Taistelu kasvatuslaatikoiden herruudesta

Suoraa jatkoa edelliseen tekstiin, mutta aihe vaan vaihtuu. Saatte taas koko kuukauden postaukset samana päivänä, koittakaa kestää. Iski insipiraatio.

Olen riehunut ulkona. Kyllästyin taistelemaan muurahaisten kanssa elintilasta kasvatuslaatikoissa ja pykäsimme nyt sen ihan oikean kivetyn alueen kasvatuslaatikoille. Ongelmana on rinnetontin yläpää, mikä on todella paahteinen ja multaa ei ole maassa nimeksikään. Se on pelkkää hiekkaa ja muurahaiset rakastaa hiekkaa, koska siihen saa kaivettua pesän helposti ja siitä maasta oli helppo jatkaa pesänrakennusta kasvatuslaatikoihin ja kaivaa taimet juurineen ylös. 

Ja miksi kasvatuslaatikoita? Tämä on tontin ainoa kunnolla aurinkoinen kohta ilman varjostavia puita ja maaperän ollessa pelkkää hiekkaa, tämä on helpointa. Rikkaruohot eivät myöskään leviä kasvatuslaatikoihin niin helposti. Eikä sinne myöskään eksy kovin helposti puutarhurin pikkuapuri tassuineen tähän tapaan: 

"Se kuoppa oli jo siinä, kun minä tulin paikalle!"

Lähtökohtana oli ankea maapläntti, jossa ei kasvanut oikein mikään.

Homma lähti liikkeelle pintamaan pois kaivamisella. Kuulostaa älyttömän helpolta ja nopealta ja sitä se ei todellakaan ole. Siihen meni kolme päivää hirveässä helteessä ja litrakaupalla kivennäisvettä.

Kun maasta saatiin kaivettua juuret ja muut kökkäreet pois, alue rajattiin. Alunperin tähän piti käyttää vanhoja purkutiiliä, mitä ei tähän hätään löytynytkään, joten siihen käytettiin verannan mätiä ja puolimätiä lattiajuoksuja. Menivät siis suoraan hyötykäyttöön.

Sitten hiekan päälle levitettiin suodatinkangas. Tässä puutarhurin pikkuapuri näyttää mallia oikeaoppisesta asentamisesta.

Tässä havaitaan, että ratkaisevat kolme neliötä suodatinkangasta jäi uupumaan. Kasvatuslaatikoihin tuli vielä juurikangas pohjalle, koska en luota noihin kahteen koivuun.

Seuraavaksi paettiin ukkosmyrskyä sisätiloihin, kun taivaalta alkoi satamaan tulta ja rakeita.

Tässä alkaa olemaan muuten valmista, paitsi ne kolme neliötä, johon suodatinkangas ei riittänyt. Kankaan päälle tullut kivi on singeliä, eli ihan luonnon muovaamaa pientä kiveä. Sitä myydään rautakauppojen kautta suursäkeissä 100 eurolla, mistä sitä ei kannata missään nimessä tilata. Kannattaa soittaa paikkakunnalta löytyvälle sorayrittäjälle. Tilasimme kolme kuutiota ja hintaa sille tuli 70 euroa rahdin kanssa. Kyseinen sorakuoppa löytyy 3 km päässä meistä, joten rahdille ei tullut juurikaan toimitusmaksua.

Tarkoitus on laajentaa aluetta marjapuskien toisellekin puolelle, jolloin koko tontin yläpäästä tulee kivettyä ja reunustettua aluetta. Ajattelin tehdä sen syksyllä ja jos seuraavana keväänä ehtisi tehdä sinne kasvihuoneenkin. Marjapensaat pitää myös kaivaa ylös ja tehdä niille kunnollinen kohopenkki. Pensaita on yhteensä varmaan kymmenen tuossa pienessä läntissä ja marjoja tulee ehkä rasiallinen. Eivät siis jaksa tehdä marjoja kuivuuden ja vääränlaisen maaperän takia.

Vanhoille parvekekalusteillekin löytyi uusi järkevä paikka. Tässä voi huilia ja juoda jääteetä kitkemisten välissä.

Suodatinkankaisiin taisi mennä eniten rahaa. Mutta koko projektista selvittiin alle 150 eurolla.

Vinkki: Älkää maalatko kasvatuslaatikoita valkoiseksi, niistä tulee nopeasti likaisia. Fiksu kun olisin ollut, olisin vaan hionut pahimmat karvat pois ja jättänyt laatikot puupinnalle harmaantumaan.

Mutta tässäpä tämä. Otan vielä parempaa kuvaa valmiina, kun ulos uskaltaa taas mennä kameran kanssa ilman kastumista.