tiistai 15. tammikuuta 2013

Mintunvihreät pastelliperkeleet

Kiinnostuitteko? Kuulemma otsikon pitää olla kiinnostava ja selailin tässä hillittömässä julkivatutuksessani blogeja ja aivoni välittivät huulilleni tämmöisen yleispätevän manauksen. 

Muhun on tänään iskenyt jokin naisellisen kuukausittainen megavatutus tai jossain joku pistelee meikäläisen woodoonuken otsalohkoon neuloja. Ja kaikki kyllä saa siitä nyt osansa. Olen pahoillani.

Varasin jo marraskuussa kirppispöydän tälle kuulle ja lauantaina käytiin viemässä eka autollinen. Nähtävästi en ole ainut raivausvimmainen tällä hetkellä. Meilläkin on se sellainen romuvarasto. Tunnetaan myös toissijaisesti kellarikerroksen takkahuoneena, tällä hetkellä siellä on kaikki yläkerran huonekalut ja muut rojut joita ei remontin takia ole voinut sijoittaa paikalleen. Ja vähän jotain ylimääräistäkin. Talon mukana tulleet perintöpelargoniatkin siellä sitkeästi kituuttavat ja odottavat kevättä.


Ja olen kassialma pakon edessä. Säilytän kaiken muovipusseissa, jos muutakaan mahdollisuutta ei ole. Ja silmänne näkevät aivan oikein. Edellinen asukas on laittanut kellarikerrokseen muovimaton lattiaan. Ai kamala. Mielenkiinnolla odotan sen poistamista. Ja kyllä se laipiokin on kaareva. Valulaudat ovat joskus muinoin rakentamisvaiheessa pettäneet, joten meillä on käänteinen holvikaari. Siellä kaiken keskellä sijaitsee myös toimisto.

Viikonloppuna tapahtui sekin ihme, että saimme kodinhoitokoppiin aikaan jonkinlaisen järjestyksen. Kokosimme talon vakiokalusteisiin kuuluneen mäntykaapin liinavaatekaapiksi. Kyllä siinä melkein jo herkistyi, kun lakanat sai siisteihin pinoihin ovien taakse. Ei enää ikinä varastohyllyjä.


Keittiön uusi moderni hanakin osui vihdoin ja viimein paikalleen. Vanha hana ehti vuotaa kahdesta kohdasta vuoden, ennen kuin saatiin ostettua uusi ja uuden paikalleen laittamisessakin meni pari kuukautta. Tässä aloitekyvyssä ei ole mitään järkeä.


Fanitan muuten noiden tiskirättien valmistajaa. Toimivat käytössä ja koristeena. Ihan ilman sponsorointia vieläpä.

Kellarin rappusissa pyöri vanha punainen metallikori, se oli niin sievä, että se piti saada pyörimään tiskipöydälle. Jos jossain vaiheessa saan tuon karmean loisteputkivalon vaihdettua johonkin muuhun, sen saa vähän tukevammin kiinnikin.

Yläkerrassa on menossa tasoitushommat, piipunkyljet saavat vähän rapinkia pintaansa, ennen kuin lattiaa voi jatkaa. Jos sen kesään mennessä saisi asuttavaksi.

9 kommenttia:

  1. Hih, oikein hyvä otsikko! Kiinnostuin heti. Muovimatto kellarissa... mun ex-talossa (kivitalo vm -46) oli kellarin betoniin liimattu kokolattiamatto 70-luvulla ja voi kiesus miten se haisi! No kellarin ollessa betonia lattiamaton alle jäänyt kosteus ei pääse homehduttamaan mitään, mut mitä liikkuu ihmisten päässä jotka laittaa tuollaisia matskuja kosteutta puskevan betonin päälle..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä haisee kellarissa vähän tunkkaiselta, mutta se johtuu todennäköisesti siitä, että entinen asukas piti tuota isoa kellarihuonetta henkilökohtaisena ryyppykammionaan ja poltti siellä päivät pitkät ketjussa. Kaikki pinnat on aika keltaisia tupakan takia ja se haju ei lähde ennen kuin kaikki pinnat on revitty ja maalattu.

