Laipiosta laipioon, huonosti huolletun talon ihanuus ja muita surkeita tarinoita

Hermostuttava torppa. Tästä tulee nyt pitkä ja tylsä, perinteinen remonttikitinä, mikä ei sisällä visuaalista ilotulitusta, koska kaikki on spekulointia, mitään kuvattavaa ei ole ja täti ei jaksa.

Laipion pintamateriaalin päättäminen oli hankalaa. Alunperin yläkerrassa oli puukuituisia suorakulmanmuotoisia levyjä maalatun paperin päälle naputeltuna. Levyt oli ponttaamattomia ja ne eivät olleet sitä samaa perusneliötä, mitä meillä on esim. olohuoneessa, vaan ne oli vaan naputeltu toisistaan erilleen. Levyjen välistä meni siis pari sormea läpi kattorakenteista. Siis ruodelautoihin asti (mua vähän naurattaa selittää näitä juttuja, tuntuu että meillä on kaikki niin extremeä ja ihmeellisiä viritelmiä. Meidän talossa kaikessa ollaan menty siitä mistä aita on matalin..). Ja jos joku ei jo tiedä, kaikki jouduttiin purkamaan homeen yms. asiaan kuuluvien ihanuuksien takia pois.

Metsäkylän navetan kautta olisi saanut neliölevyä, mutta hintaa niillä on 5 euroa per levy. Siis yksi levy. Ja taas tuli tämä miljonääriyskysymys. Niitä neliöitä olisi mennyt aika paljon. Joten, kun miehen vanhemmilla oli ylimääräistä puutavaraa, meille varta vasten höylättiin puupaneelia, joka on sitä pyöreäreunaista, ei nykyistä viistettyä tavaraa. Hintaa kertyi huimat 0,15 e / m, joten sitä otettiin samantien 1000 metriä, koska sitä tarvitsee muuallekin. Nyökyttelen tälle päätäni, koska silloin vanhaan hyvään aikaan puut kaadettiin itse, laudat sahattiin itse ja varmasti osa on höylättykin itse. Kyseiset tukit nyt eivät ole itse henkilökohtaisesti kaatamiani, mutta menee tarpeeksi lähelle. 

Ja sitten itse asiaan. Haikailin joskus tuolla taaksepäin lakatun, tummuneen puupaneelin perään. Se olisi enemmän tämän talon juttu, kuin maalattu kattopaneeli. Ongelma on nyt se, että millähän litkulla siitä paneelista nyt saa semmoisen aikojen saatossa tummuneen ja lakatun? Jos jollain on jokin ehdotus, kertokoon tai vaietkoon iäksi. Miten sen lakan kanssa sitten, sehän ei taatusti ole hengittävää. Maali olisi, mutta ne valkoiseksi maalatut kattopaneelit on enemmän tätä päivää. Meidän yläkertahan oli rakennettu käyttöön 1964. Mitkä ovat 60-luvun laipiotrendit?

Yläkerran takia pohditaan myös kaidepolitiikkaa. Meillä oli kylmävintti vain yhdellä sivulla taloa, minkä takia toisen puolen vuodot eivät olleet päässeet kuivumaan minnekkään, vaan ne jäivät imeytymään kivivillaan ja valumaan ulkovuorauksen väliin. Nythän talossa on uusi katto, jonka tuuletus on järjestetty nykyiseen malliin, eli siellä on tuuletusrako. Kylmävintista osa jää kylmävintiksi, tällä kerralla siellä on lattiakin pelkkien purujen asemasta ja seinissä eristeet ja raakalaudoitus vinolaudoituksen ja ulkovuorauksen sijasta. Sen saa siis nyt oikeasti varastokäyttöön. Osa vintistä jätetään nyt auki ja rappujen yläpäähän tulee pieni tila, johon tarvitaan siis pätkä kaidetta. Nykyiset valmiskaiteet näyttää muovisilta ja päädyin siihen, että rappukäytävän seinä jatkuu niin ylös, että siitä saa kaiteen. Kaide paneloidaan sisarpaneelilla, mitä tulee rappukäytävään muutenkin. Helposti selitettynä se on siis puolikas seinä. Tavallaan. Minun visiossani se näyttää vähintäänkin 60-lukulaiselta.

Tämän välitilan seinille oli alunperin tulossa tapettia, mutta nyt aloin pohtimaan pinkopahvitusta. Mistä meillä ei ole kummallakaan mitään kokemusta. En siis tiedä tuleeko siitä mitään käytännössä. Valitsin jo tapetiksikin Tapettitalon alesta punavihreää hyasinttia, mikä on jugendia. Koko muu yläkertahan tulee olemaan aikalailla 50-lukulainen. Kukaan ei varmaan ylläty, jos sanon, että muutan mieleni taas. Tapetti siis menee varmaan vaihtoon. Miehellehän on ihan sama mitä sinne tulee, mikä ei helpota :D

Yläkerrasta päästään rappuja pitkin verannalle, joka oli ja on kauttaaltaan kovalevytetty ja maalattu. Laipiosta kovalevy revittiin pois, koska se oli kastunut, eikä se olisi kestänyt Ekovillan painoa senkään vertaa. Veranta aiotaan eristää, koska kulku alakertaan tapahtuu sen kautta ja koska meillä ei ole varsinaisesti eteistä, johon mahtuisi naulakko. Kengistä puhumattakaan 

Alunperin portaiden lähdön siirtämistä harkittiin, mutta sen jälkeen kellariin kulkeminen tapahtuisi ulkokautta, koska kellarin rappuissa ei mahtuisi enää kulkemaan. Tässä on vielä se hauska puoli, että alkuperäisissä ikkunoissa (joista luovun vain kuolleen ruumiini yli) ei ole sisäpokia ollenkaan ja karmeista puuttuu myös huullokset. Joten meidän pitäisi löytää joku perinnepuuseppä, joka tekisi meille uudet karmit ja sisäpokat. Verannalla on lattiassa kahta eri linoleumia, joista toinen on riemunkirjavan kukikas ja toinen harmaata. Verannan ulkolaudoituksesta osa pitää vaihtaa, koska yhdessä kohtaa sokkeli tulee samalle tasolle laudan kanssa, lauta on lahonnut ja vedet lirutelleet meidän juureskellariin. Myös liian lyhyet räystäät ja huonot kourut ovat roiskutelleet vettä seinälle ja alimpiin lautoihin on iskenyt niilläkin kohdilla laho. Hauskuus piilee siinä, että mistäs saat yhtä hyvää puutavaraa tilalle?

Et mistään.

Ensi kesän urakka näyttää siis aika mehevältä jo tässä vaiheessa. Tajunnanvirtaa, olkaa hyvä.