keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Mielen kuohuntaa

Tänään minua on ärsyttänyt kaksi asiaa. Maalit ja teekannut. Kumpikaan ei liity toisiinsa, mutta jospa aloitan maaleista.

Minä en voi sietää täyshimmeitä maaleja. En ymmärrä kuka hullu niillä haluaa sutia taloaan. Omat kokemukset täyshimmeistä, vesiohenteisistä maaleista on olleet todella ärsyttäviä.

Edellisessä asunnossa maalasimme sisäpintoja viininpunaisella, täyshimmeällä sisämaalilla. Pinta oli kyllä eittämättä kaunis ja väri syvä. Mutta siihen se hyvä sitten jäikin. Piakkoin havaitsimme, että himmeä maali imee kaiken lian ja tummassa värissä se näkyi vaaleina läntteinä. Jos ohimennessäsi hipaisit seinää käsivarrella, siinä oli valkoinen läntti. Jos kissa aivasti kirjahyllyn päällä, pinnassa oli kiiltävän vaaleita roiskeita. En ole todellakaan siivoushullu ja minua jäätää ajatus, että seinätkin pitäisi pyyhkiä kerran päivässä.

Näinpä olen muodostanut mielipiteen, jonka mukaan täyshimmeä maali on todella hyvä juttu, jos kukaan ei koskaan mene paria metriä lähemmäksi seinää, tai auta armias, hengitä sitä päin. Puhumattakaan, että samassa taloudessa on eläimiä, jotka hiplailevat jatkuvasti poskiviiksillään vieressä kulkevaa seinää.

Sama juttu kävi valkoisen täyshimmeän maalin kanssa, mutta nyt läntit ovat vaan mustia. Ei tartte kuin kissojen ryntäillä hetki seinillä tai puskea paneelinreunaa, niin heti on mustia tahroja. Laipiossa himmeä toimii varmasti paremmin. Nyt kun Uulakin poisti puolikiiltävän (oli paljon parempi vaihtoehto, joskaan ei täydellinen) Intonsa valikoimistaan, jää ainoaksi vaihtoehdoksi pellavaöljymaali. Olohuoneen paneelit tulevat saamaan pellavaöljymaalia pintaansa heti yläkerran remontin jälkeen. Vesiohenteisten maalien nopea kuivuminen on ehdottomasti plussaa, mutta siinä vaiheessa se taitaa olla se ja sama, kun vedät neljättä kerrosta maalia ja toivot, että se on vihdoin peittävä.

Tähän taloon ei enää tule vesiohenteisia kuin vesivärien muodossa. Ugh, olen puhunut.



Ja sitten se kannu. Miten vaikeaa voi olla löytää täydellinen teekannu? Ilmeisen. Olen monta vuotta katsellut ja hipelöinyt, mutta mikään kannu ei ole täyttänyt kaikkia vaatimuksia. Materiaalin pitäisi olla kestävä, sisällä kuuluu olla keraaminen siivilä ja se saisi olla kaunis. En pidä liian pyöreistä, jotka nokkineen päivineen näyttävät suorastaan räjähtämisherkiltä. Sen pitää olla myös riittävän tilava. Marimekon teekannut ovat materiaaleiltaan sopivia, mutta olemattoman pieniä. Enkä vakuuttunut siitä koivuviiluisesta kahvasta. Liikkeessä havaitsin useammankin kahvan halkeilleen Suomen talven kuivassa sisäilmassa. Ei kuulosta hyvältä. Äidilläni olisi vanha Kilta teekannu, mutta siitä puuttuu kansi.

cillas.fi   


Sagaform

Näistä ylimmässä on kaunein kuviointi, muodoltaan varmaan epäkäytännöllisin, toinen paras muodoltaan ja alimmassa tukevin kahva.

Taitaa olla toivotonta.

11 kommenttia:

  1. Oijoi, minua niin nauratti nuo maalijutut. :D

    Meillä on vesiohenteista täyshimmeää jopa huonekaluissa. On ilmeisesti siunaus, etten satu välittämään läikistä ja tahroista ympärilläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän tässä onkin hupaisa juttu! Meillä on 24/7 todella kakkasta, enkä välitä siitä. Joskus olen havahtunut siihen tosiasiaan, että meillä on ollut kuukauden tomaattikastiketta keittiön kaappien ovissa, enkä ole tajunnut sitä.

