maanantai 26. marraskuuta 2012

Keittiön kaunistaminen

Joskus muinoin keväällä kirjoitin meidän närästystä aiheuttavasta keittiöstä ja päätin tehdä asialle jotain. Kesä meni muissa touhuissa ja melkein syksykin, kunnes viime viikolla löysin tarpeeksi kiukkuista akka-energiaa ja aloin purkamaan vanhoja kaappeja. 

Koko keittiötä ei sentään hävitetty, kolme kaappia lensi ovesta pihalle omituisten lastulevymutikkalistojakonäänytsittenmukaovat- yksityiskohtien kera, muutamat ovet vaihdettiin ulos lentäneiden ja keittiöön jääneiden kesken ja kaikkein tärkein asia, kirottu roskisjärjestelmä vaihtui aivan uuteen. Tämän emännän sydäntä lämmittää, että roskiskaapin oven saa auki ja roskikset saa ulos kaapista ilman perkeleiden viljelyä. Kittaamisen ja vekslaamisen jälkeen ovet saivat otepohjaa purkista ja täysin uuden maalipinnan vanhan lakatun mäntyviilun päälle. 

Ensin tietysti "Ennen" -kuvat.





Ja nyt täällä kokkaillaan huomattavasti pirteemmissä meiningeissä:






Vetimet ovat köyhän naisen posliinivetimet, eli käytetyt puiset messinkinapilla, jotka on maalattu otepohjalla ja valkoisella Miranolilla. Alunperin näyttivät siis tältä:


Kolmen kaapin poistamisen taas mahdollisti eräs vanha kaunotar, joka muutti vuosikymmenien ulkovarastoissa oleskelun jälkeen meille. Alaovet ovat kadonneet vuosien varrella, joten nyt kuvaa vaan tasosta ja yläkaapeista.



Punaisen kirjava matto siirtyi keinun alta keittiöön. Pelkkä mattokin tuo kodikkuutta älyttömästi.

Kuvaaminen sisällä on aika haasteellista marraskuussa, valo ei meinaa riittää millään ja hetkellinen auringonpaiste katosi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Osa kuvista on suoranaista pikselimössöä, pelkään vähän, että vanha kamerani aikoo siirtyä eläkkeelle.

Viimeinen hauska yksityiskohta on kokonaan tyhjäksi jätetty nurka, joka on varattu Taikan kupeille. Huomatkaa pistorasia. Yllättäen keittiöstä ei löytynyt sähkörasioita ollenkaan, nehän on fiksusti tuolla nykyisen madalletun laipion yläpuolella tyhjässä tilassa. Nehän pitäisi olla näkyvissä. Eivätpä ole, joten tasovalon tilalle piti johdon poistamisen sijasta laittaa autotallissa pyörinyt pistorasia, kun irtonainen sähköjohdon pää ei houkutellut.


Pistoke kyllä siirtyy jonnekin järkevämpään kohtaan piiloon, kun jaksaa taas alkaa lottoamaan sulakkeiden kanssa. Sulakkeiden merkinnät kun olivat ihan haitarillaan. Keittiö on nyt sitten kamari ja "keittiön" sulakkeen todellisesta sijainnista ei ole mitään hajua. 

Tänään lähdetään hanaostoksille, vanha hana vuotaa iloisesti kahdesta kohdasta ja tiivisteiden vaihtaminen ei nappaa. Saa lähteä koko romu.

Mutta täällä päässä ollaan hyvin tyytyväisiä. Mitäs sanoo raati?

10 kommenttia:

  1. VAU! Niin nättin näköstä! Tää antaa taas toivoa mulle, että ehkä meidän keittiöstä saa hienon maalaamalla, vaikka meillä onkin kauheat peiliovet...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalaaminen tekee kirjaimellisesti ihmeitä, kannattaa kokeilla!

      Poista
  2. Aivan ihana! Ihanampi kuin ihana! Miksi ei itse tajuttu maalata keittiön kaappeja turkooseiksi?! Sulaa idioottimaisuutta. Onnittelut!

    VastaaPoista
  3. Oujee! Pikaremontit pitävät ikuisuusremppaajat järjissään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, yläkertakin alkoi heti vaikuttaa paljon paremmalta :D

      Poista
  4. Nonni. :) Kummasti virkistyi vaikutelma. Tuo vanha kaappi on aivan ihana. <3

    VastaaPoista
  5. Olen ihan liekeissä!!!!!

    Rullasin noita ennen-kuvia ja olin ihan jännittynyt, millainen on lopputulos. Ja se on täydellinen! Tosi hyvin valittu väri ja nuo vetimet näyttävät todella hyviltä.

    Ihanaa, kiitos tästä.

    VastaaPoista
  6. Ihana kommentti :D Kiva jos ilahduttaa muitakin ja kiitos :)

    VastaaPoista
  7. Heippa! Löysin blogisi ja täällähän on todella ihana tunnelma.
    Vau, miten upea keittiö! Meillä myös -50luvun rintamamiestalo. Olen antanut keittiölle uutta ilmettä poistamalla muutamia kaapinovia avohyllyiksi. Pienellä saa kivaa aikaiseksi. Turkoosiväri on ihanan pirteä!
    Ja todella suloisuus tuo teidän koira :)

    VastaaPoista