Pihajuttuja ja askarteluja

 Sisähommat seisoo, mut ulkona on lapioitu urakalla.

Voin kertoo, et ei muuten ole maailman paras idea tehdä tuoreen kannon ympärille kukkapenkkiä.

Juuria on ehkä muutama katkottavana, tuossa kasassa ei ole puoliakaan.

Talon edessä on keittiön ikkunan alla vähän sellainen ongelmakohta. Katolta tulee lumet just siihen, joten mitään pensasta tai pientä puuta siihen ei voi istuttaa, mutta perannat menee, kun lakastuvat talveksi. Ja maaperän ollessa pelkkää hiekkaa, pohjatyöt pitää tehdä kunnolla. Multasyvyydeksi tuli nyt noin 40-50 cm. Saa luvan riittää.

Tuohon ikkunan alle on tarkoitus tehdä joskus joku kiveys. Siinä on pesuhuoneen ja saunan ikkunat, jotka alkavat olemaan aikansa eläneet. Pitäisi teettää puusepällä uudet tilalle. Ja vesipiste on todella pöljästi pesuhuoneen ikkunan päällä (tuo letkurykelmä), joten siitä tiputtaa välillä vettä ikkunaan ja se mätii, eikä se nyt kaikkein nätein ole muutenkaan tuossa. Sekin olisi joskus tarkoitus siirtää siitä talon päätyyn, missä ei ole ikkunoita.

Kukkapenkkki tulee toivottavasti jossain vaiheessa peittämään vähän tuota rumaa, mutta välttämätöntä sadevesitynnyriä. Senkin tilalle on tarkoitus keksiä jotain muuta. Tällä hetkellä se tulvii yli sokkelin viereen, jos sitä ei muista välillä tyhjentää.

Kukkapenkkiin tilasin valmiin perannapenkin ja kun tilaa vielä jäi, niin hain muutaman kasvin lisää. Liljoja, syysleimuja, korallikeijunkukkaa, kevätpikkusydäntä, myskimalvaa ja muutamaa muuta. Paikka on puolivarjoinen. Päivällä se on osittain varjossa, illalla siihen porottaa aurinko.

Askartelin erään sadepäivän iloksi yölamppuun uuden varjostimen. Tai siis verhoilin vanhan uudelleen kirppikseltä löytämälläni huivilla. Huivi oli turhan reikäinen käyttöön, mutta varjostimeen siitä vielä sai. 

Tekisi vähän mieli etsiä tuohon jalkaan jotain messinkimaalia tms. Mutta menee se noinkin jonkun aikaa.

Verannan ja sisäeteisen remontti ovat edelleen tilassa "pitäisi.". Yllättäen sisähommat jäivät taas vähän pihajuttujen jalkoihin, kun kevät tuli. 

Ja meillä on välieteisen ulkoseinän kanssa vähän ongelmia. Paljastui, että sielläkin on eristeenä vuorivillaa ja yläkerran puolella taas on puruja. Villat on pakko purkaa pois ja purut tulee sitä myöten alas. Joten pitäisi puhaltaa sinne koteloon selluvillaa tai yrittää työntää sinne levyinä eristettä. Odotetaan lämpimämpiä kelejä, jos se ei olekaan yhden päivän juttu, niin ei koko alakerta jäädy yön aikana. Että ei taas mennyt niin kuin Strömsössä.

Välieteinen ja mahdottomuuksia

Nyt saatte kuulla tylsän tarinan meidän välieteisestä, jota olen ruokailuhuoneen ohella vältellyt suunnilleen siitä asti, kun muutimme tänne.

Se on tila, josta kävellään läpi laput silmillä, koska se on alkujaankin ollut aika hirveä ja keskeneräiset remontit ja "pitäisi" -listalla olevat askareet ovat tehneet siitä vielä hirveämmän.

Välieteisestä kuljetaan verannan kautta yläkertaan ja ulos, sieltä mennään myös kellariin, keittiöön ja olohuoneeseen. Sijaitseepa sen saman käytävänpätkän varrella myös vessa. Se on toiminut tähän asti myös ulkovaatteiden säilytystilana, johon se on ollut turhan pieni ja huonosti varustettu.

