sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Ilmastointiremppa

 Yksi ikuisuusprojekti on selätetty. Yläkerran poistoilmaventtiilin vaihto. Entinen oli liian pieni ja omaan silmään ruma, mutta onneksi Menneitten Majasta löytyi samanlainen vanha ritiläversio kuin mitä talossa on ollut ennestäänkin. Onneksi nämä vanhat varaosat kulkevat myös postin kyydissä, ei siis tarvinnut ajaa Ouluun asti.


Tämä on ollut sellainen homma, mikä piti tehdä jo yläkertaa purkaessa valmiiksi, koska siitä tulee sotkua. Asiaa ajateltiin myös lattiaa tehdessä, seuraavan kerran lattiaa maalatessa ja lopulta ennen tapetointia. Mutta kuinkas kävikään. Se vaan tuntui niin ylitsepääsemättömältä ja vaikealta, kun tulee sitä sotkua ja jos reiästä ei saa siistiä, niin mitä tehdään. Puhuttiin timanttiteristä ja rälläkästä. Oikeastihan tässä meni varmaan vähän reilu tunti omalla iskuporalla. Se niistä odotuksista.


Hormi on alunperin ilmeisesti ruokailuhuoneen tulihormi. Ajattelimme yläkerrassa olleen jonkinlaisen lieden, mutta ilmeisesti keittiössä on ollut jotain niin edistyksellistä kuin sähköuuni. Tarkastimme asian pitkällä johdolla, hormi menee alas asti. Takka on edellisten asukkaiden toimesta purettu pois joskus 90-luvulla ja hormiin on puhkaistu reikä yläkerran poistolle. Tämä onkin tällä hetkellä ainoa poistoilmaventtiili yläkerrassa. Pitää jossain vaiheessa puhkaista toinenkin, kun saamme selvyyden hormeista, mikä kuuluu millekin tilalle. Nuohoojan mukaan ne puikkelehtii ristiin ja rastiin, sijainnit piipun kyljessä sisällä ei siis vastaa katolla näkyviä aukkoja. Reikiä on piipussa yhteensä kymmenen, keskikerroksessa niistä on käytössä kolme, tulevan keittiöremontin jälkeen neljä, jos löydämme keittiön puuliedelle jonkun reiän. Kellarissa taas on käytössä kolme, joten kaksi pitäisi vielä olla käyttämättä. Ehkä.


Kehikko kiinnitettiin ruuveilla sivuistaan.


Tadaa! Vain ketju puuttuu.


Lattialla lojuvat raadot ovat kissojen suolistamia leluja.

Yläkerrassa asutaan jo ihan kunnolla. Pidän virallisen esittelyn, kun kaikki harhailevat huonekalut ovat osanneet paikoilleen. Työhuoneesta tulee nyt vähän sellainen hylättyjen huonekalujen hautausmaa, mutta kelpaa hetken. Pitää vähän tuumailla, että mikä toimii niin pitkulaisessa tilassa. Joudumme ehkä tekemään hankintoja ja myymään aikaisemman asunnon kalusteita pois. Ihan jo kissojen takia. Eräs ympäripehmustettu nojatuoli oli virhe, eräs kissaneiti repii sen(kin) riekaleiksi.

8 kommenttia:

  1. Hieno tuli ja nyt on juuri oikeanlainen...:)

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Taisit muuten olla sinä, joka vinkkasit tästä räppänästä joskus menneenä kesänä? Vai sitä edellisenä.. aika vaan katoaa johonkin :D

      Poista
  3. Hyvältä näyttää tuokin. :)

    VastaaPoista
  4. Meillä on vastaava projekti salin ja toimiston välinen oviaukko. Se vaan jäi tekemättä, kun oli liian vaikea homma ja nyt siitä tulisi liikaa sotkua. Ja joka ikinen päivä harmittaa, että se on kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa vain tarttua toimeen, silmiin pistävät tekemättömät työt aiheuttaa vaan stressiä. Ajattele mikä helpotus, kun se on tehty. Sitten voi paukutella henkseleitään ylpeänä, että saatiinpas tehtyä. Ja kirjoittaa siitä blogiin.

      Poista
  5. Tuskin maltan odottaa niitä kuvia yläkerrasta! Hieno räppänä on, aivan eri fiilis kuin tuon uudemman pyöreän kanssa!

    Me ollaan tehty täällä hyvin sotkuisia remontteja asumisen keskellä, viimeisempänä olohuoneen takan muuraus, muurari sekoitti laastit olohuoneen nurkassa ja sit pölyä kyllä riitti koko pari kuukautta mitä muuraamiseen meni. Jonkin verran auttoi isot pahviseinät ja huonekalujen peittäminen vanhoilla lakanoilla. Joskus on vaan pakko sotkea jos jotain haluaa tehdä :)

    VastaaPoista
  6. Tuosta poppeliruususta tulen niin hyvälle mielelle, sitä oli serkkuni yläkerran vessassa, kun asuin siellä yläkerrassa vuokralaisena muutama vuosi sitten. Se on luonnossa niin raikkaan värinen, mutta kumma kyllä tapettitalon ja tapettitehtaan sivuilla kovin tunkkaisen näköinen kuvissa.

    VastaaPoista