      Kolmen elukan kanssa tuo seinien sotkeutuminen on jotain ihan järkkyä, eikä asiaa helpota se, että Taika on sen sorttinen koira, että se nuolee KAIKKEA. Sitä kuolaa on kaikkialla :D Ja kissat on todella likaista sakkia, huomasin jossain vaiheessa, että kaikki kohdat mistä ne kulkee kylki ja poski hipoen, ovat ihan mustia. Toisella katilla on norjalaista metsäkissaa veressä ja sillä on rasvainen päällikarva, ilmeisesti meidän seinät imee siitä sitä rasvaa :D

      Ja meillä ei vaan riitä iskunkestävyys vesiliukoisissa. Meillä on puu näkyvissä heti, jos joku luistelee siitä kynnet tanassa. Entisessä kämpässä toinen kissa sai unihalvauksen kesken päiväunien, se pomppasi kirjahyllyn päältä kattoon huitovana vispilänä ja vei mennessää maalit seinistä :D Se oli sitä samaa maalia, johon nojaamalla seinässä oli vitivalkoinen kiiltävä läntti.

      Ja oon kyllä aika pettynyt noiden peittävyyteen. Maalasin Into sisustusmaalilla paneeleita ja viides kerros oli vasta peittävä. Sijoitan siis mieluiten sellaiseen, joka peittää varmasti kerralla.

      Poista
    2. Maalasin keittiön paneeleita Uulan huonekalumaalilla ja neljäs kerros oli vasta peittävä... morjens! Mutta se oli tosi hyvä maali hirsien maalaamiseen, tuli sellainen ohut kuultava pinta :)

      Samaa mieltä himmeistä maaleista, ei käy tämänkään eläinperheen seiniin moinen. Koirien ruokapaikka keittiössä (missä siis joku iänikuinen maalipinta) on seinästä tosi raikkaan näköinen, ei sitä töhnää saa himmeästä pinnasta pois edes ihmesienellä. Ja mikä ei ihmesienellä lähde, ei lähde kuin hiomalla!

      Poista
    3. Joo, ruokapaikan ympärys :D Ai kamala. Meillä Taika järsii luita aina olkkarissa kynnystä vasten ja siinä oven ympärillä on paneeliseinää, niin sitä verta on metrin korkeudessa asti ja ei muuten lähde -.- "Eeei meillä ketään teurastettu ole, se oli tuo koira.."

      En siis kokeile sitä huonekalumaaliakaan. Jossain sanottiin, että se olisi peittävä. Mä huomasin, että puolikiiltävä Into oli vähän peittävämpi kuin se täyshimmeä, mutta kyllä sitäkin sai ihan antaumuksella sutia. Muuriin molemmat oli ihan käypää tavaraa, kun se oli jo ennestään melkein valkoinen :D

      Poista
  2. Mitenkäs Sateenkaarivärien (onko sen nykynimi Sateenkaari Perinnetaito Oy) sisämaalit? Tai Uulalta ovi- ja ikkunamaali? Noita Sateenkaarivärien maaleja en tunne, toi ovi- ja ikkunamaali on ainakin aika kiiltävää, me ollaan maalattu sillä kaikki tähän asti taloon kunnostetut huonekalut kun se on paljon kestävämpää kuin mikään kalustemaali. Lisäksi meidän ikkunoiden sisäpokat ja kaikki uudelleen maalatut ovilistat on sudittu sillä, olen kyseisen maalin suurkuuluttaja ja suuri ystävä. Se ei ole varsinaisesti pö-maali vaikka vernissaan tehtykin, vaan lakkamaali, ja kyllä minä kuvittelisin että sillä voisi paneelejakin sutia kiiltävän pinnan toivossa. Kestävääkin se on, meillä on ollut aika ronskissa käytössä keittiön roskiskaappi nyt vuoden (tyyliin lapsi hakkaa ovea puukolla/puntarilla/muulla esineellä vahingoittamistarkoituksessa) eikä se pinta ole mennyt juuri miksikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota ovi-ja ikkunamaalia voisi kokeilla. Mulla onkin sitä pieni purkki vessanovea varten. Voisi ihan testata paneeleihin, miten se peittää. Sateenkaarivärien maaleista mulla ei ole kokemusta. Joskus olen niitä netistä katsellut, mutta ei ole ainakaan tullut missään vielä vastaan.

      Mä erehdyin jossain vaiheessa ostamaan Tikkurilan puolihimmeää kalustemaalia mustana, sudin sillä yhden kaapin ja se maalaaminenkin oli ihan hirveää. Siinä se maali vaan pyöri siveltimien mukana ja kolme kerrosta se vaati. Ja sitten siinä tassuttelee kaksi kissaa ja koko kaapin pinta on vaaleissa tassunjäljissä. Menee kyllä uusimiseksi. Sitä mustaa on tuolla vielä iso pönttö, kun piti muutakin maalata, mutta en kyllä koske siihen enää pitkällä tikullakaan.