Tässä nurkkauksessa on tähän asti sijainnut naulakko. Ohessa myös kulku keittiöön, jonka oviaukko on ollut vessan remontista asti kaventunut, koska "pitäisi" -listalla on myös keittiön oviaukon siirtäminen puolella metrillä (Johon ei sillä remonttikerralla enää ryhdytty, kun yläkerran hometilanne heitti sen tärkeysjärjestyksessä viimeiseksi.). Vessaa laajennettiin hieman isommaksi, koska vessaan ei kirjaimellisesti mahtunut. Rintamamiestalojen vessat ovat yleensäkin pieniä, mutta vajaa kaksimetrisellä miehelläni meni hermot, kun ei mahtunut vessaan istumaan kuin vinottain.
True story.

Vessan ulompina seinäkerroksina on ollut tähän asti väliaikaisesti lastulevyt. Välieteiseen piti ensin tulla tapetit vanhojen kovalevyjen päälle, mutta tässä nelisen vuotta kuraisen koiran kanssa elettyämme tulimme siihen tulokseen, että tapetit eivät kestäisi yhteiseloa rapasorsan kanssa.

Seuraavaksi piti vaan maalata vanhat kovalevyt, mutta sitten havaitsimme, että naulakkonurkkauksen seinän sisällä ei ilmeisesti ole mitään eristeitä kylmyydestä ja onttoudesta päätellen, joten ainakin yksi seinä menisi purkuun. Yläkerran portaikkoa purkaessa kävi ilmi, ettei portaikon ja välieteisenkään seinässä ole eristeitä ja portaiden takia sitä ei pystytty myöskään eristämään siltä puolelta. Joten purkuun menee kaikki. Seinän sisällä käy verannan puolelta niin hirveä viima, että ei ole paljon vaihtoehtoja. Kattohan purettiin jo vessaremontin yhteydessä, kun siinä kasvoi muutama innokas lahottaja ja home paneelin alla piilossa.

Olemme nyt tykästyneet verannan mukavanhaan lakattuun paneeliin ja kerta paneelia jäikin yksi paketti, olemme nyt päätyneet taas epäortodoksiseen ratkaisuun perinnekorjaamisen kannalta, eli emme korvaa vanhoja kovalevyjä uudella samanlaisella kovalevyllä, vaan laitamme tilalle lakattua sisarpaneelia.

Ja kyllä. Meillä on kissaluukku seinässä. Talon ostamisen jälkeen olimme jossain vaiheessa jo kääntämässä portaitakin, että kulku yläkertaan tulisi välieteisestä eikä verannalta, mutta siinä olisi ollut ihan hirveä homma ja kellarin portaikko olisi muuttunut vähän turhan ahtaaksi. Kissojen vessa taas ei mahdu alakerrassa mihinkään, joten yläkerrasta on tullut kissojen valtakunta ja kulku sinne käy pienestä reiästä seinässä. Talon seuraavat omistajat saattavat tuota manata, mikäli itsellään ei ole kissoja, mutta ajateltiin jättää talteen vähän paneelia, jolla reiän saa umpeen halutessa.

Ja sitäpaitsi, pitäähän meidänkin noudattaa perinteitä ja jättää ainakin yksi mahdoton viritelmä seuraaville ihmeteltäväksi.

Tätä kirjoittaessani mies on rakentanut välieteiseen väliaikaisia sähköviritelmiä, koska kävi ilmi sellainenkin asia, että välieteisen kanssa on samassa sulakkeessa koko keittiö ja ulkovalotkin. Ja keittiöstäkään ei ole tähän päivään mennessä löytynyt jakorasiaa. Sen pitäisi olla lain mukaan näkyvillä, mutta se on keittiön katon *sisällä*. Purimme keittiöstä kattopanelointia välieteisen oven yläpuolelta, jossa oletimme jakorasian olevan. Eipä ollut ei. Johdot vie jonnekin keskelle keittiön kattoa. Se on siellä jossain, eikä tällä hetkellä kiinnosta purkaa koko keittiön kattoa, niin pitää vähän siirrellä pistorasioita oven siirtämisen takia.

