saan maalin jo tällä viikolla. 


Kevät etenee hitaasti. Olen yrittänyt sulattaa pihatietä tuhkan ja hiekoitusmurskeen avulla. Viime keväänä pihaan ei päässyt autolla, kun rinne suli todella hitaasti. Sillä jäätiköllä olisi voinut luistella. Ja kun jäätikkö suli, se pehmeni liukkaaksi mössöksi ja seuraava vaihe olikin auton kaivaminen ylös siitä mössöstä. Toivon sulattamisen toimivan, ettei tarvitsisi tänäkin keväänä käydä samaa sirkusta läpi.


Meillä eletään nyt jänniä hetkiä. Nemi, tuo meidän kiukkuinen kissamme paiskasi ruokakuppinsa lattiaan. Ja ennen kuin ehdin yläkerrasta katsomaan, Taika oli jo nuolemassa sirpaleita. Nyt on koiralle syötetty purkkiparsaa koko purkillinen ja neiti tulee muutenkin pysymään ruuassa tämän illan, jotta mahdolliset sirpaleet päätyvät turvallisesti ulos asti. Parsaa siksi, että niissä on pitkiä kuituja. Mahassa täytyy olla jatkuvasti ruokaa kulkemassa suoliston läpi. Koirien suolisto kyllä selvittää melkein mitä tahansa, mutta koskaan ei voi olla liian varma. Yhden sirpaleen nyppäsin kielestä pois, toivottavasti suuhun ei päätynyt enempää. 

Siinä sivussa tuhoutui myös takan edestä mosaiikkia. Se ei kestänyt keraamista kuppia. Kissojen ruokapaikka on takan päällä, se on kaikkein helpointa koirataloudessa. Pitää olla vaan huolellinen, ettei enää jätä niidenkään kuppeja esille. Tähän asti kissojen omat kupit ovat saaneet olla ihan rauhassa.

Tuo katti on kyllä kiero pirulainen. Se on selvästi murhanhimoinen. Nemillä on siis taipumus heitellä tavaroita pöydiltä. Kohteena ovat erityisesti meidän molempien kännykät, kaukosäädin, kynttilätuikut ja kirjat. Avohyllyinen kirjahylly on Nemin mielestä parasta, kun siitä ei helpolla viskeltävät lopu. Vähällä vaivalla saa paiskottua rivistä ison läjän kirjoja lattialle. Ja tätä taipumusta toteutetaan etenkin yöllä, kun palvelijat kehtaavat nukkua, vaikka kissalla on tarpeita. Uskomaton tyyppi.

Meillä ei tulla näkemään hienoja asetelmia kirjahyllyssä tai lipastojen päällä. Ellei niitä ole kiinnitetty karhuteipillä alustaansa. Sitäkin olen joskus tehnyt.

12 kommenttia:

  1. Tsemppiä sessulle, jospa se siitä! Kissankehveli... Teillähän on kohta uusi makkari! Tapetointi on aina niin kivaa, kun saa tehdä ihan oikeasti näkyvää pintaa. Jännityksellä odotan valmiita kuvia!

    Minäkin pääsen maalailemaan tällä viikolla uuden keittiön seiniä, mahtavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se. Ystävän koira veti pentuna melkein kokonaisen kortisonituubin (siis metallisen) ja selvisi hengissä :D

      Mulla on alustavana toiveena, että vappuna meillä olisi jo makuuhuone! Saapa nähdä. Kun päätin myös, ettei muuttoa yläkertaan tule, jos siellä ei ole vihoviimeinenkin lista paikoillaan. Ja ne listathan meinaa aina jäädä. Vessassa ei ole vieläkään kaikkia listoja :D Toki lattiamaalin kovettuminen vie kans oman aikansa.

      Teilläkin taitaa keittiö edistyä ihan hyvää vauhtia. Kai se on tämä kevät, enemmän valoa. Jaksaa remontoida eikä epätoivo iske niin helposti.

      Poista
    2. Juu, kyllä ne selviää, jos ei muuten niin eläinlääkärin avustuksella. Itse muutaman kerran koiran kans ollut huuhtelussa ja tiputuksessa erilaisten syöminkien jälkeen...