      Tuntuu, että noi kalustemaalit on yksi vitsi nykyään. Ennen kaikki on vedetty jollain Miranolilla tai Futuralla ja niissä on kaunis kiiltävä pinta, joka kans kestää. Samoilla on varmaan maalattu täällä joskus ovia ja niissä on hyvä pinta. Mun mielestä se kiiltävä maali käykin paljon paremmin rintamamiestaloon, himmeät on vähän turhaa hienostelua :D

      Poista
    2. Ai niin joo, minä olen maalannut muuten yhden sängyn ja pari puista lelulaatikkoa sillä Värisilmän Miranolin tyyliselä maalilla, onko se nyt sitten Futura. Minustakin se on sellainen rintamamiestalon huonekalu- ja ovilistamaalin näköinen maali kaikkine täyskiiltoineen. Meillä on ovilistat ja karmit maalattu varmaan just Miranolilla ja eipä niitä ole tarkoitus pois kuoria, perinnemaalihan sekin alkaa jo olla...

      Ihan se perus pellavaöljymaali saattaa olla sisätiloissa vähän hankala maali, luulen ma? Tai ainakin se huonetila, jossa niitä paneeleja maalaa, pitää olla sitten poissa käytöstä viikkotolkulla ennen kuin maali on edes kosketuskuiva sillä tavalla että joku vaikka kissa tai koira voi mennä siihen lähelle nyhjäämään. Ja kyllähän se saattaa jonkun nenäänkin haista se märäntynyt kuivumishaju... Minä tykkään älyttömästi maalata pö-maalilla (ja siksi on vaikeaa maalata millään muulla kun olen tottunut hinkkaamaan maalia tosi-tosi ohuina kerroksina jännetuppitulehdus nurkan takana vaanien...) mutta en ole sitä kyllä sisätiloissa käyttänyt, yhden ulko-oven viimeksi maalasin.

      Poista
    3. Ihan noin yleisesti voisin sanoa, että mulla on ihan hyvää sanottavaa Sateenkaarivärien maaleista. Ovat kyllä ihan laadukkaita ja ainakin firman perustajalla on hyvinkin homma hanskassa eri maalityyppien suhteen. Noin yleensäkin oleme saaneet vallan kiitettävästi myös keskusteluapua maalaamistemme suhteen. ;)

      Noi Miranolit ym. ovat tosiaan alkydivahvisteisia, kestäviä toki. Kalusteisiin mä suosin itse Empireä, siinä on mun silmääni varsin kaunis pinta ja se on mukavaa maalattavaa, koska ei valu kamalan helposti.

      Poista
    4. Laurakaisa: Musta tuntuu, että mullakin se maalaamisen käsiala on sen verran aggressiivinen, että se sopii parhaiten öljymaaleihin.. Totta kyllä, että se pellavaöljymaali kuivuu sitten tosi kauan. Me ollaan tosin maalaamassa saman huoneen lattiaa, joten se lattiakin vaatiin tosi pitkän kuivumisajan, että maali ehtii kovettua. Uulalla taitaa olla pari kuukautta se kovettumisaika. Että sinällään se menisi kyllä siinä samalla. Meillä on ovet tallessa varastossa, niin olkkarin saa kyllä suljettua.

      Kati: Hyvä kuulla edes niistä jotain hyvää. Ehkä uskallan kokeilla. Olisikohan sitä ollut paikallisessa RTV:ssä, jos kävisi katsomassa mitä ne osaisi tarjota.

      Empirekin on hyvä. Miranolissa on kyllä se, että ne käryää sen alkydin takia ihan kiitettävästi. Mutta huonekalut ja muut on kätevästi liikuteltavissa. On kyllä vähän sellainen fiilis, että meillä kotikotona mummo on varmaan maalannut sillä lattioitakin..

      Poista
  3. Minä täällä hei, heti nuuskimassa ;)
    Voi mikä pääkallo-teekannu, tahtoo heti! Nopea googlaus tuotti tulosta ja sen hinta: 900$ :O

    Sateenkaarivärien maaleja ja palvelua minäkin voin suositella, sudin kaseiinilla yhden makkarin hirsiseinät valkeiksi ja yksi kerros riitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuuski vaan :D

      Ohhoh, on siinä pytyllä hintaa. Pitäisi kyllä testata noita Sateenkaarivärien maaleja sit vaikka seuraavassa projektissa.

      Poista