Että nyt ollaan kyllä jännän äärellä. Kun keittiön remontti alkaa, niin järjestän vedonlyönnin jakorasian sijainnista.

Pitkä tauko, kaakaota ja pullaa

Heippa.

Hengissä ollaan.

Ja sit ne kootut selitykset: Meni jotenkin maku koko kirjoittelusta vähäksi aikaa, eikä täällä ole tapahtunut oikein mitään.

Ennen kuin nyt. Meille on tulossa puuseppä käymään ja verannalle teetetään uusia ulkopokia, talviloma on seuraavalla viikolla ja silloin on tarkoitus räjäyttää välieteinen. Verantahan nyt ei siis ole vielä valmis, mut ehkä sekin saa ensi viikolla jopa sähköt. Jotka se menettää uudelleen heti, kun välieteinen räjäytetään, mutta onpahan edes lamput katoissa.

Ei pitäisi aloittaa mitään, ennen kuin entinen on valmista, mutta jos meinataan remontoida keittiö 

joskus tämän vuosikymmenen puolella, niin on vaan pakko repäistä. 

"Tämä pitää tehdä ensin, ennen kuin tätä toista voi aloittaa.".

I'll be back.

Vanhaa matkimassa

Lattian sävy ei onnistunut. Maalista piti tulla melkein musta, mutta tuli harmaata, Ja nyt se taittaa siniseen. Pitää maalata keväällä uudestaan.

Koska netistä ei löytynyt ohjeita vanhan rintamamiestalon tummuneiden paneeleiden matkimiseen, annan ohjeet seuraavalle tässä. 

Nämä paneelit ovat kuusta, joten männylle saattaa joutua hakemaan sävyä uusiksi. Ensin hiotaan röpelöt pois. Eivät näytä kivalta maalatussa ja vielä vähemmän lakatussa.

Hiomisen jälkeen pyyhitään pölyt pois ja samalla kostutetaan pinta vesipetsiä varten. Ensimmäinen kerros on Herdinin vesipetsiä sävyä "Teak.". Toinen kerros vedetään myös kostealle puulle, mutta tässä vaiheessa sävy vaihtuu "Kirsikkaan". Vesipetsi nostaa puusta karvoja pystyyn, joten ennen lakkaamista puun pinta harjataan tai hiotaan kevyesti.

Viimeiseksi kolme kerrosta venelakkaa päälle, itse käytimme Uulan venelakkaa.

Ja huom.
Kostealla pyyhkiminen on oikeasti tärkeä vaihe. Vesipetsi ei levity kunnolla kuivalle puulle ja lopputuloksesta tulee laikukas.

We have a winner!

Tuskaisten petsitestien jälkeen, olemme viimein löytäneet voittajan.

Tämä sävy saatiin, kun ensin petsatiin sävyllä nimeltä "Teak" ja sitten sävyllä nimeltä "Kirsikka". Siihen vielä lisäksi kaksi kerrosta venelakkaa, mikä taittaa sen vähän keltaiseen. Luonnossa se on aavistuksen vaaleampi kuin kuvassa. Ei se nyt ihan täydellinen ole, mut kelpaa (sanoinko oikeasti noin?). Kuulemma ajan kuluessa petsi vaalenee hieman, ei haittaa (sanoinko oikeasti noinkin?). 

Vielä yksi kerros lakkaa ja sitten sen ehkä uskaltaa laittaa seinään. Toiveena on, että lakkapinnasta saa sen verran tasaisen, että kuraroiskeet saa pyyhittyä suht vaivattomasti.

Yksi asia pois ressilistalta.

Jättiläisten surma

Talon vieressä on kasvanut alunperin kolme isoa mäntyä samalla nurkalla. Kaadoimme keskimmäisen männyn ensimmäisenä syksynä, koska autoa ei meinannut saada talliin, eikä tallista pois.

