Jonon purkamista

Vadelmatalolle on tupsahdellut tunnustuksia tasaisesti, mutta en ole ehtinyt tekemään niille mitään. Viimeisimmän sain tältä neitokaiselta.

Ajattelin nyt siis julkaista niitä muiden iloksi, kun remonttirintamalta ei kuulu mitään uutta. Vaikka yläkerrassa käykin koko tämän viikon mieletön kuhina. Meillä on koko viikko remonttilomaa, mikä ei tarkoita lomaa remontista vaan nimenomaan remontoimista. Meidän arkipäivät on niin täyteen tupattuja ja viikonloppuisin ei huvita, niin tämmöiset pidemmät riehumiset on se paras vaihtoehto.

En nyt tiedä onko Vadelmatalo sellainen kaunis blogi, kun postailen teille kuvia meidän kellarista, jossa lojuu hikisiä sukkia ympäriinsä, mutta kiitän kauniisti.

Jutun juju on kertoa kahdeksan asiaa itsestään joten tässäpä niitä tulee.

1. Nukahtaminen on välillä todella vaikeaa, saatan pyöriä puoli yötä levottomana jonkin ovenkahvan takia, mutta kun nukun, herättäminen se vasta vaikeaa onkin. Saatan alkaa unissani kiukkuilemaan herättäjälle, paiskomaan tyynyjä tai ihan mitä tahansa. Ja jatkan vaan uniani, kun häiriötekijä poistuu.

2. Puhun paljon unissani. Parhaat jutut ovat koskeneet suurta tuohtumusta siitä, kun en saaut karhuja rivitanssimaan ja sitä kun piti hakea poro estämään meidän toisen kissan karkaaminen tunturikoivikkoon. Huidon ja liikun jatkuvasti ja vähän aika sitten mies heräsikin siihen, kun nostin yöllä sen käden ylös ja riiputin sitä ilmassa. 

3. Minulla on kolme tatuointia ja haluaisin lisää.

4. En ole sellainen siisti naisihminen, joka siivoilee ja pitää kodin järjestyksessä. Viime aikoina olen yrittänyt skarpata, ettei tiskipöydällä mätäne mitään, mutta yleensä meillä on hallittu kaaos kaikkialla. Uskoisin tämän helpottuvan, kun yläkerta on valmis ja säilytystilaa tulee lisää. En myöskään tajua hedelmäastelmia ja muita tyttöjen sisustusjuttuja. Ne kerää pölyä ja ovat tiellä ja joku tiputtaa ne kuitenkin lattialle.

5. Olen valmistunut pukuompelijaksi 2007, mutta koulun jälkeen en ole juurikaan koskenut ompelukoneeseen. Minulla oli hillitön hinku vaatteiden tekemiseen vielä yläasteella, mutta ammattikoulussa siitä tuli työtä, tuli kaikenlaisia sääntöjä, piti tehdä tarkat suunnitelmat ja selvitykset kaikesta. Innostus loppui siihen. Nyt olen taas alkanut innostumaan, mutta ongelmana on työtilan puute. Sekin ratkeaa remontin myötä.

6. Olen syntyjäni maalaistyttö ja asunut valtaosan elämästäni keskellä Savon metsiä. Kotoa muuttaessani olin ratketa riemusta, kun pääsin pois maalta, mutta vanhemmiten olen alkanut kaivata sitä omaa rauhaa, enkä koe oloani kotoisaksi kaupungissa. Tämänhetkinen koti on pienen kunnan laitamilla, naapurit sanoo asuvansa maalla, minä olen edelleenkin kaupungissa.

7. Olen vähän pakkomielteinen. Tarkistan aina kotoa lähtiessä moneen kertaan, ettei mitään jää päälle ja oven lukkiutumisen tarkistaminen on vielä oma juttunsa. Olen myös pakkomielteinen syömisteni suhteen. Saatan vuosien ajan syödä vain jotain tiettyä ruokaa aamupalaksi.

8. Minulla on keliakia ja olen suunnattoman kettuuntunut ihmisten välinpitämättömyyteen, mitä tulee nyt vaikkapa keliakiaan tai muuhun erityisruokavaliota vaativaan sairauteen tai allergiaan. Jep, en voi syödä sitä pullaa, jos se on samalla lautasella vehnäpullien kanssa. Ja haittaa, jos siinä on vaan vähän. En kaipaa valtaosaa normaaleista viljatuotteista ym. mutta ruisleipää ja sitä huoletonta syömistä ikävöin.

Siinäpä sitä. Pari päivää kun maltatte, saatatte nähdä täällä kuvia valmiista lattiasta ja ylhäästi pystyssä seisovista väliseinistä. Meinaa tulla kiire, jos meinaan lakata kattopaneelit ennen kuin ne ovat katossa. Saa nähdä miten käy.