      Ahaa, sama aikataulu meidän keittiöllä ja teitin makkarilla! Tästä tulee jännää :) Tosin meillä se on vaan se käyttövalmis, ei siis todellakaan edes haaveilla listoista. Meillä on muutenkin niiden suhteen hyvin väljä aikataulu, menekki kun lasketaan varmaan kilometreissä ja halutaan puiset, leveät ja hienot, eli rahaa palaa ihan mahottomasti. Mut joo, aurinko saa aikaan kummasti inspiraation lisäystä :)

      Poista
    3. Meillä on onneksi ollut alkuperäisenä ihan perinteistä ja suht kapeaa listaa kattolistana. Löysin naapuripaikkakunnan höylältä ihan prikulleen samanlaista 0,90e /m. Yllättäen höyläämöltä sai halvemmalla kuin muualta. Puukeskukselta taas saa jalkalistaa, mikä on paria milliä vaille samanlaista, mitä on joskus ennen rintamamiestaloissakin käytetty. Saa kelvata, sitä on olohuoneessakin. Täällä ei ole kuin verannalla alkuperäistä jalkalistaa ja sitä ei saa mistään, jos ei teetä teriä erikseen.

      Otetaanko kilpailu, ehtiikö teidän keittiö vai meidän makkari ensin? :D

      Poista
  2. Tuo makuuhuone näyttää mun keittiöltä, paitsi teillä ollaan hieman pidemmällä. Meillä varmaan liikahtaa työt eteenpäin vasta kesälomalla, mutta tämä jotenkin innostaa. Onnea makkarin remonttiin ja koiralle kans!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki etenee hiljakseen. Toukokuussa on meidän yläkerran remontin ensimmäinen vuosipäivä :D Mutta meillä siihen liittyi koko katon purkaminen ja uudelleen rakentaminen. Onhan tässä ollut iso homma, että ollaan päästy tähän.

      Onnea teidänkin remonttiin :)

      Poista
  3. Kyl se vaan edistyy. :)Ja kiinnostaa tuo huokolevyprojekti ja levyn kestävyyskin, jos joskus sitä laittelisi tänne pinkopahvien tilalle pientä lisäeristystä antamaan.

    Peukkuja, että koiruliinin kanssa selviätte säikähdyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se pinta kestää yllättävän hyvin. Sain tästä nyt idean, voin tehdä erikseen postauksen huokolevykokemuksista, kun tuolla olohuoneessa on sellaista tuulileijona versiona jo.

      Poista
  4. "Perinnehippeily"! :D Kiitos hyvästä sanasta.

    Hienolta näyttää makuuhuone. Teette niin huolella, että minä täällä häpeilen, kun mietin, miten me makuuhuoneemme roiskaisimme kasaan.

    Voi koirapoloinen, toivottavasti jokaikinen sirpale tulee vahinkoa tekemättä ulos. Maistuuko koiralle purkkiparsa?

    Ja pelottavalle kissalle muoviset ruokakipot tästä lähtien! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä oli edelliset asukkaat tehneet kaiken niin suurpiirteisesti, että ehkä me ollaan se talolle velkaa, että tehdään hitaasti ja huolellisesti. Mutta eiköhän se ole tärkeintä, että seinät pysyy pystyssä, mistään ei tule vettä sisälle ja sisällä ei ole pakkasta :) Ja hyvältähän se teidän makkari näyttää.

      Koira olisi halunnut vielä lisää purkkiparsaa. Malamuutit ei ole nirsoja, ne syö kaiken mikä etäisestikin muistuttaa ruokaa. Ainut mitä Taika ei ole suostunut lopulta syömään, oli sen itse pihistämä wasabimaustettu pähkinä. Se oli ilmeisesti pahaa.

      Kissat suostuu syömään ruokansa mieluiten keraamisista, se ei kerää hajua itseensä samalla tavalla kuin muovinen. Ja muovisissa on vähän se ongelma, että ne kerää myös pöpöjä. Mutta pitää juonia jotain.

      Poista
  5. Voi huh! Koirat osaavat kyllä säikytellä lopppasuineen. Kaikenlaista tuo meidänkin ahne narttu vedellyt näiden kahdeksan vuoden aikana. Toivon että selviätte säikähdyksellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihme, että mitä kaikkea ne syövät. Pentuna Taika veti käpyjä. Se siis söi niitä ihan jatkuvasti. Lenkilläkin mentiin pitkään niin, että se ei katsonut edes eteensä, vaan kyttäsi käpyjä maasta. Onneksi se loppui :D Edellinen koira taas söi sangollisen teollisuusvaseliinia..

      Poista