Olen hiljakseen kyllästynyt käpyihin ja neulasiin, vaikka itse männyistä olenkin tykännyt paljon. Ne ovat kesällä varjostaneet kattoa ja oravat ovat juoksennelleet runkoja ylös ja alas heti keittiön ikkunan edessä.

Nyt sitten riitti. Aloimme putsaamaan räystäskouruja, mikä on sekin ollut sellainen ikuisuushomma, mikä on vaan siirtynyt. Kourut olivat niin täynnä neulasia, että irroittamiseen tarvitsi melkein rautakangen. Kävyistä on ollut myös oma riesansa, kun niitä on koko piha täynnä ja pimeällä niihin meinaa taittaa nilkkansa. Toinen mänty myös roiskutti satavan veden talon pohjois-seinälle. Ja myrskyillä on vähän hirvittänyt, kun järveltä pääsee tuuli puhaltamaan suoraan pihaan ja jos männyt kaatuisivat, niin autotalli olisi entinen.

Niinpä pari viikkoa sitten männyt saivat lähteä.

Piha tuntui kasvavan jotenkin paljon avarammaksi. Alussa näytti todella alastomalta, mutta nyt siihen on jo tottunut.

Ihme kyllä, kumpikaan kirsikkapuu ei rusentunut mäntyjen alle, vaikka olin varautunut jo ostamaan uudet. Toinen meni juuri kahden oksan välistä ja latva vähän heilahti. Ajattelin istuttaa mäntyjen tilalle jotain pieniä kukkivia pensaita. Tässä on nyt talvi aikaa suunnitella.

Enää on jäljellä halkosavotta.

Tarina sisarpaneelin sävyttämisestä

Sarkasmi- ja kiukkuvaroitus.

Tässä on nyt kohta kaksi kuukautta vehkeilty Herdinsin värikarttojen kanssa (ja jos kyseisen firman edustaja joskus eksyy tänne, niin ihan vaan tiedoksi, että teillä on liikkeellä kaksi eri värikarttaa vesipetsille. Liikkeisiin toimitettu, puumalleihin sudittu värikartta ja paperinen värikartta, jotka eivät ole keskenään millään tavalla verrattavissa. Se muuten syö pientä ihmistä ja paljon. Kannattaisi myös mainita värikartoissaan, että montako kerrosta litkua sävyn saamiseen on käytetty.). Sävyn valitsemiseen kyseisistä värikartoista voi käyttää sitä normaalia metodia, eli katselee ja vertailee, tai sitten toista keinoa, joka on varmasti ihan yhtä toimiva. Laita kartta lattialle, käänny, ota kolme askelta eteen, heitä sokkona vapaavalintainen objekti sävykartan suuntaan ja toista, kunnes osut sävykartalle.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että vattuuntuneina olemme ostaneet yhtä laatua ja sutineet sillä jo puolet paneeleista ja todenneet, että vatuiks meni. Varalta testattiin yhteen tuplakerros. Kokeilleet myös toista sävyä ja todenneet siitäkin, että vatuiks meni sekin. Ja kun petsin päälle tuleva lakka vielä taittaa sävyä keltaiseen, niin aletaan olemaan jännän äärellä. Kuvassa oleva pieni pala on 50-luvun puretusta paneelista toisaalta, josta olemme katsoneet vähän mallia, mutta tuo ei ole aivan se, mitä olemme hakemassa. Hakusessa on vähän vähemmän oranssia. Reunimmaiset pätkät ovat samaa, toisessa vaan tuplakerros. Ei uskoisi.

Alan olemaan siinä mielentilassa, että ammun paneelit kuuhun ja maalaan verannan seinässä olevat raakalaudat valkoisella ja hymistelen tekohymy naamalla, että kyllä nyt on mukavaa.

Seuraavaksi sekoitellaan kahta keskenään, rukoillaan olemattomia jumalia ja laitetaan silmät kiinni. Onneksi tulee talvi, eikä verannalla ole vieläkään sähköjä, niin totuus paljastuu vasta keväällä.

Menen peiton alle piiloon.