lauantai 16. maaliskuuta 2013

Juhlapäivä suur

Alla olevan kuonon omistaja täyttää tänään kaksi vuotta. Meidän Tipusesta on tullut aikuinen, nyyh.


Eikä hän ole ainoa. Myös diktaattori Nemillä on tänään syntymäpäivä. Roikale on jo kahdeksan vuotias.

Olemme pelanneet kaksi päivää huonekalutetristä. Yksi kirjahylly lähti naapurintytön uuteen huoneeseen, meillä se ei toiminut. Nemi rakastaa suuresti avohyllyjä, me taas ei. Sieltä on niin kiva pudottaa öiseen aikaan kaikki alas. Jos me vaikka tajuttaisiin, että kissa on kovin nälkäinen ja yksinäinen kello kolmelta yöllä.

Kirjahyllyn tilalle raahattiin kellarista lipasto, joka lähti kerran kirppikseltä mukaan projektiksi. Olohuoneeseen muutettuaan se vaan muuttui yllättävän isoksi. Lipasto imee sisäänsä kaikki meidän leffat ja vähän muutakin. Mutta pieneen olohuoneeseen se on kyllä todella massiivinen. Sitä sovitettiin neljään eri paikkaan ja mikään ei toiminut. Nyt se saa olla olohuoneen nurkassa niin pitkään, että keksitään jotain järkevämpää. On yllättävän haasteellista sovitella huonekaluja, kun kahdella seinällä on isot ikkunat ja toisella kahdella ovia ja takka. Ehjää seinätilaa ei just ole.


Haaveilen tuon valkoisen seinän peittävästä kirjamerestä. Kyyläilin vähän Boknäsin hyllyjä, mutta nehän ovat ihan järkyttävän kalliita. Mies sanoi, että hän ei halua kirjahyllyä, joka maksaa enemmän kuin meidän katto. Ja on kyllä ihan oikeassa. Pitää varmaan suunnitella ja tehdä itse.

Valkoinen seinä on vähän sellainen häpeänurkka, joka remontissa jäi valkoiseksi, kun en oikein osannut päättää. Olisin halunnut tapettia kaikki neljä seinää, mutta olisi tullut todella kalliiksi, joten sitä on vaan kahdella. Muut kaksi ovat muuria ja valkoiseksi maalattua paneelia. Meinaan kyllä lähiaikoina keksiä jotain.


Joudumme siirtämään maatuskat turvaan yöksi, muuten kuvan eläin heittelee ne yön aikana lattiaan. Kuvan eläin on myös yrittänyt verhoilla nojatuolin uusiksi.


Alunperin lipasto piti maalata, mutta saa nyt palvella jonkin aikaa vähän rähjäisenä. Pinta on halkeillut, kulunut ja täynnä lommoja. Olisihan se muodikkaasti kulunut, mutta liika on liikaa. Kuvissa se ei näytä niin pahalta, mitä se todellisuudessa on.

Meitä on viime päivinä vaivannut flunssa. Mies saalisti itselleen kunnon räkätaudin, omani on kai eri kantaa ja kutitteli useamman päivän ennen täysimittaista iskua. Onpahan hyvä syy maata peiton alla kirjan kanssa.

12 kommenttia:

  1. Et kyllä maalaa sitä lipastoa tai mä alan itkeä. Toi ootraus on tosi vanha ja arvokas, putsaat kunnolla ja that's it. Nimimerkillä huonekaluentisöintiä opiskellut. Ja siis oikeasti sä vähintääkin puolitat sen arvon, jos maalaat.

    Mut mun mielsestäni se on tosi kaunis tuossa paikassa ja näyttäisi istuvankin siihen. Plus sopii sävyiltään ihanasti tapettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitetaanpa nyt yksi kokonainen kommentti, kun kissa ei enää hypi näppiksellä :D

      Niin siis. Siitä ootrauksesta ei oo hirveesti paikoitellen jäljellä, kun sitä on joku hionut ja paikannut valkoisella kitillä ja siellä on aika kivoja maaliroiskeita ja maalitahroja kolmessa eri värissä.. Puhumattakaan siitä, että joku on jyrsinyt kantta taltalla. Pohdin saisiko sitä jollain vesipetsillä väritettyä takaisin oikeaan suuntaan, jos oikein hinkkaisi. Jostain kohtaa paistaa rungon mäntykin, kun ootraus on kulunut pois. Ja laatikon etupuolet on parhaassa kunnossa, sivuthan on ihan vaaleat hiomisen jäljiltä.

      Reunuslistakin on viidessä eri palassa ja puoliksi irti, jos sitä kittaisi ja liimaisi, sen saisi siistiksi maalipinnan alle, mutta tommoisenaan se kyllä napsahtaa irti, jos joku katti vähän nojailee siihen. Kulmapalat on liitetty huonosti, ne naksuu ylös ja alas. Ja laatikoiden sisäpinta on vedetty hehkeesti lateksilla.

      Olisin vissisti samaa mieltä, jos olisi paremmassa kunnossa. Mutta tää on ehditty jo turmella aika moneen kertaan.

