maanantai 18. helmikuuta 2013

Gluteenitonta leipää ja pöytäliinoja

Työkaverini lähetti linkin, jonka takaa löytyi maukas resepti gluteenittomalle siemenleivälle. Oli pakko päästä heti kokeilemaan. En ole jaksanut testailla gluteenittomien leipien reseptejä, enkä ole leipää juurikaan syönyt. 
Kaupan gluteenittomat leivät on täynnä melkein kaikkea muuta paitsi niitä gluteenittomia viljoja, eikä ne sen takia saa minua oikein syttymään. Mutta tämä leipä on ihan eri juttu. Se on täyttävää, eikä siihen tule ollenkaan jauhoja. Ja helppokin se on. Maistuu myös tavallisen leivän intohimoisille rakastajille. Joudun täällä puolustamaan omaa puolikastani hyvin mustasukkaisesti. 

Leipä valmistetaan pääpiirteittäin siemenistä, pähkinöistä ja kaurahiutaleista. Keliaakikoille kokatessa tulee vaan muistaa, että kaura on aitokauraa, eli puhdasta kauraa. Tavallinen kaura sisältää pieniä määriä gluteenia, koska se pääsee viimeistään käsittelyvaiheessa saastumaan muista viljoista.

Resepti on peräisin My new roots -blogista ja suomennoksen tarjosi Kiitos hyvää -blogi, josta reseptikin ohjeineen löytyy.

Ja tältä se koko operaatio näytti.


Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä ihan normaalilta.


Vuokaan laitettaessa kalvakka ja rakeinen töhkä herätti epäilyksen, että näinköhän koko leipä pysyy kasassa. Mutta yön yli jääkaapissa levättyään taikina oli muuttunut sitkeäksi ja kovaksi. Aamulla saatiinkin nauttia herkkua.

Voin suositella lämpimästi.

Nyt meilläkin on Jyskin maatuskaliina pöydällä. Olen kadehtinut tätä useammastakin blogista. Entinen ruokailuryhmä lähti Tampereelle viettämään eläkepäiviä ja meidän uutena pöytänä toimii vanha ompelupöytä kotikotoa. Tarkoitus on tehdä pöydästä tulevaisuudessa lisätaso keittiöön. Pöytä oli ollut ennen meille muuttoa myös askartelupöytänä ja siinä oli pyöritelty kaikkea akuista työkaluihin. Se vaati reippaan pesun suihkuineen ja lopulta päätin hankkia vahakankaan, kun laikukas pinta vähän häiritsi. 

En ole kyllä varma, sopiiko vahakankainenkaan pöytäliina eläintalouteen. Siinä on jo nyt kissojen kynsien jäljet reunassa, kun joku tullut pöydälle vauhdilla. Mutta kestää sen aikaa kuin kestää. Ja sitä paitsi, värit sopivat keittiöön kuin nyrkki silmään.


Talon entiset asukkaat jätti meille siniset tuolit. Niitä on yhteensä viisi. Tätä paria varten ostin punaista Miranolia, vaikka kyllähän tuo sininenkin nyt menee värikkään pöytäliinan kaverina.


Eikä mennyt kauaa, kun tepasteluni kameran kanssa keräsi taas yleisöä. Tässä näkyy paremmin myös ruusuverhot, jotka ostin paikalliselta kirpputorilta.


Taikan kiinnostus kissojen touhuja kohtaan on säilynyt koko meillä asumisen ajan. Koskaan ei väsytä niin paljoa, ettei voisi mennä katsomaan mitä kissa tekee.

6 kommenttia:

  1. Mulla on gluteiiniton ystävä, pitääkin hänelle laittaa leipävinkki!

    Tuolit on oikein kivat, varmaan punaisena vielä hauskemmat turkooseja kaappeja vasten.

    Me ollaan hyödynnetty koirien kissakiinnostusta: jos kissu tekee jotain kiellettyä, vinkataan vähän koirille "menes katsomaan kissssssaa" ja koirapoliisi menee ja keskeyttää kielletyn toiminnan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, punainen ja turkoosi <3. Kyseistä yhdistelmää onkin jo viljelty pitkin keittiötä.

      Mekin ajateltiin, että koira toimisi hyvänä poliisina, mutta toinen kissa on keksinyt, että sehän on vaan kivaa ärsyttää koira peräänsä. Eli tekee tuhmuuksia jo pelkästään sen takia, että saa koiran peräänsä. Ts. alkaa kynsimään nojatuolia ja vilkuilee koiraa ja kun koira saapuu, kynsii äkkiä vielä vähän lisää ja hyppää just tavoittamattomiin.

      Poista
    2. Hihii, kuinka kissamaista :D Ihme ettei meidän tuhmempi oo tajunnu vielä tuollaista!

      Poista
  2. Meilläkin koira villiintyy kissoista aina vaan ja pikkukissa tietenkin pyrkii sitä ärsyttämään parhaansa mukaan :). Ihailen tuota keittiönkaappienne väriä ja punainen sopii sen kanssa kyllä hyvin :)

    VastaaPoista
  3. Minä ihailen ruusuverhoja, mahtavat. Veljen perheessäkin on maatuskavahakangas ja sekin on kyllä kiva!

    VastaaPoista
  4. Teillä on kyllä ihana keittiö. Niin kodikas. Katselin noita kuvia pitkään. Ihana maatuskaliina. Tuosta minäkin olen haaveillut. Hienosti sopii teidän keittiöön. Ja verhot: vau!

    VastaaPoista