sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Jättiläisten surma

Talon vieressä on kasvanut alunperin kolme isoa mäntyä samalla nurkalla. Kaadoimme keskimmäisen männyn ensimmäisenä syksynä, koska autoa ei meinannut saada talliin, eikä tallista pois.


Olen hiljakseen kyllästynyt käpyihin ja neulasiin, vaikka itse männyistä olenkin tykännyt paljon. Ne ovat kesällä varjostaneet kattoa ja oravat ovat juoksennelleet runkoja ylös ja alas heti keittiön ikkunan edessä.


Nyt sitten riitti. Aloimme putsaamaan räystäskouruja, mikä on sekin ollut sellainen ikuisuushomma, mikä on vaan siirtynyt. Kourut olivat niin täynnä neulasia, että irroittamiseen tarvitsi melkein rautakangen. Kävyistä on ollut myös oma riesansa, kun niitä on koko piha täynnä ja pimeällä niihin meinaa taittaa nilkkansa. Toinen mänty myös roiskutti satavan veden talon pohjois-seinälle. Ja myrskyillä on vähän hirvittänyt, kun järveltä pääsee tuuli puhaltamaan suoraan pihaan ja jos männyt kaatuisivat, niin autotalli olisi entinen.



Niinpä pari viikkoa sitten männyt saivat lähteä.



Piha tuntui kasvavan jotenkin paljon avarammaksi. Alussa näytti todella alastomalta, mutta nyt siihen on jo tottunut.


Ihme kyllä, kumpikaan kirsikkapuu ei rusentunut mäntyjen alle, vaikka olin varautunut jo ostamaan uudet. Toinen meni juuri kahden oksan välistä ja latva vähän heilahti. Ajattelin istuttaa mäntyjen tilalle jotain pieniä kukkivia pensaita. Tässä on nyt talvi aikaa suunnitella.


Enää on jäljellä halkosavotta.

15 kommenttia:

  1. Ihan kuin minä olisin kirjoittanut! Meilläkin on pihalla pari suurta mäntyä. Komeita kun mitkä mutta sitä neulasten ja käpyjen määrää... Ennen nurmikon leikkuuta on kerättävä kävyt ja just kun olet haravoinnut nuo kamalat neulaskasat niin uusi satsi sataa päälle. Ja räystäiden putsaaminen pitää suorittaa aika usein jos aikoo että sadevedet lorisee ränniä pitkin. Saapas nähdä milloin me kyllästytään niin että soitetaan metsurit apuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ei uskoisi, miten paljon kahdesta männystä voi lähteä roskaa. Kuulemma tänä vuonna on satanut alas kahden aikaisemmankin vuoden neulaset. Kärräsin neulasia neljä kottikärryllistä pois, niin voin kyllä uskoa.

      Poista
  2. Kyllähän nuo puut kieltämättä olivat turhan lähellä taloa, että sietivät siksikin lähteä. Varmasti valoistuikin.

    Kuinkas petsaukset vai hieronko suolaa haavoihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on menossa petsitesti nro. 4. Testipalat vaatii vielä pari kerrosta lakkaa päälle, mutta uskallan jo ehkä sanoa, että sillä mennään.

      Poista
  3. Kyllä näyttää hyvältä ilman noita puita! Meillä kasvaa talon vieressä iso vaahtera, joka tuo myös roskaa ihan hirveästi...
    ps. Nyt sulta hävis pyykkinarujen tukikepit! Voi voi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kaksi isoa vaahteraa, mutta niiden lehdet eivät ole vielä häirinneet. En jaksa muutenkaan haravoida syksyllä, me vaan ajetaan ne silpuksi ruohonleikkurilla ja jätetään maatumaan. Keväällä haravoidaan vaan risut ja muut isommat pois.

      Harmittelin myös pyykkinarujen keppien lähtöä, mutta meillä on tuolla metsän puolella hautautuneena sellaiset ihan oikeat metalliset pyykkinarun pylväät. Pitäisi vaan kaivaa ne ylös ja siirtää pihan puolelle. Jälleen yksi ikuisuushomma.