      Se näyttää istuvan tuohon nurkkaan hyvin, mutta ei toimi. Laatikostoa ei saa avattua, jos nojatuolia ei siirrä ja lamppu on kulkuväylällä. Koko olohuone on tällä hetkellä tungettu täyteen huonekaluja seinänvieriä pitkin. Pitää etsiä sille jokin muu paikka. Ja tää meidän kissa aiheuttaa vielä lisäiloja huonekalujen sijoittamiseen. Oikeastihan me ei voida pitää nurkissa mitään, joiden päälle voi mennä hengaamaan, kun tapeteista tulee nopeasti uhanalaiset. Mä vaan toivon, että se ei ehdi tämän väliaikaistilanteen aikana repimään tuota nurkkaa tuhannen palasiksi.

      Poista
    2. Ok, saat luvan korjailla ne tihuloidut parhaan näkemyksesi mukaan. Vaikka sit maalilla. Mutta kyllä noi laatikoiden etureunat kannattaa säästää, ne ovat minun silmääni tosi kauniit. :)

      Poista
    3. Toinen osuus... Pahuksen elikot. Ne on kyllä kivoja, mutta välillä ah niin raivostuttavia. ;)

      Toi vanhan talon ehjien seinien vähyys ja tavaratetris ovat kyllä tuttua kauraa. Meillä on periaatteessa isot huoneet. mutta ei näihin silti mitään järkevästi tahdo saada. :D Ja hullu haluaa silti asua tälläisessä. ;)

      Poista
    4. Joo, pysyypähän aivot virkeenä, kun joutuu tarkkaan pohtimaan, mitä laittaa mihinkin :D

      Poista
    5. Niin ja kattoo nyt mitä tuolle lipastolle tapahtuu. Noissa laatikoiden etureunoissakin on jotain maalisia sormenjälkiä, mutta ehkä saan peitettyä ne joltain. Meinasin jo toissapäivänä alkaa testailee vesipetsin kanssa, että saanko sillä noi karheimmat ja kuluneimmat kohdat värjäiltyä tummaksi, mutta sitten olisi pitänyt keittää (härregyyd) vettä ja motivaatio katosi. Joskus se on pienestä kiinni.

      Poista
  2. Onnittelut sankareille!
    Ihana lipasto! On hyvin samantapainen kuin meillä makkarissa. Meidän on minun isän mummun vanha.
    Kaikenkaikkiaan aivan ihana tuo teidän nurkkaus: tapetti, lipasto, nojatuoli, jalkalamppu. Oih! Kaunista!

    VastaaPoista
  3. Onnea Tipuselle! Meidän päivänsankari täyttää tänään 5-vuotta!? Miten se voi olla jo viisi, se oli kolmevuotias, kun se tuli meille ja mulle se on ikuisesti kolmevuotias. Meidän juniori.

    Ihana olohuoneen nurkkaus! Kuvissa lipastokin näyttää hyvältä ja sopii tuon tapetin kanssa niin hienosti. Harmi, jos se todellisuudessa on liian rähjäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän toinen kissa on kans mulle ikuisesti pikkupentu, sekin täyttää kohta kahdeksan, mutta se ei ole missään vaiheessa kadottanut sitä pentumaista leikkisyyttä ja läheisyydenhalua. Toinen kissa taas varoo visusti, ettei kukaan nyt vahingossakaan yllätä sitä leikkimästä millään :D

      Ja Tipunen emäntänsä kanssa kiittää.

      Poista
  4. Onnittelut söpöläiselle :). Meillä on hieman samaa ongelmaa kissan kanssa, tiputtelee tavaroita jne. mesoaa ja tuo meitin koira on sitte mukana -> tuhoaa kissan tiputtamat tavarat... Ollaankin pidetty nuo kaverukset yön ajan meijän kanssa samassa huoneessa suljetun oven takana. Meillä siis kissa on nyt 1,5 v ja koira 1v 4kk...eli vielä toivo elää, että nuo rauhoittuis :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin pelättiin sitä, että koira vetää naamaansa kaiken, mitä katti tiputtaa. Mutta näin ei ihme kyllä ole käynyt. Pari jotain hassua paperinpalasta on löytynyt silputtuna, kaikki muu on saanut olla niillä paikoilla, mihin ne ovat kissan jäljiltä jääneet. Tuo suippokorva on muutenkin antanut kaiken irtaimiston olla ihan rauhassa, se ei pentunakaan järsinyt mitään. Yhtä kirjahyllyn kulmaa se maisteli jossain vaiheessa, mutta senkin jätti rauhaan tuiman mulkoilun jälkeen. Aikaisempi koira taas tuhosi kaksi ulko-ovea, leikkimökin, talvirenkaat, kenkiä, huonekaluja.. :D Toiset ovat vaan villimpiä, vaikka miten aktivoisi ja liikuttaisi.

      Koirat ainakin rauhoittuu iän myötä, kissoista en sano mitään. Nemi on kahdeksan ja se on kyllä joissakin asioissa rauhoittunut (ei enää yritä repiä silmiä päästä, jos ottaa syliin..), mutta tuommoinen yleinen riekkuminen ja ruojailu on näköjään piirre, joka ei katoa :D

      Poista