      Nämä entiset omistajathan silloin kehuivat meille remontoineensa talon perinnehenkeen Talotohtorin kirjaa noudattaen :D Oltiin kyllä silloin jo näytössä vähän "..just.". Onneksi on rinnetontti hiekkaharjulla, uskon sen pelastaneen paljon, mitä tulee tuohon kellariin.

      Poista
    2. Hiekkamaa oli siellä ex-talossa, auttaa paljon. Joo nythän mä muistan, että siellä oli osa kellarin seinistä päällystetty vihreällä kestopuulla, jotka oli aivan homeessa! Jotkut asiat haluaa vaan unohtaa... Rakennusmestari oli tämän talon omistaja ja remontoija, kerran sain tällin tämän mestarismiehen sähköasennuksista... Me ollaan mestareita kaikki kun oikein silmiin katsotaan :D

      Poista
    3. Ihanaa. Suomalaiset on vähän tämmöistä tee-se-itse-kansaa. Silloinkin, kun se osaaminen ei oikein riitä. Voihan noilla mestarimiehillä olla sellainen ajatus taustalla, että ei se oo omassa talossa niin justiinsa :D

      Meilläkin oli edellisessä asunnossa entinen omistaja tehnyt itse sähkötyöt. Eihän siinä mitään, jos osaisi. Mutta kun tosiaan esim kylppärin pistorasia roikkui paljaiden johtojen varassa seinästä. Kuukausitolkulla etsin sieltä pistorasiaa ja sit se löytyi sellaisen valolipareen päältä johtojensa varasta. Keittiössäkin tasovalot oli asennettu niin, että ne paljaat johdot roikkui siellä kaappien pohjissa ja ne oli maalarinteipillä kiinni :D

      Poista
  2. Meillä oli saunassa pätkä muovimattoa, mutta lattia oli sen alla yllättävän siistissä kunnossa. Mehän sen sijaan ihan itse kosteusvaurioitettiin kellarin käytävän lattia kun ei viitsitty ajoissa korjata siitä jotain lattiamatonpätkiä pois. Iloisesti korkkasi maali niiden alta sitten.

    Jotenkin tuntuu että tämä öö aikaansaamistahti kuuluu saumattomasti tähän asumismuotoon. Jospa menisin nyt siivoamaan asioita, jotka piti siivota jouluksi. Tai edes joulukoristeita pois näkyvistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on onneksi kuiva tontti, hiekkaa ja moreenia. Täällä ei vesi viihdy missään, ei edes kastelemalla, joten mä pidän peukkuja sen suhteen, että maasta nouseva kosteus olisi kellarinkin tasolla ihan olematonta.

      Kellarin takaovi on joskus hörpännyt vettä sisätiloihin, kun vettä satoi ovimonttuun niin kaatamalla, että onneton viemäriputki ei ehtinyt vetämään kaikkea pois. Ja sen takia kellari on remontoitu hienoksi muovimatolla. Ja riviteerauksilla kera lasivillan ja kipsilevyn. Ne seinät mua enemmän huolettaa..

      Poista
  3. Joskus vaan on noita hetkiä. :) Mä katselin kateellisena kellarianne. Meillä asuu kellarissa kaaos ja alkuräjähdyksen jälkeinen järjestymättömyys... Eipä silti, se ei mutenkaan ole ihan elinkelpoista aluetta, mutta kun jokainen liikenevä neliö on peitetty jos jollakin valtavantärkeällätavaralla, ei siitä mitään järkevää tule ihan heti saamaankaan... Et se kirppari ois tosiaankin asiaa, tässä tapauksessa siis piahkirppis, tota määrää ei hullukaan roudaan minnekään kovin pitkälle. ;)

    Niin ja avautumiseni huipennukseksi totean, että söpö kori, minunkin mieelstäni hyviä rättejä ja että blogissani on sinulle tunustus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kirpparia. Mulla on kerran vuoteen, kun sitä tavaraa tuntuu vaan jostain aina puskevan vaikka ihan järjestelmällisesti pyrkisi vain tyhjentämään kaappeja.

      Kiitos tunnustuksesta, pitää käydä vilkaisemassa. Olen ollut onneton näiden tunnustusten kanssa, saan niitä, enkä muista laittaa eteenpäin :D

      Poista
    2. Eiköhän tunnustusten pääasia ole ilahduttaa saajaa. Turha niiden edelleenvälittämisestä on kamalasti paineita ottaa. ;)

      Poista