      Poista
  4. Mänty kaatuu helposti myrskyssä...onneksi kaadoitte nuo, olivat niin lähellä taloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tässä talon ympärillä lisääkin puita, mitkä ovat todella lähellä, mutta ne ovat tiiviimmässä ja eivät kärsi tuulista niin paljon kuin nuo yksittäiset männyt. Niitä muita ei olla nyt näillä näkymin kaatamassa.

      Poista
  5. Hienoa, kun uskalsitte kaataa, ihanan valoisalta näyttää piha nyt. Isojen puiden kaadot on aina pienoisia kriisejä, mutta äkkiäpä niiden poissaoloon tottuu. Meidän pihalla mun autopaikan kohdalla on megasuuri mänty, joka roskaamisen lisäksi pudottelee pihkaa auton päälle. Ei niin kivaa. Pitäisköhän rohkaistua kaatamaan se...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä vaan. Näin loppusyksystä ei pihan kasvitkaan kärsi niin pahasti, jos rysähtää päälle. Me kypsyteltiin päätöstä aika pitkään, kunnes oltiin ihan varmoja, että saavat muuten lähteä ja ei ole harmittanut.

      Poista
  6. Hyvä päätös! Meidänkin pihalla on pari jättiläistä, ikivanha kuusi ja melko vanha koivu, jotka pitäisi kaataa. Ovat niin isoja ja suht lähellä taloa, ettei uskalleta itse ja nyt pitäisikin löytää kohtuuhintainen kaataja. Ihan järkky hintoja pyydetään moisesta, 300€ /puu, morjens!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on vielä talon takana pitkä rivi puita, joista en oikein tiedä, että mitä niille tekisi. Tämä on todella paahteinen paikka ja varjolle on tarvetta kesäisin, joten varmaan annetaan niiden olla toistaiseksi. Eli varmaan niin kauan, että ne lahoaa pystyyn ja on pakko kaataa.

      Meillä toimi nyt metsurina miehen isä, mutta paikallinen metsuri olisi kaatanut suorakaatona 100 eurolla ja 150 eurolla olisi pätkinyt metrin pätkiin. Nuo jäljelle jääneet pitäisi ottaa alas pätkinä ja se nostaa hintaa aika roimasti. Lisää syitä antaa niiden vaan olla viimeiseen hetkeen asti :P Toivottavasti löydätte jonkun edullisen.

      Poista
    2. Meillä nuo vanhukset on niin iäkkäitä, että ovat luultavasti lahoja hyvin pian, koivu ainakin on jo latvasta laho (hih). Syysmyrskyllä niitä aina alkaa miettimään huolestuneena, muutenhan nuo menis tuossa ihan helposti...

      Pitää kysellä noita metsureita! Hirsimies lupasi ensin kaataa, mut sit sillä meni pupu pöksyyn kun ei ollut vakuutuksia moiseen. En tiedä kaatuuko metsureilla kans tuohon homma, toisaalta Tosi Ammattilainen osannee kaataa oikeeseen suuntaan kerralla ;)

      Poista
    3. Kyllä ne ammattilaiset osaa. Jos ei muuten, niin pätkivät nosturin kanssa pieninä pätkinä alas, tai kiipeävät ylös katkomaan. Kalliimmaksihan se tulee, mutta kyllä ne puun nurin saavat. Ahtaimmissa paikoissa ne kaatavat "holkkien" avulla, metalliputki tms., mikä tulee puun ympärille ja sitten sahataan aina välistä viipale pois. Olin itse todella vaikuttunut tästä tavasta. Kaikkea ne keksivät.

      Latvasta laho kannattaa kaataa aika pian. Se on kuulemma sen merkki koivuilla, että kohta se menee poikki itsestään.

      Poista
  7. Minäkin rakastin isoja koivuja, jotka ympäröivät taloamme. Mutta kun ne kaadettiin (olivat niin vanhoja, että oli pakko), räystäiden putsaaminen on helpottunut, olemme saaneet nurmikon ilman mitään omaa ansiotamme ja pihan, jolla paistaa aina aurinko (jos paistaa). En olekaan kaivannut niitä koivuja ollenkaan, ja sitä en olisi uskonut.

    VastaaPoista